Sinistä, punaista ja valkoista! Sievä saarimökki on täynnä merellistä tunnelmaa ja suvun muistoja

Minne. Yksi sana yhdistää Outi ja Timo Tammen kesämökin tarinan 1940-luvulta nykypäivään. Minne on ruotsia ja tarkoittaa muistia tai muistoa. Se on myös Outin ja Timon tyttären etunimi. Minne oli nimeltään myös Timon isoäiti, joka liittyy vahvasti kesämökin historiaan. Ja muistoja – niitä tähän saareen ja taloon kietoutuu monelta eri vuosikymmeneltä.

Vanhat kiviraput ovat kovassa käytössä. Kuva, jossa isovanhemmat istuvat samoilla rappusilla nauttimassa kesäpäivästä, on tärkeä muisto menneistä sukupolvista.

Tammet rakensivat lasikuistille neljä metriä pitkän laverin, jonka päälle laitettiin patjat ja kangaspeite. Laveri toimii sekä istuimena että nukkumapaikkana vieraille. Mökin lasikuisti on rakennettu 1950-luvulla. Silloin rakennus oli valkoinen ja siinä oli harmaat ikkunanpuitteet. Outi ja Timo valitsivat värit toisinpäin.

Sinikuvioiset, raidalliset ja pilkulliset tekstiilit luovat raikkautta vaaleaan värimaailmaan. Tunnelmaa täydentävät purjevene ja muut merelliseen elämänmenoon viittaavat esineet.

Nojatuoli kirjahyllyn ja laverin välissä on mieluisa lukupaikka.

Mökki rakennettiin alun perin postinkantajan taloksi Selkämerellä sijaitsevaan Lyökin saareen 1800-luvulla. Uudenkaupungin postimestarina toiminut Timon isoisä Väinö ja isoäiti Minne ostivat talon ja siirsivät sen Vähä Vilissalon kauniiseen niemeen 1940-luvulla.

Väinön ja Minnen kirjeenvaihto yli sadan vuoden takaa on säilynyt puisessa rasiassa. Outi sai rasian anopiltaan.

Outi ja Timo ostivat talon Timon serkulta vuonna 2000. Ensimmäisenä saarikesänä Minne oli vastasyntynyt käärö ja perheen kaksi poikaa vilkkaita leikki-ikäisiä. Outi vietti vuosien ajan kesät lasten kanssa saaressa. Ensimmäiset kymmenen vuotta pesuvedet lämmitettiin padassa, kunnes talo liitettiin kunnalliseen vesiverkkoon. Tuolloin jälkikasvu alkoi jo olla nuorisoa.

Minikeittiössä on vain liesi ja sitä vastapäätä työtaso vanhan leivinuunin päällä.

Seinälle ripustetut vanhat lautaset henkivät nostalgiaa ja muistoja.

Pöytätasot ja vanhat talonpoikaiskaapit seinällä ovat tärkeää säilytystilaa pienessä keittiössä.

Valkoiset ja sinivalkoiset astiat sopivat parhaiten talon henkeen.

Ensimmäisenä kesänä kului paljon valkoista maalia, kun vanhat, tunkkaiset pinkopahvit saivat lähteä. Muuten mökki on pysynyt lähestulkoon samassa asussa kaikki nämä vuodet. Se on Outille tärkeää. Hänen työnsä sisustajana on nopeatempoista: asiakkaat vaihtuvat, tyylit muuttuvat ja yhdessä hetkessä jokin väri on pinnalla mutta pian taas epämuodikas. Oman perheen historiaan liittyvät esineet luovat pysyvyyttä, jatkuvuutta ja rauhaa vapaa-aikaan.

– Talo ei ole koskaan tuntunut meille liian pieneltä. Olemme paljon ulkona ja rantaviivaa on parisataa metriä, Outi sanoo.

Olohuoneen oleskelunurkkauksen keskipiste on Ristomatti Ratian suunnittelema Saaristo-sohva, joka toimii sivustavedettävänä varavuoteena. Runsaat sinipunavalkoiset tekstiilit pehmentävät puurunkoisen sohvan mukavaksi löhöilypaikaksi. Uudestakaupungista Virtasen antiikkikaupasta löytynyt pöytä päätyi sohvan eteen. Valkoinen penkki toimii sirona lisäistuimena.

Tekemistä mökillä riittää, sillä vanhaan rakennukseen ilmaantuu aina uutta korjattavaa. Osa mökkiloman viehätystä on puuhastelu yhdessä omin käsin. Viime juhannukseksi perhe vuokrasi lasten toivoman ja vanhempien karsastaman paljun. Se osoittautui niin ihanaksi, että Outi ja Timo päättivät vielä ostaa sellaisen.

Vintille vievät portaat ovat samassa asussa kuin Väinön ja Minnen aikaan. Outi on poistanut ovesta maalin ja jättänyt pinnan käsittelemättömäksi.

Mökissä on vintteinee neliöitä noin 80.

Lasten nukkumasopet ovat vastapäätä vanhempien makuutilaa. Verhotangot ovat harjanvarsia.

On kuitenkin asioita, joihin ei kosketa. Kuluneet portaat, joita pitkin aikanaan lasten isoisoisä Väinö ja isoisoäiti Minne kulkivat vinttiin, kuluvat nyt nuoremman Minnen ja hänen veljiensä askelissa. Niitä askeleen jälkiä ei peitetä uudella maalilla.

Tekstiilien värit jatkavat sisustuksen linjaa myös saunan pukuhuoneessa.

Sivukuistilla on katettu tiskauspaikka, johon tulee juokseva vesi. Tiskipöydän rakentamiseen on käytetty samaa valkoista lautaa kuin sisätiloissa. Taloa ympäröivät terassit, mikä tuo reippaasti lisää elintilaa. Aurinkotuolien paikkaa voi vaihtaa sen mukaan, mistä aurinko paistaa.

Ulos katetaan aina, kun sää sallii. Tekstiileiden väritys toistuu sisällä.

Sivuterassilla juodaan aamukahvit auringonnousua ihaillen. Outi nauttii kesämökkinsä leppoisuudesta. Kun asiat eivät ole viimeiseen asti viilattuja, on olo talossa kaikille rennompaa. Kun ei huvita laittaa ruokaa tai tulee tylsää, on viiden minuutin venematkanpäässä Uudessakaupungissa ravintoloita ja aina jotain hauskaa tekemistä.