Meidän Mökki

Sisustussuunnittelijan mökissä 1970-luvun värit väistyivät entisaikojen tunnelman tieltä – Kynttilänvalo korvaa mukavuudet

4


Sisustussuunnittelijan mökissä 1970-luvun värit väistyivät entisaikojen tunnelman tieltä – Kynttilänvalo korvaa mukavuudet

Virpi ja Jari Keränen mökkeilevät Kainuun karun kauniissa maisemissa. Elo muistuttaa monella tavalla aikaa, jolloin nykyisen isännän isoisä Edvin rakensi mökin.
Teksti Jarmo Hankivaara
Kuvat Sari Rantanen

Kaikki näytti pienemmältä kuin muistikuvissa. Jari Keränen oli käynyt paikalla edellisen kerran poikasena, vuosikymmeniä sitten.

Oli kainuulaisessa pihapiirissä paljon tuttuakin. Heinäkuinen piha rehotti villinä aina parin sadan metrin päässä siintäneeseen järveen saakka. Iso kataja rehenteli pihamaalla, ja sininen polkupyörä nojasi vanhuuttaan harmaantuneen pirtin seinustaan. Pihlaja oli kasvanut lähes taloon kiinni.

Jos Jarin puoliso Virpi Keränen olikin lähtenyt katsomaan paikkaa miehensä pyynnöstä koko joukko epäilyksiä mielessään, ne hävisivät hirren pintaa sivellessä.

Jarin ukki sai torpan viimeistelyä vaille valmiiksi ennen kuolemaansa. Hän aina toivoi rakennuksen pysyvän suvussa.

Parrut oli veistänyt Jarin ukki Edvin Keränen, joka teki talon Amerikasta palanneelle veljelleen Eemilille. Ensimmäisen saksalaiset polttivat vuonna 1944 vetäytyessään Pohjois-Suomesta. Nykyisen ukki ehti tehdä viittä vaille valmiiksi ennen kuolemaansa 1947.

1970-luvulla väki pakeni myös Kainuun perämailta taajamiin, ja tila jäi isosedän perillisten kesäkäyttöön. Jari kuuli isältään vuonna 2007, että torppa oli laitettu myyntiin.

Virpi ja Jari olivat aina haaveilleet hirsipirtistä, ja tässä se oli – vajaan puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa Kajaanista.

– Talo oli täynnä roinaa. Tyhjensimme mökin ja harjasimme paikat mäntysuovalla puhtaiksi, Virpi muistelee.

Jykevä leivinuuni luovuttaa tupakeittiöön riittävästi lämpöä myös viileinä syys- ja kevätpäivinä.

Rakennukseen saattoi asettua turvallisin mielin. Sinne ei ollut koskaan hankittu vesiliittymää, mikä osaltaan oli torjunut vesivahinkoja. Hirsirakenne taas oli kestänyt mainiosti kylmillään oloa. Lisäksi edellinen omistaja oli asentanut pärekaton päälle peltikatteen ja uusinut ikkunat.

Talo oli ostohetkellä täynnä rojua. Virpi kunnosti monia huonekaluja, kuten komean kainuulaissohvan.

Virpi erotteli rojun joukosta käypiä huonekaluja kunnostettaviksi. Komean sohvan – kainuulaisittain itulaatikon – paikallinen puuseppä oli nikkaroinut 1948. Virpi kaivoi alkuperäisen värin myöhempien maalikerrosten alta, ja käsitteli pinnan samaisella sävyllä.

Vähitellen entisaikojen tunnelma korvasi 1970-luvun värit. Makuuhuoneen seinistä ja katosta poistettiin pinkopahvit, ja vaaleina säilyneet hirsiseinät pääsivät esille. Lautalattiat käsiteltiin siniharmaiksi.

Pihan laho hirsinavetta purettiin ja rakennusjäte poltettiin. Virpi puhdisti navetasta löytyneitä heloja ja työkaluja ruosteesta, ja ne kiinnitettiin muistoiksi eteisen seinään.

Navetan muisto elää päärakennuksen seinässä.

Edellinen omistaja oli veistänyt ja säilönyt saunan kehikon pihalle pressun alle. Sitä alettiin pystyttää Virpin siskonpojan kanssa toisen mökkikesän juhannuksena, ja elokuussa päästiin ensi kertaa kylpemään.

Jo pihasaunan valmistumisen aikoihin Jari unelmoi savusaunasta rannassa. Se syntyi viime kesänä puolentoista vuoden urakoinnin jälkeen. Metalliosat ja helat ostettiin, mutta lähes kaikki muu tehtiin itse ikkunoita myöten. Löylytila on hirttä ja pukuhuone lautaa, kuten täällä on tapana. Tulipesän oikeaa rakennetta Jari kyseli netin keskustelupalstoilla.

– Löytyi kymmenen eriävää mielipidettä, joten rakensin omanlaiseni, hän toteaa.

Jari suunnitteli savusaunan kiukaan itse, sillä oikeita rakentamistapoja tuntui olevan yhtä monta kuin neuvojia.

Hän muurasi tulisijan ja asensi kiviä varten teräsverkon. Palolevy estää hirsiä kuumenemasta liikaa. Levyä nostaessa Jarin hauis repesi, joten Virpi viimeisteli puolivalmiin rakennuksen yksin. Samalla hän saattoi toteuttaa itseään nikkaroimalla heinäseipäistä vesipadalle kodan ja lauteille kaiteet.

Vesipata sai kodan ympärilleen. Pukuhuoneessa viihtyisi pitempäänkin.

Saunan tukirakenteissa ja rantaan vievien pitkospuiden perustuksissa käytettiin teleyhtiöltä hiljan vapautuneita puhelinpylväitä.

Rantaan vievät pitkospuut perustettiin puhelinpylväillä. Jari sai ne ilmaiseksi, koska osasi kysyä juuri oikealla hetkellä.

Ranta muuttui viihtyisäksi kolme vuotta sitten. Virpin siskon mies teki kaivinkoneella tien rantaan, poisti ryteikön ja siirteli kiviä. Viidakon tilalle syntyi viehättävä terassi.

Kuuden hehtaarin tonttia on turha yrittää hallita tiukkapipoisesti. Kerran kesässä Jari niittää miehen mittaiseksi kasvaneen luonnonniityn traktorilla.

Virpi joutui viimeistelemään savusaunan yksin, kun Jarille sattui pieni onnettomuus rakennusvaiheessa.

Saunojen lisäksi tontille on noussut muun muassa vaja ja varasto. Kylmä vintti odottaa muuttamista asumiskäyttöön – huvimaja ja kesäkeittiö rakentamistaan.

– Olemme monta kertaa sanoneet, että tänä kesänä ei sitten rakenneta. Ja kuitenkin kesällä hommat alkavat taas, Jari toteaa.

Taukoja tekemiseen on tullut väkisin joinain vuosina, jolloin lomat eivät ole osuneet yksiin.

Torppaan ei ole tahdottu mukavuuksia. Syksyllä ollaan kynttilänvalossa ja kesällä lämmitetään leivinuunilla kosteus pois. Vesi kannetaan kaivosta ja järvestä.

Tupa on hyvin perinteinen kainuulainen.

Jari huolisi aurinkosähkön, ehkä jopa sähköliittymän. Virpi on jyrkästi vastaan. Parina kesänä tv on viritelty akkuvirtaan.

– Rakastan valoa, ja sitä täällä kesällä riittää. Syksyllä ja talvella pimeys on täydellinen, joten kirkkaalla säällä näkyy uskomaton määrä tähtiä, Virpi vakuuttaa.

Mökin talviunta häiritään vain jouluaattona. Silloin pariskunta tulee tänne juomaan toppatakeissaan glögit ja syömään joulutortut.

Makuuhuone on hämärä ja viileä. Virpi kunnosti monet pirtiin jääneistä esineistä. Vaaleina säilyneet hirsiseinät paljastettiin remontissa pinkopahvien alta. Näkymä keittiöstä makariin. ... ja makuuhuoneesta keittiöön. Mansikka on herkullinen komistus leivän päällä. Lintutaulu on vuodelta 1926 ja palvellut aikoinaan opetuskäytössä suomussalmelaisessa alakoulussa. Lipasto tuli torpan mukana. Jyhkeä takka on makuuhuoneen ainut lämmönlähde. Virpi on sisustanut heinäseipäillä sekä sisällä että ulkona. Virpi ja Jari rakensivat oleskeluterassin, jonne pääsee saunasta kulkusiltaa pitkin puhtain jaloin. Huvitukset ovat hyvin perinteisiä maaseudun rauhassa. – Tänne on aina yhtä mukava tulla rauhoittumaan, Virpi ja Jari huokaavat.
Julkaistu: 18.5.2018