”Aamulla emme tienneet, että illalla remontoimme” – Hasilan sukutilalla vanhat tavarat saavat aivan uusia käyttötarkoituksia
Lammilla sijaitsevan hirsitalon pihapiirissä on sekä Hasilan perheen juuret että arki. Sukutalosta pidetään huolta, mutta koti ei ole museo vaan tehty juuri omaan elämään sopivaksi. ”Mietimme aina ensin, miten voisimme toteuttaa toivomamme asian jostakin olemassa olevasta”, Päivi Hasila kertoo.
Lammilla sijaitseva hirsitalo on rakennettu 1937. Talossa on kymmenen huonetta ja keittiö, yhteensä noin 450 neliötä. Rakennusta on kunnostettu ja remontoitu tarvittaessa, kulma kerrallaan. Samassa pihapiirissä on myös navetta, sauna, mylly ja aitta. 1970-luvulle asti tilalla oli lehmiä ja sikoja.
Talossa asuvat yrittäjät Päivi Hasila, 48, ja Jyrki Hasila, 48, ja lapset Venla, 18, ja Väinö, 15, sekä lhasa apso -koira Eppu, 5. Päivi pitää pihapiirissä Myllyn kuppi & kakku -kahvilaa ja pitopalvelua, Jyrki viljelee perunaa ja huoltaa ja asentaa elintarviketeollisuuden koneita. Venla ja Väinö viihtyvät ystäviensä kanssa paljon kotona.
Päivi ja Jyrki vaalivat valinnoissa vanhan talon henkeä. He haluavat siirtää talon eteenpäin vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin sen itse saivat.
Makuuhuoneen sängyt ja yöpöydät ovat Jyrkin isoisän tekemät. Päätyseinällä on vanhoja sukukuvia. Isoimman kuvan keskellä on sisällissodassa kiväärinperällä lyöty reikä. Ryijy on Jyrkin isoäidin ja isoisän vihkiryijy.
Päivi, millaiseen sukutaloon muutit?
Talo ja maatila, jossa asumme, on ollut mieheni Jyrkin suvussa 1900-luvun alusta, jolloin hänen isoisoisänsä Vihtori Hasila muutti Hollolasta Lammille. Minä muutin tänne kaksikymmentä vuotta sitten. Talosta oli pidetty hyvää huolta, mutta eihän se tietenkään ollut oman kodin näköinen.
Olemme kunnostamisen yhteydessä pikkuhiljaa tehneet talosta meidän tyylistä. Viimeksi tehty keittiön ja ruokailuhuoneen remontti alkoi hetken mielijohteesta. Aamulla emme tienneet, että illalla teemme remonttia. Mutta kun ei ollut tekemistä!
Painaako vastuu perinteistä?
Tavallaan painaa. Tai ei ehkä paina, mutta on mielessä. Emme missään tapauksessa pakota lapsiamme jäämään tänne, mutta tietenkin toivomme, että toinen heistä jatkaisi elämäänsä täällä myös aikuisena. Tuntuisi ihan hullulta myydä talo jollekin ulkopuoliselle.
Kunnostamme ja remontoimme taloa sen historiaa ja vanhaa kunnioittaen. Vaikka emme halua asua museossa, vaan juuri meille sopivassa kodissa, haluamme myös vaalia talon henkeä.
”Aamulla emme tienneet, että illalla teemme remonttia. Mutta kun ei ollut tekemistä!”
Jyrki rakensi liesituulettimen koneiston ruosteisen tynnyrin sisään. Jakkarat hän kokosi Ikean jaloista ja niittokoneen penkeistä. Induktioliesi upotettiin vanhaan kaappiin, ja työtasot ovat pihalla kasvaneesta lehtikuusesta.
Muurin tiilet kaivettiin remontissa yhteydessä rappauksen alta. Vanha puuhella lämmittää keittiötä. ”Mehut keitän aina siinä, koska Mehumaija ei toimi induktioliedellä”, Päivi sanoo. Puulaatikko on SA-kaupasta.
Jos koko perhe sattuu samaan aikaan samaan paikkaan, se paikka on olohuoneen valtava sohva. Keinutuoli ja sen päällinen ovat Päivin äidiltä. Lipaston Päivin isä sai aikanaan ruotsalaiselta perheeltä, jossa asui sotalapsena. Unico Finland -sohva on Lammilta jo pois muuttaneesta Sisustus Peltoniemestä. Sohvapöytä on ostettu perheeltä, joka myi omaisuutensa muuttaessaan ulkomaille.
Keittiön saarekkeen ja ruokailutilan pöydän valaisimet Päivi ja Jyrki tekivät omin kätösin. Hirrenpätkät jäivät yli lounaskahvila Myllyn kupin & kakun remontista. Ruokailutila jatkuu ruokasaliin ja kulmahuoneeseen, jossa Jyrkin isomummo Helmi asui aikanaan.
Päivi, miten keksitte esineille niin oivaltavia uusia käyttötarkoituksia?
Olemme Jyrkin kanssa molemmat aika luovia ja tykkäämme tehdä kaikenlaista käytännöllistä. Kun meille tulee jokin tarve, mietimme aina ensin, miten voisimme toteuttaa sen jostakin olemassa olevasta.
Samalainen maku helpottaa suunnittelua ja tekemistä. Kun valitsimme yläkerran aulaan tapettia, molempien suosikki oli tietämättämme sama kuosi.
Yläkerrassa on alun perin ollut valtava ullakko ja vain yksi huone, jossa Jyrkin isoisä asui 1970-luvulla. Päivi ja Jyrki remontoivat tilasta avonaisemman ja tekivät kattolyhdyt. Nyt yläkerrassa on iso oleskeluaula, nuorison huoneet ja varastohuone, kaksi ullakkoa ja vessa.
Yläkerran veskin piti olla väliaikainen, mutta se on palvellut jo kymmenen vuotta. Kaikki kalusteet on kerätty talosta ja valjastettu uuteen käyttöön. Pesukomuutin päällä on Päivin putkimiesveljen tekemä emalivatiallas.
Pihan kotitarvemylly on rakennettu 1929 ja myöhemmin jatkettu. Naapurin Sulo käytti myllyä vielä 1980-luvulla. Sen jälkeen siellä ei ole jauhettu jauhoja. 11 vuotta sitten Päivi sai ystävänsä kanssa idean pyörittää siinä lounaskahvilaa ja pitopalvelua. Mylly jatkuu aittana, jossa on varastotiloja ja Väinön pelihuone, jossa hän melkein asuu kesäisin.
Miten tavara käytännössä jalostuu uudeksi?
Käymme nurkat läpi, heittelemme ideoita – ja kun keksimme, miten asian voi ratkaista, toteutamme sen. Meillä on tilaa säilyttää vanhaa ja tehdä siitä uutta. Kotoa löytyvät hitsivehkeet ja puuntyöstökamat. Vaikka emme ole puuseppiä tai restauroijia, osaamme muokata ja korjata.
Tekeminen on meillä ronskia ja ideat sellaisia, ettei niitä tarvitse nysvätä vaan valmista tulee nopeasti. Monet ideat eivät vaadi varsinaista tekemistä. Esimerkiksi amppeliruukut syntyvät siten, että jätän vanhan maalipurkin talveksi ulos ruostumaan. Rakastan ruostetta ja rouheutta.
Saunarakennus on löytö Facebookin paikallisesta roskalavaryhmästä. Hirsikehikko kuljetettiin paikalleen kuorma-autolla kokonaisena. Sopiva ovi löytyi tilan omista kätköistä.
Saunan naulakko on Lammin Antiikkiaitasta. Penkki löytyi ullakolta ja metallinen puunkantoteline on ollut talossa aina.
Jyrki teki saunaan lattian ja lauteet aitan kattoon kätketyistä, valtavan leveistä ja näyttävistä lankuista.
