Kotivinkki

Kuvittelitko, että suomalainen kyläilykulttuuri on kadonnut? Ei pidä paikkansa! Vain kyläilemisen syyt ovat muuttuneet


Aikaisemmin kyläilyt olivat spontaaneja, kun mahdollisuuksia ei-kasvokkaiseen yhteydenpitoon ei juuri ollut. Nykyään kyläilemme, koska haluamme – emme siksi, että olisi pakko.
Kuvat Kirsi Tuura

Vierashuoneen vuodesohva saa pian puhtaat lakanat. Seuraavalla kauppareissulla haetaan viisi kassillista ruokaa kolmen aikuisen ja kahden lapsen tarpeisiin. Helsingin Pakilassa asuvat Sini ja Erno Voutilainen saavat pian vieraita Kiinasta: Shanghaihin taannoin muuttanut ystävä lapsineen majoittuu neljäksi yöksi Voutilaisten vierashuoneeseen.

Voutilaisilla on kaksi lasta ja perheen rivitalokodissa kolme makuuhuonetta. Perheen lapset, kolmevuotias Silja ja vuoden ikäinen Väinö, eivät todennäköisesti muuta omiin huoneisiinsa vielä hetkeen.

– Ostimme heille kerrossängyn yhteiseen lastenhuoneeseen. Haluamme pitää yhden makuuhuoneen vapaana vieraita varten niin pitkään kuin mahdollista, Sini Voutilainen kertoo. Tässä kodissa todella tykätään vieraista – ja niin tykätään monissa muissakin.

Vierailta ei ole pääsy kielletty Voutilaisten keittiöön. Sini Voutilaisen ystävä Soile Kinnunen osallistuu mielellään keittiöpuuhiin, vaikka onkin vieras.

Tilastojen valossa puheet kotioviensa taa lukittautuvista ja siellä kännykän ruutua tuijottavista nykyihmisistä eivät pidä paikkaansa.

Kyläilemme toisten luona jonkin verran vähemmän kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta melkein yhtä paljon kuin kaksi vuosikymmentä takaperin. 1990-luvun lopulta tähän päivään tilanne on pysynyt melkein samana.

Kyläilyyn käytetään 17 minuuttia vuorokaudessa, selviää Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksesta, jonka tuoreimmat tiedot ovat vuosilta 2009–2010.

Kymmenen vuotta aiemmin kyläilyyn käytettiin aikaa 18 minuuttia. Kyläilyn väheneminen keskimäärin minuutilla kahden mittauksen välissä ei ole kovin merkittävä ero.

– Olen itsekin törmännyt esimerkiksi mediassa ja keskustelupalstoilla huoleen kyläilyn vähenemisestä, sanoo kodin merkityksiä tutkiva väitöskirjatutkija Aino Peltokangas Itä-Suomen yliopistosta.

– Vaikka radikaalia muutosta ei siis ole tilastojen mukaan tapahtunut, käsityksen taustalla voi olla selityksiä, kuten se, että sosiaalista vuorovaikutusta pidetään nykyisin tärkeänä asiana.

Kun yhteydenpito muihin on tämän päivän yhteiskunnassa tärkeä arvo, huoli sen vähenemisestä saattaa alkaa kuplia – vaikka todelliset luvut vakuuttaisivat, ettei huoleen ole syytä.

Kotivinkin kyläilykyselyssä kaikki 441 vastaajaa kertoivat harrastavansa kyläilyä ja kutsuvansa vieraita kotiinsa ainakin silloin tällöin. Yli puolella vastaajista vieraita kävi vähintään pari kertaa kuukaudessa. Yleisin vieras oli ystävä, joka tuli syömään tai kahville.

”On mukavaa, kun tulee lapsia kylään. Lapset saavat leikkikaverin, ja aikuiset voivat jutella rauhassa”, Sini Voutilainen sanoo.

Naapurissa asuu lapsiperhe, jonka kanssa vietettiin usein iltoja yhdessä jommankumman kotona. Sini Voutilainen kertoo oppineensa kyläilyn rakastajaksi jo lapsena Pieksämäellä.

Toinen läheinen ystäväperhe löytyi sadan kilometrin päästä Kuopiosta.

– Olimme siellä usein yötä koko perheen voimin tai he tulivat meille, Voutilainen sanoo.

Tapa käydä läheisten kesken kylässä puolin ja toisin tuntuu siksi itsestään selvältä. Rahasumma, joka yhteen hotelliyöhön pitäisi laittaa, hirvittää.

– Kanssakäymisestä tulee myös ihan erilaista, kun toisen luo jää yöksi eikä käy vain kahvilla. Yhdessäoloon voi asettua ja rauhoittua.

Kiinasta saapuvat vieraat viipyvät Voutilaistenkin mittapuulla keskimääräistä pidempään, maanantaista perjantaihin. Perheen luona kyläilevät säännöllisesti yön yli isovanhemmat ja muualla asuvat kaverit, jotka saapuvat usein yhdeksi tai kahdeksi yöksi.

Pidemmässä ajassa on puolensa.

– Ihanaa nähdä Kiinasta saapuvaa Saara-ystävää kunnolla ajan kanssa, Sini Voutilainen sanoo.

Yökylien lisäksi Voutilaisilla käy vieraita päiväseltään viikonloppuisin ja myös tavallisina arki-iltoina. Nyt kylässä ovat ystävä Soile Kinnunen ja hänen kaksivuotias poikansa Elmo.

Emännöinti tai isännöinti ei kuormita, sillä Voutilaisilla vieraatkin saavat häärätä keittiössä. Jos esimerkiksi yövieras herää perhettä aiemmin, hän saa mielellään ryhtyä valmistelemaan kaikille aamupalaa, jos haluaa.

Tämän päivän kyläily on monessa kodissa rentoa, mutta ennalta sovittua yhdessäoloa. Sellaista se on Voutilaisillakin.

– Tutkimusten mukaan kyläilyistä sovitaan nykyään yleensä etukäteen. Elämä on monilla kiireistä, sanoo tutkija Aino Peltokangas.

Sata vuotta sitten kyläilyt olivat pakostikin spontaaneja, kun mahdollisuuksia ei-kasvokkaiseen yhteydenpitoon ei juuri ollut.

1950-luvulla kyläilyistä alkoi tulla ennalta sovittuja tapahtumia, Peltokangas kertoo. Asiaan lienee vaikuttanut muuttoliike maalta kaupunkeihin sekä kodin merkityksen muuttuminen laajemman joukon kokoontumispaikasta oman perheen yksityiseksi tilaksi.

– Tänä päivänä vuorovaikutuksen lisääntyminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ei varmaan ole ainakaan lisännyt spontaaneja tapaamisia.

Kotivinkin kyselyssä 70 prosenttia vastaajista kertoi saavansa kotiinsa kutsumattomia vieraita usein tai silloin tällöin. Vain kolmannes vastasi, ettei kutsumattomia vieraita käy lainkaan.

Neljä viidestä vastaajasta ei halunnut, että kotiin tulee yllätysvieraita.

Sini Voutilainen (oik.) on parhaillaan perhevapaalla. Hänellä on tapana ehdottaa työssäkäyville kavereille järjestelyä: hän laittaa kaikille ruoan valmiiksi kello viideksi, ja kaveri lapsineen voi saapua suoraan päiväkodilta.

"Välillä tarvitaan selkeä syy pyytää ihmisiä kylään"

Oman kodin kyläilykulttuuri voi elää elämäntilanteiden mukaan, sanoo Peltokangas. Esimerkiksi usein kotikeskeinen pikkulapsiaika voi olla vaihetta, jolloin tulee kutsuttua vieraita tavanomaista matalammalla kynnyksellä. Ruuhkavuosien keskellä ystäväporukka saattaa huomata, että arki-iltaisin kalapuikkoja on hauskempi syödä kaikki yhdessä kuin pelkästään oman perheen kesken. Huomiosta voi saada alkunsa erittäin matalan kynnyksen kyläilykierre.

Ylipäänsä tietty perinne voi helpottaa kutsumista. Helsinkiläinen Matti Markkola ryhtyi taannoin järjestämään vaimonsa Heidin ja tuttavaperheen kanssa keikkailtoja kummankin perheen olohuoneessa.

Artistit valitaan lähipiirin muusikoista, ja keikalle kutsutaan ystäviä, työkavereita, lapsuudenkavereita, entisiä työkavereita ja naapureita.

Kotikeikkafestarit-niminen tapahtuma on järjestetty neljästi. Parhaimmillaan iltaa on saapunut viettämään 40 ihmistä yhteen olohuoneeseen.

Markkolalle musiikki on tärkeä asia. Illoilla on myös syvempi merkitys.

– Meillä kolme-nelikymppisillä perheellisillä tuntuu olevan kauhea kiire. Välillä tarvitaan selkeä syy pyytää ihmisiä kylään. Meille keikkaillat ovat tarjonneet syyn.

Illan aikana kuullaan kahta yhtyettä. Jutella ehtii keikkojen välissä ja jatkoilla.

Kun kyläilyssä on tietty kaava, se voi helpottaa sekä kutsumista että kutsun vastaanottamista, Markkola huomauttaa. Esimerkiksi vähän kaukaisemmista tuttavista saattaa tuntua mukavammalta saapua paikalle, kun vapaan seurustelun lisäksi on tiedossa järjestettyä ohjelmaa.

– Sellainen voi olla vaivaannuttavaa, että pariskunnat vain istuvat pöydän ääressä juttelemassa.

80 prosenttia ei haluaisi kotiinsa kutsumattomia vieraita, mutta 68 prosenttia on silti saanut sellaisia.

Vuosikymmenten aikana kyläily on myös muuttunut aiempaa epämuodollisemmaksi.

Nykykodeissa on harvoin tiloja, joihin vierailla ei olisi pääsyä ollenkaan. Keittiössäkin saa nyt luvan kanssa viettää aikaa, toisin kuin ennen. Avokeittiöt eivät piilota tiskejäkään.

– Lisäksi lapset ovat nykyisin mukana kylässä. Tutkijoiden mukaan se oli aikaisemmin harvinaisempaa. Lapset leikkivät keskenään enemmän ulkona, tutkija Aino Peltokangas kertoo.

Vielä sata vuotta sitten kyläily muiden luona oli lähes pakollista, jos halusi saada kuulla uutisia tai muiden kuulumisia. Nykyisin uutiset näkee telkkarista ja kuulumiset sosiaalisesta mediasta.

Kyläilemme siis, koska haluamme – emme siksi, että olisi pakko. Vastaavasti pelkkä yösijan tarve on nykyisin harvinainen syy tulla yökylään, Peltokangas veikkaa.

Monilla olisi silloin tällöin varaa myös hotelliyöhön, ja bussejakin menee useammin kuin ennen.

– Tästä syystä myös yökyläilyä tapahtuu nykyään todennäköisesti silloin, kun oikeasti halutaan olla yhdessä.

Vaikka kyläilyyn on käytetty 20 viime vuoden aikana suunnilleen saman verran aikaa, sitä ennen kyläilyajoissa tapahtui pieni romahdus.

Tilastojen mukaan kyläilyyn käytetty aika väheni selvästi 1980-luvun lopun ja 2000-luvun alun välillä, keskimäärin kahdeksalla minuutilla per vuorokausi. Syyksi voisi veikata tietotekniikan kehittymistä ja 1990-luvun laman vaikutuksia, jotka saattoivat näkyä sosiaalisissa suhteissa.

– Ehkä häpeä ja taloudellisten resurssien nopea heikkeneminen nostivat kynnystä kyläilyyn, pohtii Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikön tutkija Riitta Hanifi.

Jos firma kaatui tai työpaikka meni alta, koti kenties tuntui yksityiseltä turvasatamalta. Seuraksi kelpasi korkeintaan oma perhe.

Tänäkin päivänä yksityisyys on yksi tärkeimmistä omaan kotiin liitetyistä arvoista.

– Kaikki eivät halua tavata läheisiään kodissaan, vaikka suhteet olisivatkin tärkeitä. Vierailumäärät eivät siis kerro siitä, kuinka läheisiä sosiaaliset suhteet ovat, tutkija Aino Peltokangas sanoo.

Ei valmisteluita tai höösäämistä

Meille ei jäädä yöksi. Niin kuuluu pääkaupunkiseudulla asuvan Jaanan periaate. Valmistelut ja höösääminen stressaavat. Vieraista ei ehkä pääse eroon, kun haluaisi jo omaa tilaa ja rauhaa.

– Apua, tiedän, että tämä kuulostaa pahalta! Jaana sanoo ja nauraa.

Oma koti merkitsee hänelle ennen kaikkea rentoutumista ja mahdollisuutta olla täysin oma itsensä. Jaana rauhoittuu lukemalla kirjaa tutussa sohvannurkassa ja siksi sopii tapaamiset mieluiten kodin ulkopuolelle.

– Vaikka puheeni ehkä kuulostavat siltä, etten pidä ihmisistä, olen oikeasti menevä tyyppi. Kodissani en kuitenkaan halua olla ketään varten.

Hän ei myöskään itse halua jäädä yöksi muiden nurkkiin. Onneksi suurin osa sukulaisista asuu myös pääkaupunkiseudulla.

Jos vieraita on tulossa omaan kotiin, Jaana tahtoo ehtiä siivota kunnolla. Paras ystävä ja oma äiti saavat piipahtaa koska tahansa, muiden kyläilyjen on oltava tiedossa vähintään päivää ennen.

Hän on joskus saanut kavereilta kummasteluja kodin siisteydestä ja tavaroiden järjestyksestä. Se on tuntunut ikävältä.

– Nykyisin haluan, että kotimme on edustuskunnossa.

Seuraava vieras kodissa on Jaanan anoppi, joka pistäytyy perheen luona illalla. Niinpä Jaana ja puoliso ovat sopineet, että puoliso saapuu aiemmin töistä kotiin. Pitää ehtiä pyyhkimään lattialistatkin, Jaana kuvailee.

– Meille tällainen on aivan normaalia valmistautumista vieraiden tuloon.

Voutilaisilla kyläilevä Soile Kinnunen lukee Siljalle ja Elmolle satua. Elmo on kahdeksan kuukautta nuorempi kuin Silja, joten lapset osaavat jo leikkiä keskenäänkin.

Lähde: Riitta Hanafi 2015: ”Sosiaaliset suhteet järjestäytyvät uudelleen”. Tilastokeskuksen Tieto & Trendit -artikkeli

Julkaistu: 1.7.2019