
Kodin neliöt tuplaantuivat, kun Suvi ja Ilkka ostivat paritalon toisenkin puolikkaan – salamakaupat saivat alkunsa Suvin sitkeästä unesta
Suvin ja Ilkan koti on vuonna 1921 rakennettu entinen paritalo Kotkassa. Remontissa he panivat uusiksi ”lyhyesti sanottuna kaiken mahdollisen”, kuitenkin talon ikää kunnioittaen. Sisustuksessa näkyy Suvin rakkaus museoihin.
Suvi ja Ilkka Kervinen asuivat Kotkan saaristossa, mutta etsivät perheelleen suurempaa taloa lähempää palveluita. He kävivät katsomassa useita taloja, mutta uskoivat saavansa tästä Kotkan keskustassa sijaitsevasta paritalosta perheelleen sopivan kodin, vaikka tiesivät sen vaativan pitkää ja vaivalloista remonttia.
Miten satavuotiaasta paritalosta tuli perheenne omakotitalo?
Suvi: Etsimme pitkään suurempaa kotia ja päädyimme tänne paritalon puolikkaaseen. Jo ennen muuttoa mutta myös sen jälkeen näin usein unia, että kotonani oli ovi, jonka takana oli enemmän tilaa ja uusia huoneita. Unessa olin aina iloinen. Olimme eräänä iltana saunassa, ja olin taas edellisenä yönä nähnyt unen talosta ja ovesta. Silloin sanoin Ilkalle, että meillähän on seinän takana lisää huoneita. Laitoimme heti tekstiviestin naapureille. He vastasivat 15 minuutin päästä, että myyvät oman puolensa talosta meille mielellään ja ehdottivat samalla hintaakin. Siitä alkoi meidän ikuisuusremontti.


Mitä kaikkea olette remontoineet?
Lyhyesti sanottuna kaiken mahdollisen. Olemme toimineet remontoinnin arkeologeina ja kaivaneet alkuperäisiä materiaaleja esille. Tämä on hengittävä hirsitalo, joten meille oli tärkeää saada alkuperäiset hirret näkyviin. Olemme käyttäneet mahdollisuuksien mukaan kierrätysmateriaaleja esimerkiksi keittiön ja vessan kiintokalusteissa. Seinillä oli vanhoja tapettikerroksia ja pinkopahvilevyjä. Osa ulkoseinistä eristettiin puusta valmistetulla levyllä, jossa ei ole myrkyllisiä liimoja tai kemikaaleja. Halusimme välttää muovin käyttöä, jonka vuoksi kaikki seinät on maalattu perinnemaalilla tai jätetty pinkopahville ja paperitapetille. Notkahtaneet lautalattiat uusimme muualla paitsi keittiössä.
"Rakastan museoita ja koristeellisia kirkkorakennuksia ja iloitsen siitä, että meillä on sisustuksessa vähän museohenkinen meno."
Mikä on sisustuksenne punainen lanka?
Meidän koti on tietenkin meidän näköinen! Ehkä jollekin muulle kotimme värikkyys olisi liikaa, mutta meille ei sovi vaalea koti. Kotimme sykähdyttää, on hauska, jännittävä ja outokin. Sadunomainen! Rakastan museoita ja koristeellisia kirkkorakennuksia ja iloitsen siitä, että meillä on sisustuksessa vähän museohenkinen meno. Pidän esineistä ja tauluista, jotka esittävät jotakin tunnistettavaa ja kotonamme on paljon erilaisia naishahmoja kuvissa ja patsaina. Luulen, että naiseuden erilaiset puolet ovat täällä hyvin edustettuina. En noudata mitään sääntöjä esimerkiksi siinä, mitkä sävyt tai materiaalit sopivat yhteen. Jos jokin esine tai väri tuntuu minusta oikealta, niin se sopii meille. Kun kodissa ei mikään sovi yhteen, kaikki sopii yhteen.

Teet paljon kierrätyslöytöjä, mikä niissä kiehtoo?
Kotimme tavarat ovat pääosin kierrätyslöytöjä. Haluan, että huonekaluilla on oma eletty historiansa. Meillä on esineitä, jotka olen löytänyt roskalavalta ja sitten maalannut uuteen uskoon. Ostan tuskin koskaan uusia sisustusesineitä tai huonekaluja, koska ne ovat mielestäni tylsiä.







Suvi on keräillyt kirpputorilta paljon vanhoja valokuvia, joissa osassa on omistuskirjoitus.




”Haluan, että kotimme esineet ovat ainutlaatuisia, sellaisia, johon suhteeni on henkilökohtainen.”




”Kodin pitää olla paikka, jonne tullessa mahanpohjassa aina vähän läikähtää hyvällä tavalla.”


