Suunnittelija Hanna-Kaarina Heikkilä: "Kun Ikea tarjosi minulle töitä, pidin ensin koko meiliä pilana"

Suunnittelija Hanna-Kaarina Heikkilä: "Kun Ikea tarjosi minulle töitä, pidin ensin koko meiliä pilana"

Kemistä kotoisin oleva Hanna-Kaarina Heikkilä, 33, työskentelee Älmhultissa osana Ikean suurta suunnittelukoneistoa. Tuoreessa Sammanhang-mallistossa voi nähdä useita hänen töitään. Omaa kotiaan Hanna-Kaarina sisustaa oudoilla yhdistelmillä, kirpparitavaroilla ja mummokasveilla.
Teksti Hanna Sandström
Kuvat valmistajat
Mainos

Hanna-Kaarina Heikkilä, olet paitsi suomalainen myös kansainvälinen muotoilija. Millaisen matkan olet tehnyt tähän mennessä?

Olen kotoisin Kemistä ja tietyllä tavalla jo nuorena omaksunut sen ajattelutavan, että lähden jonakin päivänä pysyvästi kauas kotoa. Se hetki koitti, kun lähdin opiskelemaan arkkitehtuuria Tampereelle. Opintojeni loppupuolella sain mahdollisuuden lähteä töihin Japaniin, jossa vietin kaksi vuotta, ensin arkkitehtitoimistossa ja sitten Suomen kulttuuri-instituutissa.

Kotiin palattuani työskentelin muutamia vuosia arkkitehtitoimistossa, kunnes minussa heräsi ajatus, että voisin opiskella lisää. Kaipasin jotakin käsinkosketeltavaa, eri materiaalien tuntua ja ymmärrystä niistä. Pyrin Taideteolliseen korkeakouluun lasi- ja keramiikkataiteen linjalle ja pääsin heti sisään.

Miten päädyit Ikeaan töihin?

Opintojen loppuvaiheessa perustin Anni Pitkäjärven kanssa Studio Finnan, joka tekee kaluste- ja tuotemuotoilua, sisustussuunnittelua ja arkkitehtuuria. En kuitenkaan ehtinyt työskennellä siellä kauaakaan, kun sain yllättävän sähköpostin Ikealta. He tarjosivat minulle töitä. Ensin pidin koko meiliä pilana, mutta seuraavana päivänä kaivoin sen uudelleen esiin, ja viesti alkoikin näyttää ihan oikealta kutsulta.

Kävin Älmhultissa juttelemassa asioista, olihan päätös suuri myös tuoreen firmamme kannalta. Halusin kuitenkin tarttua tilaisuuteen, ja nyt olen viettänyt jo kaksi vuotta osana Ikean inhouse-suunnittelijatiimiä.

Millaista siellä on työskennellä?

Olen osa todella suurta ja taitavaa joukkoa, jossa kaikilla on oma paikkansa, oma vastuunsa ja roolinsa. Pääsen työskentelemään hyvin monissa erilaisissa projekteissa, tiimeissä ja erilaisten tuotteiden parissa. Minusta on kiehtovaa päästä seuraamaan läheltä tuotteiden valmistusprosessia.

Kun tietyn tuotteen syntyä ympäröi näinkin suuri joukko ihmisiä, on suunnittelijana oltava tarkkana, ettei tuotteen ulkonäkö muutu sellaiseksi, ettei se enää vastaa alkuperäistä ideaa. Joskus puolen millin heitto rasian ulkomitassa on tärkeä korjata, jotta valmis tuote näyttää hyvältä. On silti yhtä oleellista, että käytännöllisyys-, lujuus- ja turvallisuusasiat ovat vahvasti mukana jo suunnittelupöydällä. Siinä oppii itsekin ajattelemaan materiaalien ominaisuuksia ja mahdollisuuksia uudella tavalla.

Arkkitehtuuritaustani ansiosta minulle on luontaista miettiä etukäteen, miten suunnittelemani tuote voidaan toteuttaa teknisesti.

Kerro suunnittelemistasi Sammanhang-sarjan osista.

Teemanamme oli luoda Collector’s collection, eli kokoelma esineitä ja kalusteita, jotka sopivat keräilijöiden koteihin asetelmille ja aarteille. Työ oli yksi ensimmäisiä projektejani Ikealla ja käynnistyi noin kaksi vuotta sitten. Suunnittelin Sammanhang-kokoelmaan esimerkiksi kannellisia lasilaatikoita ja pääsin myös ensimmäistä kertaa tekemään printtisuunnittelua.

Yksi tuotteistani on korkea korkkipintainen kaappi, jonka sisällä seinissä ja hyllyissä on heijastavaa lasipintaa. Se ei ehkä päädy ihan jokaiseen kotiin, mutta on tuollaisena juuri se, mitä tavoittelin. Kaapit valmistetaan Italiassa.

Valmiissa mallistossa on nähtävillä vain pintaraapaisu kaikista niistä tuotteista, joita tiimissämme suunniteltiin.

Korkkipintainen kaappi. Kannellisten laatikoiden sarja.

Millainen identiteetti sinulla on suunnittelijana? Mitä arvostat, mihin pyrit – ja mitä varot?

Minulle tärkeää on materiaalilähtöisyys, enkä halua koskaan rajoittaa itseäni niin, etten voisi käyttää jotakin tiettyä materiaalia. Esimerkiksi kiistelty muovi ei ole koskaan juuri kiinnostanut minua, vaikka se on loistava materiaali moneen tuotteeseen. Jos vain osaamme käyttää sitä oikein ja tehdä siitä tuotteen, joka pysyy käytössä pitkään. Kertakäyttöisyys on kauheaa.

Joskus kiinnyn tuotteisiin, jotka ovat outoja tai jopa silmäänpistävän rumia, jotkut toiset esineet taas pysyvät käytössäni vuosia vain siksi, että ne ovat täydellisen funktionaalisia, eikä parempaa vaihtoehtoa vain ole olemassa. Myös suunnittelussani haluan tehdä jotain rajoja rikkovaa, mikä vie pois turvalliselta kartalta. Tavallisuus on joskus tarpeen mutta usein tylsää.

Kannellinen lasirasia.

Miten tuotteen suunnitteluprosessi etenee?

Suunnittelu alkaa aina briiffistä. Ensin synnytämme paljon ideoita, joita esitellään projektin vetäjälle. Niistä poimitaan parhaat jatkokehittelyyn. Siinä vaiheessa mukaan tulee insinööriosasto, ja mietimme yhdessä valmistukseen ja määräyksiin liittyviä asioita. Jos esimerkiksi Yhdysvalloissa on jokin tuotteen turvallisuuteen liittyvä vaade, se otetaan huomioon, jotta myynti voi olla maailmanlaajuista.

Kun tuotteen mitat, materiaalit ja rakenne on mietitty valmiiksi, tehdään päätös siitä, pääseekö tuote todella valmistukseen. Jos pääsee, valikoidulla tehtaalla tehdään yhteistyötä suunnittelutiimin ja valmistajan välillä.

Mikä on suosikkisi uuden Ikea-kuvaston tuotteista ja miksi?

En ole nähnyt vielä uutta kuvastoa, vaikka julkaisu on aivan kohta. Me näemme sen melkeinpä samaan aikaan kuin kaikki muutkin. Tuotteiden suunnittelun ja valmistuksen kaari on niin pitkä, että joskus tuntuu hassulta katsoa uutta kuvastoa ja huomata siellä tuote, jonka on piirtänyt jo vuosia sitten. Nyt minulla on työpöydälläni muutama kiireinen työ vuoden 2020 mallistoon.

Hanna-Kaarina Heikkilä on työskennellyt Älmhultissa jo pari vuotta.

Ovatko suomalaiset ja ruotsalaiset erilaisia sisustajia?

En ajattele asiaa kansakuntien välisenä erona. Oma äitini sisustaa aivan eri tavalla kuin minä, ja niin sen pitääkin olla. Suomalaisista osa on romanttisen tyylin edustajia, toiset haluavat hyvin pelkistetyn ja värittömän kodin.

Toisaalta Ruotsin ja Suomen designin perinteet ovat hyvin erilaiset. Suomessa nojataan edelleen paljon Alvar Aallon ikoniseen funktionaaliseen tyyliin, kun taas ruotsalaisten veressä on Josef Frankin värikkäät, kukikkaat kuosit. Se ehkä näkyy ruotsalaisten omaksumana runsaampana tyylinä, tietynlaisen huvilatyylin yleisyytenä. Siellä käytetään rehevämpiä kukkakuoseja ja värikkäämpiä tapetteja. Suomalaisten tyyli on melko pragmaattinen ja vakava.

Mutta yleistyksiä on toki hankalaa tehdä. Taitaa olla niin, että molempiin maihin mahtuu yhtä paljon erilaisia koteja ja tyylejä kuin kuluttajia.

Miten itse sisustat kotiasi Älmhultissa? Onko siellä paljon Ikeaa?

Perin pienen Älmhultin-kotini suomalaiselta kollegaltani. Siellä oli jo valmiina kaikki perusasiat, joten en vienyt mukanani yhtään mitään. Minulla on kuitenkin melko paljon tavaraa, jota olen haalinut ajan myötä Ikeasta, kirppareilta ja maailmalta.

Hiljaisessa Älmhultissa kirpparikierros on yksi parhaista tavoista aloittaa lauantain vietto. Minulla on myös paljon viherkasveja. Pidän erityisesti vanhoista kasveista, joista tulee mieleen mummola. Kesän aikana kaktuksenikin olivat kuulemma kukkineet! Omassa kodissani olen ihan sattumaltakin yhdistellyt uutta ja vanhaa, tunnetta ja tarpeellisuutta. Niin on syntynyt minun kotini, jossa viihdyn.

Miten kannustaisit Meillä kotonan lukijoita löytämään oman juttunsa sisustuksessa?

On vain uskallettava luottaa omiin tunteisiinsa. Kannattaa ostaa aina sitä, mistä todella itse tykkää. Oma koti on oma, ja jos joku muu ei siitä pidä, sillä ei ole mitään väliä. Olen joskus huomannut, että ”arkkitehdin kotiin” tullaan kyläilemään tietyin ennakkoajatuksin, mutta totuus on, että en koskaan ajattele muuta kuin omia tunteitani, kun hankin asioita kotiini. Tai ehkä joskus täytyy kysyä puolison mielipidettä, myönnettäköön.

En pyri täydelliseen harmoniaan, vaan pidän enemmän oudoista yhdistelmistä. Esimerkiksi krumeluuri kultakoristeinen posliinikoira voi olla juuri oikea asukas minimalistisen huoneen ikkunalaudalle. Designhäirikköjä tarvitaan, ettei touhu käy liian vakavaksi.

Lasirasiat. Tarjotin.
Julkaistu: 15.8.2018