Kaikki näytti pienemmältä kuin muistikuvissa. Jari Keränen oli käynyt paikalla edellisen kerran poikasena, vuosikymmeniä sitten.

Oli kainuulaisessa pihapiirissä paljon tuttuakin. Heinäkuinen piha rehotti villinä aina parin sadan metrin päässä siintäneeseen järveen saakka. Iso kataja rehenteli pihamaalla, ja sininen polkupyörä nojasi vanhuuttaan harmaantuneen pirtin seinustaan. Pihlaja oli kasvanut lähes taloon kiinni.

Jos Jarin puoliso Virpi Keränen olikin lähtenyt katsomaan paikkaa miehensä pyynnöstä koko joukko epäilyksiä mielessään, ne hävisivät hirren pintaa sivellessä.

Parrut oli veistänyt Jarin ukki Edvin Keränen, joka teki talon Amerikasta palanneelle veljelleen Eemilille. Ensimmäisen saksalaiset polttivat vuonna 1944 vetäytyessään Pohjois-Suomesta. Nykyisen ukki ehti tehdä viittä vaille valmiiksi ennen kuolemaansa 1947.

1970-luvulla väki pakeni myös Kainuun perämailta taajamiin, ja tila jäi isosedän perillisten kesäkäyttöön. Jari kuuli isältään vuonna 2007, että torppa oli laitettu myyntiin.

Virpi ja Jari olivat aina haaveilleet hirsipirtistä, ja tässä se oli – vajaan puolentoista tunnin ajomatkan päässä kotoa Kajaanista.

– Talo oli täynnä roinaa. Tyhjensimme mökin ja harjasimme paikat mäntysuovalla puhtaiksi, Virpi muistelee.

Rakennukseen saattoi asettua turvallisin mielin. Sinne ei ollut koskaan hankittu vesiliittymää, mikä osaltaan oli torjunut vesivahinkoja. Hirsirakenne taas oli kestänyt mainiosti kylmillään oloa. Lisäksi edellinen omistaja oli asentanut pärekaton päälle peltikatteen ja uusinut ikkunat.

Virpi erotteli rojun joukosta käypiä huonekaluja kunnostettaviksi. Komean sohvan – kainuulaisittain itulaatikon – paikallinen puuseppä oli nikkaroinut 1948. Virpi kaivoi alkuperäisen värin myöhempien maalikerrosten alta, ja käsitteli pinnan samaisella sävyllä.

Vähitellen entisaikojen tunnelma korvasi 1970-luvun värit. Makuuhuoneen seinistä ja katosta poistettiin pinkopahvit, ja vaaleina säilyneet hirsiseinät pääsivät esille. Lautalattiat käsiteltiin siniharmaiksi.

Pihan laho hirsinavetta purettiin ja rakennusjäte poltettiin. Virpi puhdisti navetasta löytyneitä heloja ja työkaluja ruosteesta, ja ne kiinnitettiin muistoiksi eteisen seinään.

Edellinen omistaja oli veistänyt ja säilönyt saunan kehikon pihalle pressun alle. Sitä alettiin pystyttää Virpin siskonpojan kanssa toisen mökkikesän juhannuksena, ja elokuussa päästiin ensi kertaa kylpemään.

Jo pihasaunan valmistumisen aikoihin Jari unelmoi savusaunasta rannassa. Se syntyi viime kesänä puolentoista vuoden urakoinnin jälkeen. Metalliosat ja helat ostettiin, mutta lähes kaikki muu tehtiin itse ikkunoita myöten. Löylytila on hirttä ja pukuhuone lautaa, kuten täällä on tapana. Tulipesän oikeaa rakennetta Jari kyseli netin keskustelupalstoilla.

– Löytyi kymmenen eriävää mielipidettä, joten rakensin omanlaiseni, hän toteaa.

Hän muurasi tulisijan ja asensi kiviä varten teräsverkon. Palolevy estää hirsiä kuumenemasta liikaa. Levyä nostaessa Jarin hauis repesi, joten Virpi viimeisteli puolivalmiin rakennuksen yksin. Samalla hän saattoi toteuttaa itseään nikkaroimalla heinäseipäistä vesipadalle kodan ja lauteille kaiteet.

Saunan tukirakenteissa ja rantaan vievien pitkospuiden perustuksissa käytettiin teleyhtiöltä hiljan vapautuneita puhelinpylväitä.

Ranta muuttui viihtyisäksi kolme vuotta sitten. Virpin siskon mies teki kaivinkoneella tien rantaan, poisti ryteikön ja siirteli kiviä. Viidakon tilalle syntyi viehättävä terassi.

Kuuden hehtaarin tonttia on turha yrittää hallita tiukkapipoisesti. Kerran kesässä Jari niittää miehen mittaiseksi kasvaneen luonnonniityn traktorilla.

Saunojen lisäksi tontille on noussut muun muassa vaja ja varasto. Kylmä vintti odottaa muuttamista asumiskäyttöön – huvimaja ja kesäkeittiö rakentamistaan.

– Olemme monta kertaa sanoneet, että tänä kesänä ei sitten rakenneta. Ja kuitenkin kesällä hommat alkavat taas, Jari toteaa.

Taukoja tekemiseen on tullut väkisin joinain vuosina, jolloin lomat eivät ole osuneet yksiin.

Torppaan ei ole tahdottu mukavuuksia. Syksyllä ollaan kynttilänvalossa ja kesällä lämmitetään leivinuunilla kosteus pois. Vesi kannetaan kaivosta ja järvestä.

Jari huolisi aurinkosähkön, ehkä jopa sähköliittymän. Virpi on jyrkästi vastaan. Parina kesänä tv on viritelty akkuvirtaan.

– Rakastan valoa, ja sitä täällä kesällä riittää. Syksyllä ja talvella pimeys on täydellinen, joten kirkkaalla säällä näkyy uskomaton määrä tähtiä, Virpi vakuuttaa.

Mökin talviunta häiritään vain jouluaattona. Silloin pariskunta tulee tänne juomaan toppatakeissaan glögit ja syömään joulutortut.