Olen asunut perheeni kanssa samassa talossa jo 12 vuotta. Remontoimme talon heti kun muutimme, sillä muovimatot ja vihreät lastulevyseinät eivät ehkä olleet meille se juttu, miksi halusimme tähän taloon asettua.
Parin vuoden verran talovanhusta rapsutettiin, nikkaroitiin ja maalattiin. Sitten se oli valmis ja mielestämme täydellinen. 12 vuotta täyttä elämää ovat alkaneet näkyä talossa, mutta minä en ole nähnyt sitä. Muutamia huonekalumuutoksia lukuun ottamatta minulle ei ole tullut mieleenikään muuttaa mitään. Sitä paitsi juurihan tänne vasta tultiin.
Havahduin, kun mieheni Tuukka eräänä päivänä ilmoitti aikovansa maalata salin lattian uudelleen. Edellinen, vähän ohueksi jäänyt maalipinta tosiaan oli vuodelta 2005.
Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä se ukkeli oikein hourii? En kuitenkaan estänyt häntä maalaamasta, vaan ihailin kiiltävää lattiaa.
Minut valtasi samanlainen ensirakkauden tunne kuin silloin, kun muutimme tänne. (Paitsi siis taitavaan maalaajaan, mutta myös taloon!) Teki koko ajan mieli joko imuroida tai polttaa kynttilöitä ja fiilistellä. Olin hämilläni.
Tiedän kyllä, mistä muutosvastaisuuteni on peräisin. Kun olin pieni, vanhempani remontoivat lapsuudenkotiani useamman vuoden ajan, kunnes siitä tuli valmis ja se oli meille täydellinen. Seuraavat 20 vuotta talossa vain asuttiin. Olisi tuntunut hassulta, jos vanhempani olisivat halunneet muuttaa sitä jotenkin. Mehän kaikki rakastimme sitä paikkaa sellaisena, meille tehtynä.
Taisin ajatella taloni kanssa samalla lailla: tällä mennään, turha niitä sisustuslehtiä enää on kurkkia.
Vastamaalatun lattian tuoksu sai minut kuitenkin ajattelemaan toisin. Millaisessa talossa haluan elää? Pitääkö tuon jatkojohdon olla tuossa, vai saisiko tuolle lampulle asennettua ihan oman pistokkeen? Onko ruokakomeron nurkassa tosiaan oltava kasa vanhoja muovirasioita vai pitäisikö siirtää aina tiellä oleva kartonkikeräyspussi sinne? Miksi pihassamme on monta kukkapenkkiä, vaikka en jaksa kitkeä niitä?
Kaikki paasaavat, että parisuhdetta pitää hoitaa, mutta ei taida talosuhteenkaan huoltaminen olla huonompi juttu. En kaatanut seiniä enkä tarttunut pensseliin, mutta siivosin ruokakomeron, vaihdoin siellä järjestystä sekä soitin sähkömiehelle ja pihasuunnittelijalle. Tämä olkoon uuden alku.
Olgan vinkit – 3 parasta niksiä arjen helpottamiseen
1. Sisustussuunnittelija. Ammattilainen saattaisi nähdä hölmöt ja arkea hidastavat asiat huushollissa minua nopeammin.
2. Siivooja. Minä ainakin käytän rahaa hölmömpäänkin. (Mikään ei ole mukavampaa kun vastasiivottuun kotiin saapuminen.)
3. Parisuhdeterapia. En koe toistaiseksi olevani sen tarpeessa, mutta olisihan se kiinnostavaa. (Kuulisi ainakin puolueettoman mielipiteen niihin toistuviin vakioriitoihin!)
