Kyllä vaari olisi onnellinen! Lapsiperhe remontoi isoisän rakentaman talon 1960-luvun hengessä: ”Talo oli hiomaton timantti”

Tämä talo on sitten Sannalle. Näin vaari oli sanonut, kun Sanna Pielismaa-Reinola oli juuri ja juuri täysi-ikäinen. Vuosien varrella vaari puhui monesti siitä, miten näkisi Sannan asuvan talossa, jonka hän oli itse aikanaan rakentanut.

Ajatus jäi kypsymään Sannan mielen sopukoihin vuosikausiksi. Talon ylin kerros laitettiin vuokralle viisitoista vuotta sitten. Kun isovanhemmat yli kymmenen vuotta sitten menehtyivät, jäi Sannan äiti odottamaan tyttärensä päätöstä siitä, mitä talolle tehtäisiin.

Ajatus vaarin talon kunnostamisesta pyöri Sannan ja Topi Reinolan mielessä vuosien mittaan. Kokonaan remontoitava suuri omakotitalo ei ollut heidän päällimmäinen haaveensa. Pariskunta nautti keskustassa asumisesta.

Esikoislapsensa myötä Sanna ja Topi alkoivat kuitenkin kaivata lisää neliöitä. Sekin tuntui merkitykselliseltä, että isovanhempien rakas talo säilyisi perheessä.

Lopulta vuonna 2022 pariskunta teki päätöksen talon remontoimisesta. Pandemiavuodet ja edellisessä kodissa alkanut julkisivuremontti sysäsivät Sannan isovanhempien talon remontoinnin käyntiin.

– Olisimme päässeet helpommalla, jos olisimme purkaneet talon. Päätös remontoimisesta ei ollutkaan helppo, mutta lopulta se tuntui tosi luonnolliselta. Uskon, että etenkin vaarini olisi iloinen, että päädyimme tähän ratkaisuun, Sanna sanoo.

Sanna, millaisia muistoja sinulla on tästä talosta?

Lapsuudenkotini oli aivan tässä lähistöllä, ja kävinkin täällä paljon ala-asteikäisenä. Vietimme täällä jouluja ja monia juhlia, joista minulla on lämpimiä muistoja. Lapsuudestani muistan elävästi myös sen, että yläkerran aarteita sai mennä tutkimaan vain yhdessä vaarin kanssa. Vaarillani oli suuri piha perunapeltoineen, ja se oli pienelle lapselle kuin ihmeellinen salainen puutarha. 

Miltä täällä näytti ennen remonttia?

Sanna: Osa huoneista oli täynnä tavaraa lattiasta kattoon asti. Tyhjensimme taloa hiljalleen kymmenen vuoden ajan, ja ennen remontin aloitusta pidin täällä useita kotikirppiksiä, joita mainostin Instagramissa. Kun vuosikymmenten aikana kerätyt tavarat liikkuivat uusille omistajille, saimme vähitellen tilaa remontin aloittamiseen.

Talossa oli kauttaaltaan aika pimeää, sillä täällä oli paljon väliseiniä, tummat lattiat sekä pieniä huoneita. Tunnelma oli kuitenkin hyvin kotoisa.

Topi: Tunnelma oli mummolamainen, ja talossa oli käytetty monenlaisia pintamateriaaleja. Samaan aikaan talo oli hiomaton timantti, jota piti vain hieman päivittää.  

Tältä talo näytti ennen remonttia:

Millaista remonttia taloon tehtiin? 

Sanna: Saimme varsinaisen remontin käyntiin keväällä 2023, kun olimme saaneet tyhjennysurakan ja byrokratian kuntoon. Silloin pääsimme kunnolla suunnittelemaan ja fiilistelemään taloa ja totesimme, että saamme varmasti meidän näköisen ja meille toimivan kodin.  

Talo purettiin runkoon asti ja ulkoseinien eristeet uusittiin. Vinot lattiarakenteet ja sisäkattoja suoristettiin ja koko taloon asennettiin vesikiertoinen lattialämmitys. Suurin remontti koski talotekniikkaa: tehtiin uudet viemäröinnit ja putket ja sähköjä uusittiin. Lisäksi päivitimme vanhan öljylämmityksen energiatehokkaaseen vesi-ilmalämpöpumppuun. Teetimme myös salaojaremontin, jolloin kaivurin tieltä kaadettiin seitsemän suurta lahonnutta puuta.  

Suunnittelimme remontin ennen kaikkea talon aikakauden ehdoilla. Aloitimme alakerran purkutöillä, kun olin raskaana. Halusimme säilyttää mahdollisimman alkuperäisen huonejaon mutta avata tiloja runsaasti. Purimme useita väliseiniä.

Talo kävi läpi kauttaaltaan suuren muodonmuutoksen. Onneksi pystyimme säilyttämään tiiliseinän, väliovet, keittiön lankavetimet ja puupintoja. Ne tuovat ihanasti esiin talon alkuperäistä tunnelmaa.

Topi: Talo oli rakenteellisesti yllättävän hyvässä kunnossa, ja asiat sujuivat remontissa odotusten mukaisesti. Urakoitsijana toimi vanhan koriskaverini yritys Atikam.  

Miten päädyitte näihin materiaali- ja sisustusvalintoihin? 

Sanna: Yhdistelimme sisustuksessa isovanhempieni vanhoja huonekaluja, värejä sekä vuosien varrella tehtyjä hankintoja talon aikakautta kunnioittaen. Emme ehkä ihan aina arvostaneet vaarin keräilyharrastusta mutta vanhoja huonekaluja arvostamme suuresti. Lähes kaikki puukalusteemme ovatkin löytyneet täältä.

Toimme vanhasta kodistamme paljon kalusteita, joskin tänne halusimme vielä vahvemmin värejä ja 1960-luvun tunnelmaa. Vaikka kodissa on räikeitäkin värejä, oman makuuhuoneemme halusimme pitää rauhoittavana ja minimalistisena.

Meillä on Topin kanssa hyvin samanlainen maku, mutta minä osaan nähdä valmiin lopputuloksen selkeämmin mielessäni. Rohkeimmista ideoistani olen joutunut vähän vakuuttelemaan Topia, mutta niistäkin hän on lopulta innostunut.

Löysin inspiraatiota materiaaleihin ja sisustukseen Pinterestistä, Instagramista ja reissuiltamme. Kun esimerkiksi kävimme Kööpenhaminassa, näin ihanan lastenhuoneen, josta ammensin runsaasti inspiraatiota.

Talossa on kolme kerrosta, ja teimme remonttia kerros kerrallaan. Se kannatti. Kun erilaisista materiaaleista sekä vesi- ja kiintokalusteista oli ehtinyt kertyä kokemusta, pääsimme hyödyntämään oppimaamme muissa kerroksissa.

Erityisen tyytyväinen olen ollut yläkerran valintoihin ja ratkaisuihin. Ne muodostuivat kuin itsestään heti kuopuksemme synnytyksen jälkeen.

Millaista remonttiaika oli?

Sanna: Asuimme remontin ajan kaksiossa. Kävimme työmaalla usein koko perheen voimin, mikä oli kivaa ja ikimuistoista aikaa. Autoimme siinä, missä osasimme tai pystyimme. Esikoisellemme Maunolle tulivat niin talon kulmat kuin remonttiporukka hyvin tutuiksi. Rakkain muistomme on se, kun saimme tietää, että olen raskaana. Muistelemme yhä aikoja, kun kävimme ensin raksalla kasvavan vatsani kanssa ja myöhemmin vauva sylissä.

Pääsimme muuttamaan helmikuussa 2024, kun sekä alakerta että kellarikerroksen kylpytilat valmistuivat. Halusin, että Riston ristiäiset järjestetään uudessa kodissa. Muuttopäivämme oli perjantaina ja ristiäiset saman viikon sunnuntaina. Siskoni oli apuna järjestelyissä, vaikka hän epäili vähän, saadaanko talo ajoissa juhlakuntoon. Pakon edessä ja tukijoukkojen avustuksella saimme hoidettua pari päivää vieneen muuton ja juhlajärjestelyt siinä sivussa. Elelimme alakerrassa puolen vuoden ajan, kunnes yläkerran remontti valmistui kesällä.  

Mikä remontissa oli vaativinta?

Sanna: Normaalin arjen eläminen ja remonttityömaan pyörittäminen tuntuivat ajoittain haastavilta. Meillä ei ollut remontissa työnjohtajaa, vaan vastasimme itse kaikesta. Puhelimet soivat usein, ja tarpeen tullen piti tehdä nopeita ratkaisuja.

Kun saimme iloisia vauvauutisia, yritimme kiriä remonttiaikatauluissa. Halusimme saada talon valmiiksi ennen vauvan syntymää. Näin ei käynyt, ja alkuun tämä oli meille suuri harmitus. Emme kuitenkaan stressanneet asioita liikaa. Meillä oli samaan aikaan remontti, töihinpaluu, raskaus ja päiväkodin aloitus. Stressaamiseen ei riittänyt kapasiteettia.

Pysyittekö remonttibudjetissa?

Sanna: Budjetoimme remonttiin 250 000 euroa. Saimme pankista asuntolainaa remonttilainan sijaan, sillä kyseessä oli peruskorjaus. Budjetin vuoksi emme tehneet suuria muutoksia huonejärjestykseen. Panostimme tietoisesti alakertaan ja nipistimme yläkerrassa ja kellarissa. Suurin kuluerä oli talotekniikan päivitys lupineen.

Tähän mennessä remonttiin on kulunut suunnilleen 300 000 euroa. Alkuperäinen budjetti on ylittynyt lähinnä talotekniikan ja urakoitsijan työntuntien osalta.