Taija ja Annukka asuvat 80-luvun asuntovaunussa ympäri vuoden – ”Konkurssi herätti ajatuksen pienestä kodista”

Talvi asuntovaunussa Kittilässä on aika helppo nakki. Siltä se ainakin vaikuttaa, kun kuuntelee Taija Kattelusta ja Annukka Masalinia. He asuvat yhdeksänmetrisessä asuntovaunussaan kittiläläisellä leirintäalueella. Haastattelupäivänä ulkona on 16 astetta pakkasta, ja Taija ja Annukka istuvat kotinsa sohvalla t-paidat päällä.

– Villasukat kyllä pitää olla, koska lattia on kylmä. Siihen liittyykin oikeastaan koko vaunutalven ainoa haaste tähän mennessä, Taija kertoo.

Annukka ja Taija ajoivat asuntovaununsa Kittilään lokakuun puolivälissä. Heti seuraavana päivänä tuli 30 senttiä lunta. Siitä alkoi talvi.

Pari viikkoa myöhemmin asuntovaunun pääasiallinen lämmönlähde, kaasulämmitin, alkoi pitää omituista ääntä. Seuraavana päivänä se hajosi.

– Yritimme korjata sitä aika monena päivänä. Otimme töistä yhden vapaapäivänkin, että näkisimme tehdä hommia ulkona. Valoisaa ei ole päivällä kauaa. Silloin oli 25 astetta pakkasta, oli aika hyhmää tuolla ulkona touhuta pienten osien kanssa, Taija sanoo.

Sen marraskuisen viikon lauantaina Taija ja Annukka ajoivat 800 kilometrin matkan Mikkeliin, missä heillä oli varastossaan lämmittimeen varaosapannu. Seuraavana päivänä he ajoivat Mikkelistä takaisin Kittilään.

Mutta ei auttanut. Kaasulämmitin on ollut mäsänä marraskuusta lähtien. Korjata voisi – jos olisi etelässä.

Onneksi asuntovaunu lämpenee sähkölläkin. Sähkö kuuluu tämänhetkisen vaunupaikan hintaan, joka on 350 euroa kuukaudessa. Tässä taloudessa ei siis kuluneena talvena ole sähkön hinnoista stressattu.

Ainoa vain, että sähkölämmitys lämmittää vain ilmaa, kun taas kaasulämmitin olisi lämmittänyt patteristoa, joka lämmittää lattian ja koko vaunun rungon, Taija sanoo.

– Nyt siis jalkoihin on kylmä ja seinät hohkaavat kylmää. Myös kiinteän sohvan alla olevat sähkölaitteet ovat kovilla, koska siellä on tuloilmaventtiili, josta tulee kylmää ilmaa.

Muilta osin asuntovaunussa eläminen, talvellakin, on kuulemma ollut ihan paras päätös.

Viiteentoista neliöön mahtuu koko arki. Taijan ja Annukan asuntovaunuun – LMC vuodelta 1989 – mahtuu olohuone, makuuhuone ja vessa, keittiökin. Keittiöstä löytyy käytävän molemmin puolin puolitoista metriä laskutilaa ja paikat kaasuhellalle, liesituulettimelle, sähköuunille ja mikrolle. Lautasia ja mukeja on kahdet kappaleet, vieraat syövät tarvittaessa kertakäyttöastioista.

Lisätilaa vaunuun saa etuteltasta, joka talvella palvelee terassina ja pakastimena yhtä aikaa. Siihen on kätevä kotiin tullessaan jättää työvaatteet, eli toppavaatteet ja turvakengät. Samoin pakastepizzat ja -herneet.

Kotia vedetään pakettiautolla, joka toimii samalla varastona muun muassa Taijan ja Annukan työkaluille.

– Asuntovaunussa asuminen on ihan mahtavaa. Jos vapaapäivänä sataa, voi koko kodin ajaa jonnekin, missä on aurinkoista.

Liikkuvaisia Taija ja Annukka ovat olleet ennenkin. Pian tutustumisensa jälkeen, vuonna 2014, he muuttivat yhteen Vantaalle. Siitä he muuttivat kivan kodin perässä Tuusulaan.

Pari vuotta myöhemmin Punkaharjulla tuli myyntiin kasvihuoneita. Taija ehdotti yrityksen perustamista Annukalle, joka on yhdeltä ammatiltaan puutarhuri. Reilun vuoden ajan pariskunta myi kesäkukkia ja hyötykasvien taimia ja talvisin joulukukkia. Sitten yritys meni konkurssiin.

– Siitä tuli häpeän tunne ja olo, että pitää päästä Punkaharjulta pois. Emme jotenkin kehdanneet jäädä sinne, Taija sanoo.

Koti löytyi Pieksämäen Virtasalmelta. Siellä Annukka jatkoi puutarha-alan töitä palkollisena.

– Tuntui, että ne työt vievät minusta kaikki mehut. Oma unelmani oli juuri särkynyt, ja olin henkisesti ja fyysisesti tosi uupunut, Annukka sanoo.

Konkurssista toipuminen vei lopulta pari vuotta, Annukka kertoo. Ratkaiseva muutos oli se, kun Taija sai idean opiskella rakennusalaa.

– Hän ehdotti samaa minullekin, ja totesin, että siinä oli ideaa. Kun opinnot alkoivat, sain konkurssin tilalle muuta ajateltavaa. Hiljalleen se häpeä alkoi helpottaa, Annukka sanoo.

Opintojensa näyttötyönä Taija ja Annukka remontoivat yhdessä asuntovaunun. He vaihtoivat rimoituksen ja eristeet, uusivat kaikki sisäpinnat.

Jo silloin he myös suunnittelivat vaunun viemäriputkistoon talvi- ja kesäasetukset, minkä myötä sama vaunu palvelisi vuoden ympäri.

– Normaalisti markkinoilla on joko talvi- tai kesävaunuja. Kesävaunuissa likavesisäiliö on vaunun alla ulkona, mistä se on helpompi tyhjentää, ja talvivaunuissa se on lämpimällä puolella vaunun sisällä, ettei se jäädy. Meidän vaunussamme viemäröintiä pystyy muuttamaan, Taija kertoo.

Ainoa, mikä remontista jäi kaduttamaan, on se lattialämmitys, Annukka ja Taija sanovat nyt. Siihen olisi ehkä voinut olla rahaa, mutta ei kärsivällisyyttä.

Tien päälle oli jo päästävä.

Ajatus pienestä kodista oli herännyt konkurssin myötä.

Taija ja Annukka olivat itse taanneet puutarhayrityksensä lainat, joten ne jäivät heidän kontolleen ja menivät ulosottoon.

– Halusimme veloista mahdollisimman nopeasti eroon, mutta emme halunneet nyhjöttää jossain pienessä asunnossa ja tehdä jotain tylsää työtä.

Ensin pari oli haaveillut minikodista, jonka voisi rakentaa merikontista. Se olisi kuitenkin vaatinut tontin, sähköt ja viemäröinnin. Asuntovaunu sen sijaan antaisi vapauden liikkua ja valita, mitä töikseen tekisi.

Nyt uutta arkea on alla reilut puolitoista vuotta. Ensimmäisen vaunutalvensa Taija ja Annukka viettivät varmuuden vuoksi Etelä-Suomessa.

Talvi Lapissa oli kuitenkin Taijan unelma. Se toteutui, kun he saivat rakennusalan töitä Kittilästä.

Maanantaista keskiviikkoon Taija ja Annukka tekevät 11-tuntisia työpäiviä. Näin torstaille jää lyhyempi päivä, ja perjantaista sunnuntaihin on aina vapaata.

Nykyään sitä on muutenkin enemmän kuin ennen, kun aikaa ei kulu esimerkiksi pihatöihin tai siivoamiseen, Taija sanoo. Lumitöitä vaunun ympärillä tosin täytyy tehdä, etteivät ilmanottoaukot vaunun alla mene umpeen – mutta tämä on pientä verrattuna entiseen.

Ehkä juuri tämä onkin muuttunut elämässä eniten asuntovaunuun muuttamisen jälkeen, Taija sanoo.

Arjesta on yllättäen tullut entistä aktiivisempaa.

– Viime viikolla kävimme elokuvissa katsomassa uuden Syke-elokuvan. Olemme alkaneet tehdä avustajakeikkoja elokuvissa ja sarjoissa, ja kävimme katsomassa, näkyykö meitä siellä. Vähän näkyi.

Jo viime talvena pariskunta aloitti pilkkimisen. Lisäksi he innostuivat leijasurffauksesta, jota voi harrastaa vuoden ympäri vedessä tai lumella. Uusi laji löytyi, kun he sattuivat parkkeeraamaan vaununsa leijasurffausta harrastavan miehen naapuriksi.

– Nyt mekin kuulumme Hyvinkään Surffaajiin. Hyvinkäällä on varastossa surffilautoja, joita voimme käyttää, jos sinne suunnalle vaikka kesällä päädytään, Taija sanoo.

Tietyllä tapaa asuntovaunussa asuminen on palauttanutkin elämänilon, Taija kertoo.

– Olemme nähneet paljon uusia paikkoja, ja se on herättänyt mielenkiinnon myös elämää kohtaan. Nykyään osaamme nauttia pienistäkin asioista, kuten villasukista tai vessarauhasta. Vessarauhahan ei ole itsestään selvä juttu, kun aika usein käy julkisissa vessoissa, Annukka lisää.

Myös suhtautuminen konkurssiin on muuttunut, hän kertoo.

– Enää sitä ei tarvitse hävetä. Sanovathan ne jenkkilässäkin, että yrittäjä ei ole yrittäjä, ennen kuin on kokenut konkurssin.

On asuntovaunuasuminen muuttanut suhdetta kuluttamiseenkin.

Viimeinen koti Virtasalmella oli kolmio, johon kuului oma autotalli. Autoa sinne ei mahtunut, sillä tavaraa oli niin paljon, Annukka kertoo.

Asunnossa oli kerrossänky sitä varten, että kummilapset tai veljentytöt tulisivat joskus yöksi. Vaatteita oli paljon, kenkiä ”tuhottomasti.” Astioita, lakanoita, verhoja, kaikkea.

– Kuohuviinilasit piti tietysti olla 18 hengelle, ja vieraita kävi ehkä kahdesti vuodessa, Taija sanoo.

Kun muutto asuntovaunuun alkoi konkretisoitua, hankkiutuivat Taija ja Annukka eroon lähes kaikesta. Annukka myi kalleimmat, lahjoitti osan Facebookin roskalavaryhmän kautta ja heitti paljon roskiin.

Tavaroiden myynnistä he saivat kasaan 7000 euroa, mistä tuli asuntovaunun remonttibudjetti.

Suuremmista tavaroista jäljelle jätettiin vain sänky, sohva, keittiön pöytä ja tv-taso. Ne ovat varastossa Mikkelissä siltä varalta, että Taija ja Annukka jonain päivänä haluavat taas asunnon.

– Nyt uutta ostetaan vain tarpeeseen. Jos jotain on pakko hankkia, jostain muusta täytyy luopua. Muuten kotiin ei mahdu.

Kittilässä talvea on vielä reilusti jäljellä.

Kovimpiin pakkasiin Taija ja Annukka ovat varautuneet mittaan leikatuilla vaahtomuovipatjoilla, jotka voi nostaa ikkunoiden eteen eristeeksi.

Vielä niille ei ole ollut tarvetta, vaikka pakkanen on alimmillaan laskenut 38 asteeseen.

Voi olla, että kevään tullen karavaani lähtee Kittilästä eteenpäin. Ehkä ensi talvena ikkunasta avautuu täysin toisenlainen näkymä. Annukka on unelmoinut talvesta Espanjassa, Italiassa tai Portugalissa.

– Mutta nyt eletään ja nautitaan tästä. Täällä on jo kaamos voitettu ja aurinko näkyy, Taija sanoo.