Tältä näyttää Irwin Goodmanin Ryysyranta nyt

Pekka Koskelainen asettelee levysoittimen neulaa ääniraidalle. Pian alkaa kuulua Hattulan nimismiehen Reino Alaviitalan ääni. Käynnissä on huutokauppaa Hattulan Parolassa sijaitsevasta omakotitalosta syyskuussa 1970. Kyseessä ei ole mikä tahansa rakennus, vaan laulajatähti Irwin Goodmanin koti, Ryysyranta. Mies huutaa taustalla ”135 500”. Nimismies pahoittelee, ettei nuija tullut mukaan ja kopauttaa kynäänsä pingispöytään kaupan merkiksi. Nykyeuroiksi muutettuna hinta jäi alle 200 000 euron.

– Tuossa kuuluu isäni Aarne Koskelaisen ääni. Edes äitini ei tiennyt hänen aikeistaan, Pekka hymähtää ja sammuttaa levysoittimen.

Pekka itse kuuli asiasta, kun hän oli palaamassa armeijasta ja pysähtyi kaveriporukan kanssa huoltoasemalla. Joku osoitti Ilta-Sanomia ja kysyi Pekalta, onko Aarne Koskelainen tuttu. Artikkelissa kerrottiin Ryysyrannan pakkohuutokaupasta.

– Kun muutimme tänne, kaikki tavaramme mahtuivat tuon olohuoneen maton päälle, Pekka naureskelee.

Aarne-isä ehti asua Ryysyrannassa vain muutaman kuukauden, ennen kuin hän kuoli yllättäen. Kolme poikaa ja leski jäivät asumaan taloon.

Ryysyranta oli valmistunut edellisenä vuonna mediakohun saattelemana. 380-neliöinen rakennus valaistuine uima-altaineen, moderneine musiikkihuoneineen, kalliine pintamateriaaleineen ja näyttävine minkkipäällysteisine huonekaluineen oli jotain, johon sodasta toipuvassa Suomessa ei ollut totuttu. Helmikuussa 1969 pidetyt tupaantuliaiset oli seurapiiritapahtuma.

– Siellä leikittiin Amerikkaa. Miehillä oli yllään smokit, naisilla iltapuvut. Paikalla oli julkkiksia laidasta laitaan. Tapio Rautavaara taisi Liisa-vaimoineen olla vanhimpia, nuorin taas Markku Aro, joka oli tuolloin vasta täyttänyt 18 vuotta, muistelee Irwinin luottoystävä Vexi Salmi.

Hän muistaa, kuinka manageri Tauno Suojanen yllytti Eino Gröniä vääntämään kättä Markku Aron kanssa. Eino oli entinen painija ja Markku hintelä nuorimies. Mittelön päätteeksi Grönin vaimo huudahti: ”Eino sä hävisit!” Ja niin hävisi myös häviöstä punaiseksi muuttunut laulaja paikalta.

– Juhlat olivat railakkaat. Heitimme Jukka Kuoppamäen kanssa ajan julkkisjuristi Timo Riskalan siihen kuuluisaan uima-altaaseen. Tappeluhan siitä syntyi, Vexi nauraa.

Irwin oli paljon keikoilla, ja talonpidosta huolehti pitkälle hänen äitinsä Kirsti, jolle oli rakennettu oma yksiö L:n muotoisen rakennuksen toiseen siipeen.

Irwin kestitsi vieraita lähinnä allasosastolla, jonne oli rakennettu baari. Talon muita ylellisyyksiä olivat sähkösauna ja musiikkihuone, josta pystyi säätelemään muissa huoneissa sijainneiden kaiuttimien äänentoistoa sekä pramea kylpyhuone uudenaikaisine vesivessoineen ja bidee-altaineen. Tuohon aikaan iso osa suomalaisista kävi vielä huussissa pihan perällä.

Talossa oli nykyaikainen keittiö, ruokailuhuone, valtava olohuone, kolme makuuhuonetta sekä vaatehuoneita, autotalli ja suurehko kylmiö. Sen rakennuskustannukset olivat ilman sisustusta noin 300 000 markkaa eli nykyrahassa lähemmäs 454 000 euroa.

Ilo loppui lyhyeen, sillä Irwin joutui maksamattomien laskujen vuoksi vaikeuksiin.

– Pakkohuutokauppa ei yllättänyt minua. Jos ei maksa veroja eikä lainan korkoja ja lyhennyksiä, joutuu lopulta ulosottoon. Tiedän, että Irwinillä olisi ollut rahaa maksaa laskut. Keikkapalkkiothan maksettiin tuohon aikaan käteisellä, Vexi selvittää.

Osa huonekaluista myytiin irtaimiston pakkohuutokaupassa, osa katosi oudosti. Vuoden päivät pihassa seissyt Jaguarkin lopulta toimitettiin Irwinille, koska hän ei sitä itse hakenut. Valtava, oranssi villamatto on harvoja vuosien saatossa säilyneitä tavaroita.

– Se on todella painava. Muistan, kuinka kannoimme sen veljien kanssa ulos tuulettumaan keväisin hankikannon aikaan, Pekka muistelee.

Pekan äiti siirrätti maton pois, kun hän jäi taloon yksin. Pekka ja hänen vaimonsa Riitta Koskelainen pesettivät sen ja toivat alkuperäiselle paikalleen muutettuaan taloon.

– Se saa olla siinä, koska väri on sama kuin jääkiekkojoukkue HPK:lla, Riitta naurahtaa.

Pekka lunasti talon 1999, koska talonpito kävi äidille raskaaksi. Tuolloin perhe vaihtoi alkuperäiset, lohenpunaiset ja myrkynvihreät tapetit aiempaa neutraalimpiin. Muuten talo on säilyttänyt puitteensa. Lattiaparketti on hiottu ja lakattu kerran, mutta katon panelointi on alkuperäinen.

– Se on hienoa, punapuuta, ei oksan oksaa. Kenelläkäänei ole tietoa, miksi se on kattoon valittu, Pekka kertoo. Talo on laatutyötä. Kaksinkertaiset ulkoseinät pitävät liikenteen melun loitolla.

– Työmaalla puhuttiin, että oman kylän miehelle tehdään hyvää työtä. Ei saanut fuskata, Pekka kertoo.

Putkiremontissa perhe yritti säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa. Niinpä kylpyhuoneiden kuusikulmaiset lattialaatat ja harmaa seinämosaiikki ovat samat kuin Irwinin aikana. Hetkittäin ne ovat tuntuneet vanhahtavilta, ja naisväki on tahtonut uusia tilalle. Nyt ne näyttävät taas trendikkäiltä.

Samaa voi sanoa uima-allashuoneesta. Ruskeisiin ja turkooseihin laattoihin ei tunnu ajan hammas purreen. Altaan valot leikittelevät veden pinnalla. Valkoinen, muovinen istuinryhmä näyttää alkuperäiseltä, vaan eipä ole – eikä ole nykyinen baarikaan. Alkuperäiset myytiin pakkohuutokaupassa. Vanhoissa lehtiartikkeleissa kerrotaan, kuinka Irwin kavereineen istui huutokaupan jälkeen altaan reunalla lattialla, kun kalusteet olivat kadonneet. Koskelaiset teettivät uuden baarin kalusteet samalla miehellä, joka oli rakentanut ensimmäisenkin. 

Ryysyrannan charmi on kiehtonut ihmisiä vuosikymmenet. Moni hidastaa yhä kohdalla, jotta voisi nähdä vilauksen Irwinin entisestä kotitalosta. Harva on kuitenkaan päässyt sisälle. Yksi usein ohi kulkeneista oli Irwinin äiti. Kirstiä kutsuttiin usein sisään, mutta hän kieltäytyi aina.

Aika rauhassa Koskelaiset ovat kuitenkin saaneet olla. Pekan äidillä oli periaate, ettei kotiin kutsuta vieraita. Nykyiset asukkaat eivät ole olleet niin tarkkoja, vaan Pekka ja Riitta ovat kyllä päästäneet kiinnostuneita ihmisiä tutustumaan taloon.

Tarkkasilmäiset ovat voineet huomata, että Rentun ruusu -elokuvan huutokauppakohtaus on kuvattu autenttisessa miljöössä. Sisäkohtaukset kuitenkin tehtiin studiossa.

– Olisi Timo Koivusalo saanut sisälläkin kuvata. Hän ei saanut meitä kiinni heti ja arveli, ettei olisi onnistunut, perhe kertoo.

Viimeiseksi talossa on kuvattu räppäri Tippa T:n musiikkivideo kappaleeseen Ei Tippa tapa. Siinä uidaan Irwinin hengessä turkki päällä uima-altaassa ja otetaan huikkaa talon katolla.

Laskujen maksamattomuus oli Irwinille myös imagotaistelua ja tuki miehen alkuaikojen statusta protestilaulajana. Huutokauppaa seuranneelle medialle hän esitti, ettei asia voisi vähempää kiinnostaa. Tapahtumasta taltioidulla filminpätkällä Irwin hymyilee voitonriemuisesti. Vexi muistaa myös kuulleensa, että välillä mies olisi kiivennyt katolle huutelemaan yleisölle.

– Irwin ei ollut ihmisiä, jotka näyttävät huoliaan, Vexi sanoo.

Vexi Salmikin on silti vakuuttunut, että talon menetys oli miehelle kolaus.

Apu-lehtikin oli paikalla. Se kertoi myös Irwinin ja Aarne Koskelaisen tapaamisesta huutokaupan ratkettua. Irwin pyytää liikennöitsijänä toiminutta Koskelaista saunaan, mutta mies kieltäytyy kohteliaasti.

Vexi Salmi sanoitti pian tapahtumien jälkeen Ryysyranta meni -laulun, jonka alussa tuo autenttinen äänitys pakkohuutokaupasta oli. Kappale ilmestyi St.Pauli ja Reeperbahn -levyllä.

”Juhlat alkoi jämerästi, vallesmanni vakaa. Köyhä kansa ihmetellen kurkisteli takaa. Kun rikkaat nosti rintaa ja kohotteli hintaa. Ja Ryysyrantaa pakkohuutokaupattiin.”

Myöhemmin nimismies soitti Vexille ja vaati maksua siitä, että esiintyy levyllä.

– Pyysin häntä laskuttamaan Musiikki Fazeria. Hän lähetti sinne laskun ja sai 300 markkaa.

Kuvat: Olavi Kaskisuo/Lehtikuva, Martti Brandt ja Kari Kaipainen