Kärähtänyt talo, ihan tarkoituksella! Petterin ja Reetan koti käsiteltiin ikivanhalla tekniikalla
Petteri ja Reeta Laamon CLT-talon seinät ovat hiillostettua lehtikuusipaneelia. Japanilaisperäisen käsittelyn nimi on shou sugi ban. Se sopii kuin nakutettu sekä arkkitehtuuriin että sisätiloihin, joissa selkeys on valttia.
Asukkaat Reeta ja Petteri Laamo sekä kolme lasta. Instagramissa @talo_hiili
KOTI Vuonna 2022 valmistunut omakotitalo Helsingissä. Asuinneliöitä 160, kokonaispinta-ala 206 neliötä. Tontilla on myös pihasauna.
Vuonna 2022 valmistuneen modernin omakotitalon tumma ulkoseinä kiiltelee auringossa.
Reeta Laamo istuu avoimen lasiliukuoven ääressä läppäri edessään. Kesätuulonen heiluttaa terassilla aurinkovarjon helmoja, ja ulkokeittiön kamado-grillistä leijailee herkullinen ruoantuoksu.
Läheltä katsottuna talon musta ulkoverhoilu näyttää siltä kuin se olisi hiillostunut. Sitä se onkin.
Seinät on verhoiltu pinnasta hiillostetulla kuusipaneelilla. Menetelmän nimi on shou sugi ban, ja sitä on käytetty vanhastaan Japanissa.
– Meillä Suomessakin hiillostamista on käytetty esimerkiksi aidanseipäissä. Pintapoltettu puu hylkii erinomaisesti vettä, ja maan sisään painettuna se kestää pitkään lahoamatta, kertoo Petteri Laamo.
Tekisi mieli kovasti sivellä silkkistä pintaa, mutta voiko niin tehdä?
– Pintaan on sivelty terassiöljyä, joka tekee siitä paremmin kosketusta kestävän. Pinta on toki herkkä, mutta kyllä siihen voi koskea, Petteri lupaa.
Palataan hetkeksi vuoteen 2019. Ensin oli tontti ja visio.
– Me olemme perheyrittäjiä, taustaltamme visuaalisia suunnittelijoita, ja teemme yrityksessämme ihmislähtöistä suunnittelua ja muun muassa palvelumuotoilua. Tältä pohjalta mietimme, millaisia ominaisuuksia ja estetiikkaa haluamme kodiltamme, Petteri kertoo.
Reeta ja Petteri antoivat arkkitehdille toimeksiannon ja vapaat kädet. Omassa asiakastyössään he olivat oppineet, että hyvän toimeksiannon jälkeen asiantuntijan osaamiseen täytyy luottaa.
Valmis suunnitelma ei ollut nykyisen kaltainen kantikas “hiilenpalanen”, vaan kaksikerroksinen talo, jonka alakerta oli lähes kokonaan lasia.
– Talossa oli James Bond -tunnelmaa, Petteri kuvailee.
Suunnitelma oli niin rohkea, että sen toteuttaminen vei lopulta yöunet rakennusprojektin vastaavaksi mestariksi lupautuneelta Petterin isältä. Kuukausien etsimisen jälkeen selvisi myös, ettei kunnianhimoiselle suunnitelmalle löytyisi toteuttajia.
– Nyt kun miettii, olen ihan tyytyväinen, ettei ensimmäinen suunnitelma mennyt maaliin. Talo kuitenkin oli kuin veistos, joten toivoisin, että joku rakentaisi sen vielä joskus jonnekin, Petteri sanoo.
Reilut puoli vuotta kestäneen selvittelyn jälkeen oli otettava uusi startti uudella tiimillä. Reeta ja Petteri kiinnostuivat myös CLT:stä eli ristiin liimatusta massiivipuusta rakennusmateriaalina. Arkkitehdiksi löytyi useita CLT-taloja suunnitellut Tapani Takkunen.
Selkeitä materiaalipintoja, avaruutta ja valoa. Olohuoneessa kokee käytännössä, miltä perheen unelmat näyttävät puuhun ja betoniin siirrettyinä.
Ikkunoista aukeaa rajattuja maisemia takapihalle ja talon päädyssä alkavaan puistoon. Kodikkaaseen sohvanurkkaukseen on helppo kuvitella itsensä löhöämään television tai takkatulen ääreen.
Kun Petteri ja Reeta puhuvat talosta ja sen luonteesta, toistuu heidän puheissaan monesti selkeys. Sitä on niin pohjassa kuin materiaalivalinnoissa ja pienissä mutta merkityksellisissä yksityiskohdissakin. Esimerkiksi ikkuna-aukot alkavat suoraan seinäpinnasta ilman karmeja ja listoituksia.
– Ikkunat ja ovet on huullettu ulkopuolelta CLT-elementteihin. Näin karmit saatiin piiloon, Reeta kertoo.
Uudessa talossa on samoja piirteitä kuin perheen edellisessä kodissa. Se sijaitsi rivitalomaisessa, arkkitehti Jaakko Laapotin piirtämässä, asunto-osakeyhtiössä, joka oli tehty 1960-luvun teollisuuskiinteistöön.
Tuon kodin tyyliä Petteri kuvaa betonibrutalismiksi. Uudessa kodissa betonia näkyy vain lattiassa. Seinissä on CLT:tä ja vaneria.
– Määrittelimme kaikki materiaalit ennen rakentamista. Meillä on esimerkiksi metallina pelkästään kuparia. Rakentaessa joutuu jatkuvasti tekemään päätöksiä, ja halusimme helpottaa prosessia miettimällä isot linjat valmiiksi ja noudattaa niitä kaikissa päätöksissä.
Materiaalien tuli olla aitoja.
– Se, mikä näyttää puulta, on puuta tai vaneria, ja vastaavasti metalli on metallia. Emme halunneet esimerkiksi sisäkattoihin levyä tai paneelia. Kevyet väliseinät ovat kipsilevyä, joka saa näyttää itseltään.
Rakentaminen sujui hyvin vuoden 2021 koronapandemiasta huolimatta. Maatyöt alkoivat kesäkuussa ja ensimmäiset CLT-elementit pystytettiin elokuun lopulla.
– Olin joka aamu seitsemältä työmaakokouksessa rakentajien kanssa. Ensin käytiin läpi suunnitelmat ja sen jälkeen jatkettiin rakentamista. Meillä oli fantastiset timpurit, Petteri muistelee.
Valmista tuli helmikuussa 2022.
Reeta vie läppärin olohuoneen jatkona olevaan työhuoneeseen. Etätyöt on tältä päivältä tehty.
– Halusimme, että olohuoneen ja työhuoneen välille ei tule suljettavaa ovea. Vaikka jompikumpi meistä joutuisi työskentelemään iltaisin, olisimme silti muun perheen lähellä, hän sanoo.
Talossa on selkeä jako julkiseen ja yksityiseen. Alakerrassa on eteisen jatkona tupakeittiö, jonka kyljessä on työhuoneen lisäksi aputiloja. Yläkerrassa on kolme makuuhuonetta sekä kylpy- ja kodinhoitohuone.
– Muokkasimme alkuperäistä pohjaa aivan viime metreillä, kun yllätysvauva ilmoitti tulostaan. Nipistimme hieman neliöitä pukeutumishuoneestamme, Reeta kertoo.
Makuuhuoneet ovat erikokoisia ja tilallisesti kiinnostavia. Isomman lastenhuoneen herkku on mainio vino seinä ja siihen tehty ikkuna-aukotus. Ulospäin harmain betonilevyin kehystetty sisäänveto on kuin tieteiselokuvan avaruusaluksen lentoaukko tai kubistinen silmä. Samaa kehysideaa on käytetty sisäänkäynnissä.
Alakerran huonetiloissa on selvää loft-henkeä.
– Alakerran huonekorkeus on yli kolme metriä, mikä luo tilan tuntua. Olimme tottuneet tavallista korkeampiin huoneisiin jo edellisessä kodissamme, Petteri kertoo.
Kuutioita kasvattamalla talosta onkin saatu kokoaan suuremman oloinen.
–Tontilla on tiukka asemakaava, jonka määräykset tuottivat pientä päänvaivaa. Onneksi saimme yhteistyöllä toimivan ratkaisun.
Kompaktille tontille saatiin mahtumaan pihasauna, mutta Petterin toivoma ateljee tuotti päänvaivaa.
– Meidän piti rakentaa autotalli, jotta saimme talon lähemmäksi rajaa. Autotalli vei asuinneliöitä, ja se on nyt ateljeen tilalla.
Ateljeeta tai ei, kompaktin tilankäytön ansiosta pihasaunasta on vain muutama askel ulkoporealtaan kuohuihin. Varsin nautinnollista!
Korjaukset 3.7.25 klo 14.50: Muutettu kuvateksteihin oikein sohvan yläpuolella olevan maalauksen tekijä ja seinähyllyn valmistaja.
