
Suurperhe muutti kaupungin vilinästä maalle entiseen kyläkauppaan: ”Olen kulkenut täällä alusta asti vaaleanpunaiset lasit silmillä”
Idalotta ja Jussi Kallioranta ovat kantaneet kymmenen vuoden aikana muuttokuorman useisiin eri osoitteisiin. Vasta Pusulassa sijaitseva, 1900-luvun alkupuolella rakennettu entinen kaupparakennus tuntui kuusilapsiselle perheelle juuri siltä oikealta, kodilta. Nyt maaseudun rauha huokuu ympärillä ja tilaa on riittävästi.
Mikä sai teidät muuttamaan maalle?
Olemme molemmat maalaisia sydämeltämme. Vaikka asuimme vuosia kaupungin vilinässä, kaipasimme aina rauhallisemmille seuduille. Edellinen kotimme oli rivitalossa, jonka ikkunasta näkyivät taloyhtiön roskikset. Haaveilimme aivan toisenlaisesta näkymästä, ja nyt kun katson ulos ikkunasta, näen peltoa ja metsää. Tiesimme jo ensimmäisen kerran täällä käydessämme, että tästä tulee kotimme. Olimme ostohetkellä ainoat talosta kiinnostuneet, joten näin oli varmasti tarkoitettu.
Miksi maaseudulla asuminen sopii teille niin hyvin?
Koska yksinkertaisesti pidämme omasta rauhasta. Meitä ei haittaa vaikka kotimme on aika syrjässä – päinvastoin! Arki rullaa täällä sujuvasti. Jussi tekee töitä kotoa käsin, ja koulutaksi hakee lapset kouluun tuosta talon kulmalta. Täällä on kaikilla omaa tilaa, mutta usein iltaisin isommat lapset löytyvät kaikki Ruutin huoneesta nukkumasta. Tämä koti on vastannut koko perheen odotuksia.



”Tämä koti on vastannut koko perheen odotuksia.”

Jännittikö teitä vanhan talon kunnostaminen?
Jussi oli meistä enemmän se realisti, minä olen kulkenut alusta lähtien vaaleanpunaiset lasit silmillä. Koska keittiö, pesutilat ja lämmitys olivat kunnossa, pääsimme muuttamaan heti. Olemme asuneet täällä nyt reilun vuoden. Suunnittelemme uusivamme tulevaisuudessa pintoja. Olohuoneen seinät saavat savirappauksen.
Kerro kotinne sisustuksesta, millaisia olette sisustajina?
Meistä sisustaminen ei ole kovin vakavaa! Emme seuraa trendejä tai hanki tavaroita vain siksi, että jokin on nyt suosittua. Keittiön pöydällä oleva kynttelikkö taisi olla hitti joskus useita vuosia sitten, mutta tykästyin siihen itse vasta nyt. Kotimme kaikki esineet ja huonekalut ovat kierrätettyjä tai saatuja, osa on peräisin Jussin tai minun lapsuudenkodista.
Mitä unelmia tulevaisuus täyttää, eli ovatko vaaleanpunaiset lasit edelleen tukevasti silmillä?
Työskentelin pitkään hoiva-alalla, mutta koen antaneeni sille kaikkeni ja haluaisin tulevaisuudessa tehdä jotain luovempaa. Olen työskennellyt jo jonkin aikaa osa-aikaisesti valokuvaajana, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Haluaisin voida vaikuttaa enemmän työnkuvaani ja työaikoihin. Olen ihminen, joka elää hetkessä. Menen kohti unelmia, enkä näe syytä, mikseivät ne toteutuisi. Haaveilemme hankkivamme pihalle kanoja ja lampaita. Ja ulkoporeamme olisi myös ihana juttu. Aiomme remontoida vintin asuintilaksi joskus tulevaisuudessa. Siellä on toiset 180 neliötä, joten tilaa täällä ainakin riittää!


”Tiesimme jo ensimmäisen kerran täällä käydessämme, että tästä tulisi kotimme.”












Idalotta käy usein Espoon kirpputoreilla. Suosikkikirppiksiä ovat Nella ja Nuttu sekä Akseli.



”Olen ihminen, joka elää hetkessä. Menen kohti unelmia, enkä näe syytä, mikseivät ne toteutuisi.”
