Johanna nauttii 200-vuotiaalla suola-aitalla askeettisesta erakkoelämästä: ”Myrsky tuo sateen sisään seinien raoista”

Yli 200 vuotta vanhassa aitassa suolattiin ja säilöttiin ennen vanhaan kalaa. Sen ulkoseinät ovat puuskissa harmaantuneet. Meren suolainen vesi on kirjaimellisesti kyllästänyt niitä.

Miten hieno rakennus! Johanna Wendelin näki harmaantuneen hirsimökin avomeren äärellä ensi kertaa kymmenkunta vuotta sitten. Paikka oli niin hurmaava, että Johanna ja hänen silloinen miehensä ostivat tontin rakentaakseen sinne kesämökin.

Nykyään mökki on Johannan ex-miehen käytössä, ja vanhasta suola-aitasta on tullut Johannalle tärkeä lepopaikka.

Perille johtavaa tietä ympäröivät puut, jotka kumartavat etelään päin. Se johtuu navakasta pohjoistuulesta, joka puhaltaa usein ja kovaa.

Myrskyt tuovat ja vievät. Joskus Johanna saa kovan myrskyn jälkeen etsiä suolapuodin rappua.

Millaisessa paikassa kesäkotisi sijaitsee?

Paikkaan johtaa metsän halki kulkeva tie, joka on kapea ja kiemurteleva. Kun tulee perille, ihan ensin näkyy meri ja vasta sitten suola-aitta. Kaikki tontilla olevat puut ovat kallistuneet etelään päin. Se johtuu pohjoistuulesta, joka on täällä Ahvenanmaan pohjoiskärjessä usein navakka.

Minkälainen rakennus aitta on?

Katto, lattia ja seinät ovat kaikki maalaamatonta puuta. Talo on yli 200 vuotta vanha ja ulkoa harmaa, mutta aurinkoisella säällä huoneet kylpevät hunajanvärisessä valossa. Se tekee tunnelmasta taianomaisen.

Ruokapöytä on Johannan isän tekemä. Se on niin vankka, että sen päällä voisi vaikka tanssia. Suola-aitassa nukutaan yksinkertaisissa kerrossängyissä, jotka Johanna nikkaroi isänsä kanssa.

Keittiössä ei ole muita mukavuuksia kuin kaasulla toimiva liesi ja jääkaappi. Vesi kannetaan sisään.

Parasta suola-aitassa on sen yksinkertaisuus. Sisällä voi keittää kupin teetä, lukea kirjaa ja kuunnella meren ääntä.

Onko siellä nykyajan mukavuuksia?

Täällä eletään kuin ennen vanhaan, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Keittiössä on kaasuhella ja -jääkaappi. Olemme niin kaukana Ahvenanmaan pohjoisosassa, että nettikään ei aina toimi. Pidän suola-aitan askeettisesta erakkoelämästä, joka on tervetullut vastapaino hektiselle työlleni. Minulle on tärkeää, että aitassa on tulevaisuudessakin mahdollisimman yksinkertaista. Se on koko paikan viehätys.

Millaiseksi olet halunnut sisustaa rakennuksen?

Vaikka sisustaminen on ammattini, en ole ottanut sitä täällä liian vakavasti. Olen pyrkinyt yksinkertaisuuteen ja hyödyntämään vanhoja esineitä. Vanhasta jatkettavasta sängystä teimme sohvan ja keittiökaappien ovien sijasta naulasimme astiahyllyjen eteen kankaan. Moni juttu on jäänyt keskeneräiseksi, mutta saa luvan kelvata, ainakin toistaiseksi. Minusta tällaisen rakennuksen viehätys ei piile maallisissa asioissa vaan valossa, tunnelmassa ja sijainnissa, historian havinasta puhumattakaan.

Jatkettavasta sängystä tehtiin sohva, joka on Johannan lempilukupaikka. Johanna viettää paljon aikaa sohvalla.

Vanha morsiuskirstu toimii säilytystilana ja katseenvangitsijana. Lampetit sen päällä ovat kirpputorilöytö.

Isoäidin kirjoituspöytä on kulkenut Johannan mukana läpi elämän. Merikortit ja houkutuslintu ovat huuhtoutuneet merestä.

Millaisia muutoksia olet tehnyt aittaan?

Rakennusta on suurennettu, ja sen lankkulattia ja katto on uudistettu. Olen saanut rakennustöihin apua isältäni. Leveät lattialankut petsasimme ja käsittelimme Osmo Colorin puuvahalla. Vanhat hirsiseinät ovat niin harvat, että ne päästävät läpi lintuja ja lepakoita. Olemme siksi tiivistäneet seiniä pellavalla. Se on aikaa vievää mutta minusta ainoa vaihtoehto, koska aitan tunnelma pitää säilyttää.

Mistä puuhista pidät kesäpaikassasi eniten?

Lempipuuhiini kuuluvat rakentaminen ja kalastaminen, johon myös saan apua isältä. Teemme isäni ja poikieni kanssa monenlaista omin käsin yhdessä: pinoamme puita, rakennamme jotain tai laitamme verkot veteen.

Johanna rakastaa hattuja, ja niitä onkin kertynyt vuosien varrella. Nyt ne koristavat suola-aitan seiniä.

Johanna poimii kukkia merenrannalta. Sisustaminen on myös hänen ammattinsa.

Haaveiletko saavasi sinne vielä jotain?

Toiveissani on kaksi asiaa. Ensimmäinen on musta valurautatakka. Se tulisi tarpeeseen, koska puuskaisella säällä myrsky tuo sateen sisään asti ovesta ja seinien raoista. Tällä hetkellä suola-aitassa ei ole minkäänlaista lämmitystä.

Toinen toiveeni on sauna, joka antaisi mahdollisuuden viettää täällä entistä enemmän aikaa. Sauna tarvittaisiin peseytymistä varten, ja siellä olisi ihana rentoutua. Saunan yhteyteen tulisi kamari eli hieman lisää tilaa. Aion piirtää saunan itse ja rakentaa sen yhdessä isäni kanssa. Olen valinnut sille jo paikankin. Suolapuodin oikealla puolella on kohta, jossa on notko. Sieltä rakennus ei näkyisi juuri lainkaan.

Suola-aitta ei kaipaa puutarhaa. Punaiset graniittikalliot, kitukasvuiset männyt ja sammaleet riittävät.

Millaisia erityispiirteitä paikkaan liittyy?

Myrskyn jälkeen ulkoa voi löytää mitä vain. Viisi vuotta sitten riehuneen Alfrida-myrskyn jälkeen löysin ulkoa merestä huuhtoutuneita ahvenia. Myös isoäitini kirjoituspöydällä pidettävä houkutuslintu on meren tuoma. Ja kun oikein tuulee, jopa ulko-oven edessä oleva puinen rappu voi lentää jonnekin.

Millaisesta säästä pidät eniten?

Täällä on aina mahtavaa olla, säästä riippumatta. Jos joskus sattuu olemaan tyyntä, silloinkin ”vanhat aallot” jylläävät ulkona. Melkein parasta on, kun myrsky pauhaa. Silloin on ihanaa istua sisällä, lukea kirjaa ja kuunnella tuulta ja merta. Maisemassa näkyy kallioita, avomerta ja horisontti. Se on kerta kaikkiaan upea.

Ulapalla ei ole tyyntä silloinkaan, kun ei tuule. Johannalle suola-aitta on paikka, jossa hän voi rentoutua ja erakoitua, kalastaa ja rakentaa.

Aitan edessä kelpaa istua ja nautiskella auringonlaskusta.