Kristiina Brunila ja Ari Kemppinen ovat asuneet jo parikymmentä vuotta Porkkalanniemellä, mutta vasta nyt heistä tuntuu, että koti alkaa olla heidän näköisensä. He asuvat 1980-luvun alussa rakennetussa omakotitalossa Bergsundin tilalla Kirkkonummen Porkkalanniemellä, tilaa on noin 200 neliötä.
Sisustuksen viimeinen silaus olivat kuvataiteilija Marika Kerättären seinämaalaukset.
Näkymä salista työhuoneeseen. Salia hallitsee 15 hengen ruokapöytä, joka löytyi Kasvihuoneilmiöstä. Kristiina ja Ari maalasivat pöytätason valkoiseksi. Ikkunan takana on sielunhoitohuoneeksi kutsuttu tila. Kun päivät alkavat pimetä, Kristiina sytyttää kynttilät. Sähkövaloja hän pitää päällä vain pakon edessä. Talvella loimottaa myös takka, ja leivinuuniakin on alettu käyttää.
Riikinkukkotuolissa voi odotella päivällisen valmistumista ja konjakkilasillista. Ari on perheen kokki, joka ilahduttaa kasvisruoillaan isojakin vierasjoukkoja. Marokkolaisia villamattoja Kristiina on hankkinut muun muassa Nomad Homesta Korppoosta.
Kannu on Kristiinan isoäidin käyttämää Arabian Irja-sarjaa ja maljakko taidelasia Fiskarsista.
Saareke erottaa salin keittiöstä. Alun perin keittiö oli seinän takana, ja koko talossa vallitsi vanhan ajan tupatunnelma. Uudet keittiökaapit rakensi kirkkonummelainen luottoremontoija Tapio Vehmas.
Muraalit tuovat kotiinne taianomaista tunnelmaa. Kerro seinämaalauksista, Kristiina!
Innostuin ottamaan yhteyttä Marikaan, kun näin hänestä jutun paikallislehdessä. Marika maalasi meillä muutaman viikon, ja kun työt olivat valmiit, hänestä oli tullut melkein perheenjäsen. Marika aloitti meillä pian sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Se oli synkkää aikaa, mutta Marika toi ilon tullessaan. Ensimmäiseksi eteiseen syntyi sini-keltainen ruukku, josta versoo auringonkukka, Ukrainan kansalliskukka. Salin seinään halusin karibialaistunnelmaa, jotta voisin kuvitella olevani koko ajan lomalla. Marika sai toiveen sinivihreän sävystä, johon ihastuin Floridan Keysissä.
Työhuone ei ole mikään tutkijankammio. ”Täällä työskenteleekin hippiproffa”, Kristiina sanoo. Kirjoja on kaikkialla. Kangastaulun khariitit eli sulottaret muistuttavat feministitutkijaa naissolidaarisuudesta.
Työpöydän ääressä voi seurata oman pihan elämää. ”On kuin katsoisin Avara luonto -ohjelmaa, kun hirvet, peurat, kärpät ja kanahaukat viilettävät ohi. On näillä main nähty karhu, ilves ja susikin.” Kristiina löysi huutokaupasta sopivan työtuolin, jonka puuseppä korjasi entistä ehommaksi.
Takkahuoneen ferrarinpunaiset lepotuolit ostettiin Askosta. ”Aluksi täällä oli melko valkoista. Kuvataiteilija Manuela Boscon teoksista sain inspiraatiota värien käyttöön.” Komea kaappi taustalla on Lohjan Fasaani-Antikista.
Asutte peltojen ja metsien keskellä. Miten päädyitte sinne?
Kun kävimme ensimmäistä kertaa Porkkalanniemellä, minulle tuli itku silmään. Luulen, että ihastuin paikkaan siksi, että se tuo mieleeni lapsuuteni Kotkan saaristossa. Sanoin Arille, että täällä niemellä elää varmasti vain onnellisia ihmisiä. Tilaa riittää, ympärillä on luontoa, naapureiden kanssa vallitsee hyvä kylähenki, saa tanssia ja soittaa musiikkia täysillä.
”Liian usein ajatellaan, että pitää sisustaa neutraalisti, jotta asunto käy aikanaan kaupaksi. Kamala ajatus.”
Salista on käynti sielunhoitohuoneeseen. Kristiinasta tuntuu, että siellä tulee väkisinkin hyvälle mielelle. Oranssi villamatto on Nomad Homesta.
Sielunhoitohuoneessa Kristiina lukee, ihailee taidetta, siemailee viiniä ja käy keskusteluja ystäviensä ja itsensä kanssa. Pöytä on aikoinaan palvellut teurastuspöytänä. ”Sehän sopii, sillä olemme Arin kanssa vegaaneja.”
Ari on perheen viherpeukalo. Kasvit viihtyvät aamiaisverannalla, joka on oikeastaan vieraseteinen. Ennen kuin värit alkoivat vallata kotia, pari innostui hankkimaan viherkasveja, jotka muistuttavat matkoista Australiaan, Kaliforniaan ja kaikkialle, missä on kesä.
Mitä koti merkitsee sinulle?
Toimin professorina Helsingin yliopistossa ja tutkin työkseni yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Koska välillä liikuskelen melko syvissä vesissä, olisi kamalaa, jos kotona olisi ankeaa ja väritöntä. Koti on inspiraation ja ajattelemisen paikka. Sisustusta ei kuitenkaan saa ottaa liian vakavasti. Tykkään huumorista ja kieli poskessa -jutuista. Toki vegaanipari voi istuskella entisen teurastuspöydän ääressä!
Terassille rakennettiin pyöreä uima-allas kymmenisen vuotta sitten. Kristiina käy uimassa melkein joka päivä. Allas tyhjennetään talveksi vasta, kun vedenpinta jäätyy, ja täytetään keväällä heti, kun lämpö on noussut plussan puolelle.
Kristiina ja Ari suunnittelivat rantabaarin pari vuotta sitten, kun pandemian vuoksi ulkomaan-matkoista saattoi vain haaveilla. Ari viihtyy kesäaikaan parhaiten rantabaarin keittiössä. Hänen bravuurinsa ovat vegeburgerit. Rantabaarista on tullut ilmiömäinen paikka juhlia ja tanssia.
Rantabaari on täydellinen paikka viettää iltaa. ”Rakastan järjestää juhlia. Viime elokuun lopulla vietimme meillä venetsialaisia 60 vieraan voimin. Tanssimme, lauloimme ja herkuttelimme kasvisruoalla. Aion tästedes järjestää venetsialaiset joka vuosi, jos sää vain sallii.”
”Olen jonkin sortin hippi, joka syntyi liian myöhään ja missasi sen takia huikean 1960-luvun.”
Muutama vuosi sitten pariskunta päätti kokeilla viiniköynnöksen kasvatusta ja yllättyi iloisesti, kun se alkoi tuottaa satoa. Nyt he ovat istuttaneet lisää köynnöksiä. Rypäleet päätyvät hilloksi.
Rantabaarista avautuu näkymä pellolle. Pellonlaidalla kulkee kapea joki, jota pitkin pääsee pienellä veneellä merelle.
Kristiina ja Ari ovat 1980-luvun alussa valmistuneen omakotitalon toiset asukkaat. Talon ulkoseinät on maalattu punamullalla jo muutamaan kertaan, mutta ikkunat ovat alkuperäiset. Sisältä talo on kokenut perusteellisen uudistuksen, ja useita seiniä on kaadettu.
Miten luonnehdit sisustustyyliäsi?
Kutsun sitä hippityyliksi. Olen jonkin sortin hippi, joka syntyi liian myöhään ja missasi sen takia huikean 1960-luvun. Los Angelesin Venice Beach, hippien vaelluskohde, vetää minuakin puoleensa, kun käyn Kaliforniassa. Aluksi sisustin melko vaaleilla sävyillä ja museoesineillä talonpoikaistyyliin. Kun olin tutustunut taloon, aloin tuntea, mitä se haluaa, mitä me haluamme ja mikä saa meidät iloiseksi. Sitten iski värien kaipuu. Onneksi oivalsin, ettei tämä ole mikään museo vaan meidän koti, jossa pitää olla iloa ja väriä! Minusta on merkillistä, että suomalainen sisustus on niin usein hajuton, mauton ja väritön. Emmehän me ole sellaisia ihmisinä! Liian usein ajatellaan, että pitää sisustaa neutraalisti, jotta asunto käy aikanaan kaupaksi. Kamala ajatus. Kodin pitää olla sellainen, että siellä viihtyy itse ja vieraatkin tuntevat olonsa kotoisaksi.
Kristiina ja Ari ovat vieraanvarainen isäntäpari, joten yövieraille on sisustettu mitä suloisin huone. ”Pitäähän heidän saada yösija, kun he tulevat kaukaa Helsingistä tänne maalle. Todella haluan, että vieraat viihtyvät”, Kristiina sanoo. Tila avartui, kun kahden pikkuhuoneen väliltä poistettiin seinä. Sänky on kirpputorilta, arkku on Kristiinan isovanhempien tilalta Kotkan saaristosta. Myös potretti yöpöydän päällä on kirpparilta.
Vessaa kutsutaan Pikku Pariisiksi, koska sinne on koottu tuliaisia ja rekvisiittaa kymmeniltä Ranskan-matkoilta. ”Halutessaan Ranskaan pitäisi jo matkustaa junalla, sillä lentäminen on nykyään kovin kyseenalaista”, Kristiina sanoo.
Vaihteletko sisustusta usein?
En juuri harrasta huonekalujen siirtelyä, sillä meidän mööpelimme ovat isoja ja painavia. Ruokapöydän kantoi paikalleen viisi riskiä miestä. Kotiimme kertyy koko ajan lisää taidetta, kirjoja, kasveja, vinyylilevyjä, kukkia ja kynttilöitä.
Marika Kerätär tallentaa luonnoslehtiöönsä uusia ideoita Kristiinan ja Arin ruokasalissa, jonka seinää koristaa Marikan maalaama muraali. Seuraava kohde on kodin takkatila.
Seinätaidetta tilauksesta
Espoolainen kuvataiteilija Marika Kerätär alkoi tehdä muraaleja kolmisen vuotta sitten, kun häneltä tilattiin viiden metrin levyinen seinämaalaus erääseen kotiin.
”Siitä alkoi urani seinämaalarina. Yhdessä kohteessa menee päivästä tai parista useampaan viikkoon.”
Seinämaalauksen aihe tulee usein asiakkaalta, mutta sitä voidaan pohtia myös yhdessä tuumin.
”Kun mietimme aihetta, saatan kehottaa asiakasta miettimään, missä elämänvaiheessa hän on ollut onnellisimmillaan. Saisiko tuosta ajasta siirrettyä jotain nykyhetkeen?”
Muraalit Marika toteuttaa sisäseinä- ja akryylitaidemaaleilla. Kristiinan ja Arin salin sinivihreää seinää kiertävät rokokookuviot on tehty sapluunalla. Kuvio löytyi tapetista.
”Aivoille pitää tarjota muotoja ja värejä. Mieti, mikä väri saa sinut hyvälle mielelle. Kokeile ensin pieninä palasina, ja jos tuntuu hyvältä, niin lisää väriä seinän täydeltä!”
Pikku taulu on Marikan värikokeilu. ”Kun maalasin tänne köynnöksiä ja kukkaputousta, minulle tuli tunne, että maalaukset ovat lahjoja talolle. Pitää vain hiljentyä kuuntelemaan, mitä talo haluaa”, Marika sanoo.
Pihapiiri SauvossaMinna ja Kimmo luulivat ostaneensa 1950-luvun soman pikkutalon, joka olikin 1800-luvun torppa – ”Kiire jää, kun pääsee kotiin”
Muistojen taloRiitta jäi yksin unelmien taloon: ”Ennen menehtymistään Jarno sanoi, että parasta elämässä oli koti ja sen yhdessä laittaminen”
SisustusMinna ja Kari kunnostivat 1800-luvun talosta herkullisen kirjavan kodin: ”Vain täällä osasimme päästää irti oravanpyörästä"
