Idan ja Jannen koti on sopivasti vino rintamamiestalo – ”Vessa on kotimme villi kortti”

Seikkailtuaan ympäri Pirkanmaata Ida Alasen ja Janne Koppalan perhe löysi kotinsa Tampereen Atalasta. Talo oli remontoitu huolella, joten heidän tehtäväkseen jäi täyttää koti väreillä, lapsilla ja eläimillä.

Ida, lapsuudenkotisi on reilun kilometrin päässä. Miksi halusit palata?

Asuin Atalassa lapsuuteni, joten se on minulle tosi rakas paikka. Halusin aina takaisin. Alue on suosittu, eikä kriteereihin sopivia taloja ole paljon. Talonäytöillä näimme monia tee se itse -remontteja. Tämän talon remontit oli tehty laadukkaasti.

Miksi remontointi ei innostanut?

Janne: Olimme tehneet jo yhden täysrempan vaarini taloon Urjalassa. Purimme silloin hiekalle asti jälkeenpäin rakennetun lisäosan. Remontointi on siis jo nähty, emmekä halunneet lähteä siihen enää.

Mikä tässä talossa veti puoleensa, hyvin tehdyn remontin lisäksi?

Janne: Tykkään rintamamiestalojen hengestä. Ne ovat elävämpiä kuin uudet talot, jotka tuodaan paikalle rekalla – persoonaa on enemmän. Niistä näkee tekijän kädenjäljen, ja kaikki on sopivasti vinoa ja kieroa. Tämä talo on nähnyt paljon, olemme kodin 16. perhe. Huhu kertoo, että tämä on alueen ensimmäinen talo, ja muut talot rakennettiin tämän talon maille.

Ida: Kun asuntonäytössä kävelin taloon peremmälle, rakastuin joka askeleella syvemmin. Kuvittelin talon helposti meidän kodiksi. Keltainen Kiurujen yö -tapetti on ollut haavelistallani pitkään, ja kävi hirveä munkki, kun se oli täällä portaikon seinillä valmiina.

Vaaleaksi rapattu rintamamiestalo on tiettävästi alueen ensimmäinen talo. Se on rakennettu vuonna 1953 rakennettu ja sijaitsee Tampereella Atalassa. Talossa on viisi huonetta, keittiö, kodinhoitohuone, kolme vessaa ja kaksi kylpyhuonetta sekä piharakennus, yhteensä 120 neliötä.

Kuisti on rakennettu kuulemma aiemmin uusiksi lipaston mukaan, joten lipasto tuli talon mukana – sen paikka on ja pysyy. Ida ei itsekään tiedä, mitä kaikkea laatikoista löytyy!

Iso petroolinvärinen kulmasohva on vuorattu värikkäillä tyynyillä. Olohuoneen matto on Mattokympistä. Uusia kalusteita Ida ostaa vain harvoin, mutta verhoja ja mattoja vaihtelemalla kodin ilme muuttuu helposti.

Pariovien takana sijaitseva työhuone toimii myös vierashuoneena levitettävän sohvan ansiosta.

Sukulakun värinen seinä oli huoneessa jo valmiina. Se on kaunis tausta ­viherkasveille ja valkoiselle makrameelle.

Mitä muutoksia teitte?

Ida: Tapetoimme lastenhuoneet ja uudistimme vessan. Se on kotimme villi kortti, eikä lainkaan muun talon tyylinen. Ideat vessan uudistukseen jalostuivat matkan varrella, kun esimerkiksi tapetti löytyi Bauhausin alelaarista.

Janne: Talokauppojen yhteydessä tontti lohkottiin. Meille jäi kuitenkin pihaa ja iso terassi, eikä naapuritaloa juurikaan näy.

Menevätkö mielipiteet aina yksiin?

Ida: Minä huseeraan sisustuksen kanssa, mutta kysyn kyllä Jannen mielipidettä. Vessan valaistuksen suhteen emme päässeet yhteisymmärrykseen: minä halusin sinne lämpimän valon, Janne taas kylmän. Kompromissina meillä on kaksi lamppua, ja molemmilla omat katkaisijat!

Mistä sisustustyylinne kumpuaa?

Ida: Tyylimme on muotoutunut matkan varrella ja on aikamoinen sekamelska: värikäs, hipahtava, rento ja omituinenkin. Meillä on roikkuvia lamppuhässäköitä ja kiipeileviä miehiä seinällä.

Onko tämä loppuelämänne koti?

Janne: Tilat eivät jää pieniksi, joten täällä ollaan ainakin siihen asti, kun tytöt lähtevät maailmalle.

Ida: Olemme olleet yhdessä yli vuosikymmenen, ja kahden vuoden välein on vaihdettu osoitetta, tämä on viides yhteinen kotimme. Vihdoin tuntuu, että pääsin takaisin kotiin. Haahuilen koirien kanssa tuolla tutussa metsässä, jossa tunnen kaikki oikoreitit.

Seuraa somessa: @tarinoitatalosta.

Jannen ja Idan perheeseen kuuluvat lapset Isla, 7, Inna, 5, sekä koirat Pipsa ja Reino ja Kari-kissa.

Olohuoneen sohvapöytä on tv-tason ja lehtitelineen yhdistelmä. Ida on täällä asuessaan innostunut viherkasveista.

Koti on värikäs, vaikka vaaleita seiniä on paljon ja lattiakin on valkoiseksi maalattu. Peikonlehti kukoistaa Idalle rakkaan senkin päällä. Senkki on isomummon vanha.

Olohuoneen nurkassa komeileva takkavanhus on täysin käyttökunnossa. Seinillä kiipeilevät miehet ovat koristeita Jotexilta.

Nahkainen lepakkotuoli on hankittu käytettynä. Kari-kissa on rodultaan don sfinx. Karvaton kissarotu on peräisin Venäjältä. Perheellä on aina ollut eläimiä, tämänhetkinen kiintiö on nyt täynnä.

Keittiön ruokapöytä on kulkenut mukana pitkään. Välillä se tuntui Idan mielestä liian isolta, ja hän osti jo uuden pöydän nettikirpputorilta. Se osoittautui kuitenkin liian pieneksi ja lähti kiertoon.

Lasihedelmiä löytyi kirppikseltä ensin muutama, mutta Instagram-tilin kautta yhteyttä ottanut nainen tarjosi yhtäkkiä koko kassillista.

Keittiön vitriiniä Ida etsi pitkään käytettynä netin kauppapaikoilta. Sen piti olla tarpeeksi kapea, mutta ei liian pitkä. Kukkateema toistuu ympäri kotia.

Yläkerran aula ja ­portaikko oli Idan iloiseksi yllätykseksi tapetoitu valmiiksi hänen unelmatapetillaan, keltaisella Pihlgren & Ritolan Kiurujen yöllä. Se sopii hyvin yhteen sormipaneloidun seinän kanssa.

Vanhempien makuuhuoneen sänky on viihtyisästi matalan lappeen alla. ­Parisängyn vihreä päiväpeitto on H&M Homesta ja sinapinkeltainen helmalakana Jotexilta.

Vanhoista konjakinruskeista nojatuoleista toinen on makuuhuoneessa, toinen olohuoneessa. Opetustaulu perehdyttää kärpäsen anatomiaan.

Vessa on hassun mallinen, ja kun budjettiin ei mahtunut allaskaapin teettäminen, se tehtiin itse. Altaan taso on tehty rautakaupasta ostetusta tuppeen­sahatusta lankusta.

Tyttöjen nukkumahuone tapetoitiin itse Boråstapeterin Jubileum Floralla. Ida pelkäsi, olisiko tapetti liian tumma, mutta ei onneksi osoittautunut virheliikkeeksi. Tummanvihreä arkku on armeijan vanha telamiinalaatikko. Ransu on Idan vanha, isomummon aikoinaan ostama.

Janne pitelee Pipsa-koiraa ja Ida Reinoa. Islalla on sylissään Kari-kissa ja Inna kurkkaa ikkunasta.