Mutkittelevaa tietä reunustavat pellot ja korkeat puut. Perillä on hiljaista, vain pieni koski kohisee vieressä. Suuren tammen kupeessa seisoo ryhdikkäänä hirsitalo, joka odottaa vielä maalaamista. Oven avaa Taru Rauhala, ja tulijoita vastaanottavat innokkaina myös newfoundlandinkoira Wilma ja partacollie Edi.
Kun Taru tuli pusulalaiseen taloon ensimmäistä kertaa, hän aisti oitis hyvän tunnelman. Talo oli askeettinen, tosin huolella remontoitu ja yllättävän värikäs. Taru muutti taloon vuokralle mutta aikoi silti laittaa pintoja omannäköisikseen. Hänellä oli suunnitelmissa maalata sininen puuhella vaaleanharmaaksi ja portaikon mustat sormipaneelit valkoisiksi. Hyvin äkkiä silmä kuitenkin tottuikin sävyihin – talo halusi olla värikäs ja sisustukseltaan runsas.
Edellisessä kodissa oli ollut siistiä ja matot suorassa. Jämptiys ei tuntunut vanhassa talossa luontevalta. Pian sisustus muuttui runsaammaksi ja koriste-esineitä alkoi ilmestyä sinne tänne.
– Nykyään sisustan rennolla kädellä ja tykkään eri tyylien kotoisasta sekamelskasta.
Aiemmin Taru asui taajamassa isossa omakotitalossa, mutta se alkoi tuntua turhan suurelta yhdelle. Niinpä hän päätti muuttaa maalle pienempään taloon. Samalla hän vaihtoi modernit mukavuudet kuivakäymälään ja alkuun jopa vedettömään elämään. Pihalle tehtiin porakaivo ennen Tarun muuttoa ja sisälle alettiin vetää vesijohtoja. Ensimmäiset puolitoista kuukautta menivät kuitenkin ilman juoksevaa vettä. Siihenkin tottui äkkiä.
– Ensimmäinen talvi oli opettelua mutta taittui yllättävän hyvin. Pönttöuuneilla ja puuhellalla lämmittäminen alkoi sujua sen jälkeen, kun savut olivat tulleet muutaman kerran sisään.
Kesällä pihasaunasta pääsee kastautumaan koskessa. Parinsadan metrin päässä on uintipaikka. Pihalle Taru laittoi kolme lavakaulusta, joissa hän kasvattaa kausimansikkaa, tomaattia, lipstikkaa, basilikaa ja ruohosipulia.
Työkaverit kyselivät, eivätkö sudet tai karhut pelota Tarua siellä katuvalottomien taipaleiden takana.
– Koirat tuovat turvallisuutta, ikinä ei ole pelottanut. Täällä on kettuja ja metsäpeurat kulkevat pellonlaitaa. Turvallisempaa täällä varmaan on kuin kaupungin keskustassa.
Tarulla on kokemusta rohkeista hyppäyksistä muiltakin elämänalueilta. Hän työskenteli markkinointihommissa kansainvälisessä yrityksessä, kunnes päätti opiskella lähihoitajaksi. Nykyään hän on töissä vuodeosastolla ja on työhönsä tyytyväinen.
Elämänmuutoksissa on auttanut luottavainen asenne.
– Asioilla on tapana järjestyä ennemmin tai myöhemmin. Elämä menee omalla painollaan niin kuin on tarkoitettu.
