Netta, Joni, Anniina ja Anton asuvat vuonna 1975 rakennetussa rivitalossa Helsingin Puistolassa.

Tiiliseiniin ja suuriin, mäntypuitteisiin ikkunoihin. Koti oli tosin ensi näkemältä aika surkeassa kunnossa. Katossa oli tummaa puupanelointia, jonka alta näkyi tervapaperi. Tiiliseinät olivat jo valmiiksi valkoiset, mutta muuten tunnelma oli synkkä. Pieni, suojaisa piha oli kuitenkin hurmaava ja sijainti perheellemme mitä mainioin.

Meillä oli selkeä visio uudistuksesta jo ennen kuin kävimme katsomassa asuntoa. Ostimme kodin heti ensimmäisen näytön jälkeen, ja kaikki tapahtui nopeasti. Meillä oli vain kaksi viikkoa aikaa muuttaa edellisestä asunnostamme. Odotin silloin kuopustamme Antonia, ja muutimme remontin keskelle. Pari kuukautta asuimme nykyisessä leikkihuoneessa, kun koko muu asunto oli työmaana.

Teimme lähes koko remontin yhdessä, mutta Joni otti vastuun, kun Anton syntyi. Minä olen meidän perheen suunnittelija. Välillä on helpompaa ryhtyä itse puuhaan kuin selittää toiselle, miltä lopputuloksen tulisi näyttää. Olemme nyt asuneet kodissamme hieman yli kolme vuotta. Hektisin remonttivaihe kesti puolisen vuotta, mutta viimeiset työt pinnistelimme valmiiksi vasta hetki sitten. Viimeksi teetimme kylpyhuoneremontin, ja siihen palkkasimme ulkopuolista apua. Olimme saaneet tarpeeksemme rakentamisesta.

Tyylini pyhä kolminaisuus on yhdistää design, nettikirpparit ja Ikea. Teen mielelläni edullisia löytöjä mutta haaveilen myös designklassikoista. Ruokapöydän päällä olevan Ikean lampun haluaisin korvata Artekin valaisimella. Usein käy tosin niin, että etsin nettikirpputorilta jotakin tarpeellista mutta teenkin ihan muita löytöjä.

Tykkään väreistä, vaikka meillä onkin aika vaaleaa. Olen myös kaikkiruokainen: ei ole väriä, josta en pitäisi. Kotimme väripilkku ovat lasten makuuhuoneen korallinpunaiset tehosteseinät.

Kun saan idean, haluan toteuttaa sen niin pian kuin mahdollista. Lapsiperheessä se ei kuitenkaan aina onnistu. Pidän käsillä tekemisestä ja yritän saada projektit aina valmiiksi ennen kuin aloitan uuden. Ahdistun keskeneräisyydestä.

Muutama sisustusmoka on toki tehty, ja on pieniä juttuja, jotka tekisimme nyt toisin. Lasten nukkumahuoneeseen valitsimme vinyylilattian, vaikka sinne olisi ollut mukava laittaa yhtenäinen saarnilattia. Minua harmittaa myös, että aikaisempi asukas oli vaihtanut pois alkuperäiset puuovet.

Meidän vanhempien makuusopen ja olohuoneen välissä tilanjakajana toimiva vaneriseinä taas onnistui yli odotusten. Vaneripinta luo pehmeyttä ja on kaunis katsella.

Kaikille tavaroille on oma paikkansa. Olohuoneeseen rakentamamme valkoinen kaappirivistö on mainio arjen pelastaja. Siihen mahtuu uskomattoman paljon tavaraa.

Olohuoneen sohva. Hämärällä ulkoterassin valot heijastuvat kauniisti huoneeseen ja luovat tunnelmaa sisälle asti. Koko perhe mahtuu köllöttelemään sohvalle, ja meistä on mukava olla yhdessä ilman kiirettä mihinkään.