Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Tarvitseeko lapsi oman huoneen? Meillä onni on ovi, jonka voi pamauttaa veljen nenän edestä kiinni

Tarvitseeko lapsi oman huoneen? Meillä onni on ovi, jonka voi pamauttaa veljen nenän edestä kiinni

Kotivinkin toimitussihteeri Anni Peltola ajatteli aiemmin, että lapset eivät tarvitse omia huoneita. Sitten hän muutti mielensä.
Teksti Anni Peltola
Kuvat Riikka Kantinkoski

Kaksi vuotta sitten ajattelin, että lapseni eivät saa kokea oikeanlaista lapsuutta. Tunsin olevani huono vanhempi, sillä pakotin lapseni jakamaan huoneen. (Tässä kohtaa ystäväni sanoi ystävällisen napakasti, että jos tämä on huolistani suurin, saisin olla tyytyväinen. Ja oikeassahan hän oli.)

Olimme aikoneet muuttaa, mutta niin kuin suunnitelmille useimmiten käy, ne muuttuivat. Päätimme vielä sinnitellä ahtaissa neliöissä, jotta saimme pitää kivan sijainnin ja supernaapurit. Suurin syy oli tietenkin raha: ylimääräiseen makuuhuoneeseen ei ollut varaa. Siksi päätin alkaa ajatella toisin. Mietin, että onko ihanampaa: päiväkoti-ikäiset poikamme saavat nukahtaa toistensa tuhinoihin. Höpsötellä aamuisin ja levittää kaikki miljoona pikkuautoaan omaan valtakuntaansa. Mihin ihmeeseen lapsi edes tarvitsisi oman huoneen?

Nyt olen muuttanut mieleni.

Muutimme puoli vuotta sitten niihin odotettuihin isompiin neliöihin, ja maailmani avartui. Ekaluokkalainen punkkaa omaa huonettaan talon toisessa, viisivuotias toisessa päässä. Maailmassa vallitsee rauha. Esikoisen lempiääni on se, kun hän saa pamauttaa oman ovensa kiinni. Hän saa päättää, milloin on hiljaista ja milloin meluisaa, ja huone saa rauhassa muistuttaa tavaratalon lego-osastoa.

Pienempi saa antaa palaa: huoneessa on keppihevosten eläinlääkäri, ravintolan keittiö ja Thunder Hollown kilpa-autorata sulassa sovussa. Hänestä ei ole mitään siistimpää, kuin kuunnella Lasse-Maijan etsivätoimistoa oman yölampun valossa. Ihan yksin.

On ollut pakko tunnustaa, että meillä veljesten yhteiselo samassa huoneessa ei toiminut. Oli aina lapsi, joka oli nukkunut liian vähän ja lapsi, joka menetti hermonsa Pikku Papun Orkesterin takia. Lopulta tuntui julmalta pakottaa lapset toimimaan jatkuvasti jonkun muun mielitekojen ehdoilla ja yrittää loputtomasti ehdottaa kompromisseja. (Maailmankaikkeudelle muuten kiitos kodinhoitohuoneesta, jossa itse viikkaan pyykkejä ja kuuntelen äänikirjoja.) Kun saa olla hetken yksin, on kiva taas hipsiä veljen huoneeseen junarataleikkeihin.

Omat huoneet tuntuvat perheessämme upeilta ehkä siksikin, että niiden eteen nähtiin vaivaa. Kituutimme vuosia niissä ahtaissa neliöissä ja säästimme kaiken, mikä jäi yli, jotta unelma oli mahdollista toteuttaa. Olo tuntuu etuoikeutetulta.

Olen myös huomannut, miten tärkeää hallinnan tunne on lapselle. Sain lapsena valita omaan huoneeseeni rumat, siniset tapetit boordeineen ja läntätä kaapinoviin Suosikin julisteet viimeiseltä kolmelta vuodelta, ja luoja että olin onnellinen. Näen samaa riemua omissa pojissani.

Onhan ihmisellä oltava paikka, jonne saa rauhassa teipata sen uusimman Lego Ninjago -julisteen.

Julkaistu: 8.8.2018