”Taide on kodissani yhtä tarpeellista kuin sohva” – jopa vessa on valjastettu rakkaille teoksille Annan perheen talossa
Anna Puhakka näki heti, mitä perheen uuden kodin valtavat, korkeat seinät mahdollistavat: vihdoin olisi näyttävien teosten aika.
Anna, miten hankit ensimmäisen taideteoksesi?
Kun ostimme tämän talon, tajusin, että voin vihdoin hankkia suuria maalauksia, koska olohuoneessa on valtavat seinät. Aiemmin olin tyytynyt ihailemaan kookkaita teoksia gallerioissa ja museoissa.
Ensimmäinen teos, jonka hankin tänne oli Tuomo Saalin öljyvärimaalaus Luonnon armoilla. Olin bongannut Saalin teoksia Taidelainaamon sivuilta, ja kun hänen näyttelynsä tuli Gumbostrand Konst & Formiin, riensin näyttelyyn. Seuraava hankintani oli ystäväni Leena Nion maalaus Girl. Siinä kiehtoi sarjakuvamaisuus, sillä rakastan sarjakuvia ja graafisia novelleja.
”Ihastun teoksiin, jotka muistuttavat lapsuudesta ja nuoruudesta, hetkistä ja maista, joissa olen matkustanut.”
Mistä hankit taidetta?
Kun törmään teokseen josta pidän, alan seurata taiteilijaa Instagramissa. Uudet teokset löytyvät sieltä, taidenäyttelyistä ja gallerioiden verkkosivuilta. Jos tiedän, että haluan ihan tietyn teoksen, menen näyttelyn avajaisiin. Seuraavaksi metsästän Juliana Hyrrin maalausta. Haaste on siinä, että löytää oikean kokoisen ja värisen maalauksen, joka lisäksi on myynnissä. Saan iloa myös teoksista haaveilemista.
Anna, ajatteletko taidetta sijoituksena?
En osta taidetta sillä ajatuksella, että myisin sen myöhemmin tai keräisin omaisuutta. Kaikella hankkimallani taiteella ei välttämättä edes ole rahallista arvoa.
Toisaalta isojen teosten kuuluukin maksaa, sillä niihin menee valtavasti työtä. Haluan myös tukea taiteilijoita. Galleriat ja taitelijat ovat usein joustavia maksusuunnitelmien kanssa. Kallistakin taidetta voi ostaa maksamalla sen monessa erässä.
Parasta on, että taide ei ole kuten verhot, joita vaihdellaan. Rakkaus teokseen syvenee, ja teos muuttuu osaksi perhettä.
”Perheen pojat ovat museokonkareita ja tietävät, että taidetta katsotaan, ei kosketa. Kotona on sääntö, että palloja heitellään vain kellarissa.”
Miten valitset teokset kotiisi?
Ihastun teoksiin, jotka muistuttavat lapsuudesta ja nuoruudesta, hetkistä ja maista, joissa olen matkustanut.
Asuin lapsena kolme vuotta Zimbabwessa. Tutustuimme siellä saksalais-ruotsalaiseen Hedl-rouvaan, josta tuli ”Ruotsin mummoni”. Vierailin kesäisin Hedlin luona Tukholmassa. Kodissa oli afrikkalaista taidetta, käsinmaalattua keramiikkaa ja valtava korillinen kivistä hiottuja munia. Ihailin Hedliä, hänen elämäänsä ja kotiaan. Kivimunakori löytyy nyt minunkin kodistani.
