Työmatkoilla yövytään useimmiten hotellissa. Taidegalleristi Veikko Halmetojalla on kuitenkin Kokkolan-reissuillaan mahdollisuus muuhun: Veikon vanha mummola on nyt hänen vapaa-ajanasuntonsa. Talo on hänelle tärkeä paikka, jossa hän lapsena vietti paljon aikaa.

Veikon mieleen on jäänyt talosta esimerkiksi siellä leijunut nahan tuoksu, joka liittyi isovanhempien ammattiin.

– Heillä oli nahka-alan yritys, joka sijaitsi yläkerrassa. Uffa eli isoisäni kävi nahkatehtaissa käsittelemässä raakanahkoja. Kotona ompelupajassa hän sitten leikkasi muun muassa nahkahanskojen kappaleita, jotka mumma eli isoäiti ompeli valmiiksi tuotteiksi.

Veikon isovanhemmat myivät valmistamiaan nahkahanskoja kauppoihin.

– Muistan istuneeni lapsena usein pajassa mumman kanssa, kun hän teki töitä. Samalla luin Apu-lehden vitsikirjaa, Veikko kertoo.

Mummolassa oli välillä muitakin sukulaisia, sillä serkuksia oli paljon. Veikolla on lisäksi pikkusisko ja kaksi pikkuveljeä. Veikko saattoi nukkua saunan eteisessä siskonsa tai serkkunsa kanssa. Lapset nauttivat, kun saivat valvoa pitkään ja kuiskutella juttujaan ilman, että vanhemmat patistivat nukkumaan.

Isovanhemmat olivat ostaneet 1950-luvulla talon, joka oli alkuaan rakennettu 1930-luvulla vanhoista lampolan hirsistä. Mumma ja uffa rakensivat taloon lisätilaksi yläkerran.

Vuosikymmenien asumisen jälkeen he tekivät vielä vuonna 1982 remontin, jossa sisälle vedettiin vesipisteet ja rakennettiin pieni kylpyhuone. Siihen asti pihapiirissä oli ollut ulkovessa ja sauna, joka sijaitsi notkahtaneessa liiterissä. Liiteri purettiin ja pihaan pystytettiin höylähirrestä rakennettu sauna.

Kokkolan keskustaan on talolta matkaa seitsemän kilometriä. Vielä 1980-luvulla Vessiin kulki bussivuoroja. Kun Veikko oli lapsi, vieressä kulkevan junaradan junat saattoivat pysähtyä kohdalla ja päästää matkustajat kyydistä, vaikka siinä ei ollutkaan seisaketta. Nyt junat kiitävät kovaa vauhtia ohi.

Veikon isovanhemmat asuivat talossa loppuun asti. Veikko kävi vieraana usein silloinkin, kun uffa oli jo kuollut ja mumma asui yksin. Ensin Veikko kävi saunassa ja nautti siitä, että sai saunoa kaikessa rauhassa. Mumman saunottua he söivät yhdessä graavilohileipiä ja joivat saunalonkerot. Parasta oli, jos televisiosta tuli vielä lauantai-illan iskelmäohjelma.

– Kun Arja Koriseva lauloi, elämä oli parhain päin, Veikko muistelee.

– Nyt kun olemme mökillä, sauna tulee lämmitettyä usein myös aamulla. Nautin siitä, että voin saunoa aamiaisen lomassa.

Kun isovanhemmista oli aika jättänyt, talo siirtyi Veikon äidin omistukseen. Välikatossa oli tapahtunut putkirikko, joten siellä täytyi tehdä iso remontti. Ennen kuin äiti myi talon Veikolle, hän teetti myös ikkunaremontin.

Myöhemmin Veikko teetti vielä kattoremontin, jossa kattoa nostamalla saatiin yläkertaan lisää huonekorkeutta. Samalla tuettiin myös parveketta, mutta sekin alkaa olla elinkaarensa päässä. Suuret remontit on nyt tehty, ja Veikko aikoo pitää talon sellaisena kuin se on nyt.

– Mökin ei tarvitse enää paljon muuttua. Seinillä on paljon tauluja, niin kuin oli jo mumman ja uffan aikana.

Talon sisustus ei ole koskaan ollut minimalistinen. Isovanhempien aikaan seinille oli ripustettu muun muassa Veikon, hänen tätinsä, veljensä Valtterin ja serkun Hanna Saarikosken maalauksia ja piirustuksia. Myöhemmin Valtterista ja Hannasta tuli ammattitaiteilijoita.

– Isovanhemmat saivat usein joululahjaksi meidän maalaamiamme tauluja.

Veikon vanhemmat viettävät edelleen pitkiä jaksoja äidin vanhassa kotitalossa, vaikka Veikko nykyään sen omistaakin. Näin paikat pysyvät paremmassa kunnossa, ja vanhemmat hoitavat myös ylläpitokuluja. Veikon ja Jussin koira Fred on usein hoidossa vanhassa mummolassa, kun isäntäpari on matkoilla.

Veikon ja Jussin löytää monesta paikasta: heillä on omakotitalo Helsingissä ja asunto Mäntän keskustassa. Viime kesänä Veikko avasi Helsingin lisäksi toisen gallerian Mänttään.

– Mumman ja uffan vanha talo on meille vapaa-ajan paikka. Emme ole tehneet täällä kovinkaan paljon esimerkiksi etätöitä.

Veikko tulee taloon usein, kun on lähistöllä työmatkalla. Hän on kuratoinut Kokkolaan näyttelyitä jo monena kesänä ja kokosi viime kesänä Ullavalle Vionoja-keskukseen näyttelyn.

– On kiva, että voin olla yötä tutussa ja rakkaassa paikassa. Tänne on aina kiva palata.