Meidän Mökki

Sisustussuunnittelijan ja kirurgin mökillä tunnelman tekevät perintöesineet ja kierrätyslöydöt – ”Tekeminen ei Salmikalliossa lopu”

Sisustussuunnittelijan ja kirurgin mökillä tunnelman tekevät perintöesineet ja kierrätyslöydöt – ”Tekeminen ei Salmikalliossa lopu”
Maija-Riitta Riuttamäki ja Hannu Hyvärinen mökkeilevät Salmikallio-nimisessä omakotitalossa Keski-Suomessa. Sisustussuunnittelijana työskentelevä Maija-Riitta kertoo, miten heidän mökkijoulunsa syntyy.
Julkaistu: 17.12.2021

Juttu on julkaistu Meidän Mökki -lehdessä 11/2020.

"Syksyn lähetessä loppuaan alamme valmistautua Salmikalliossa joulun odotukseen. Töistä riippuen lähdemme mökille jo hyvissä ajoin joulukuun puolivälissä. Mitä lähemmäksi joulua tulemme, sitä herkemmin palaa tuli talon kahdessa takassa ja monissa kynttilöissä sisällä ja ulkona.

Kirurgi Hannu Hyvärisen ja sisustussuunnittelija Maija-Riitta Riuttamäen mökki on vuonna 1959 rakennettu omakotitalo, Salmikallio. Se sijaitsee Hankasalmella, Keski-Suomessa, ja huoneistoalaa talossa on yhteensä noin 160 neliötä. Pari hankki talon vapaa-ajan asunnokseen vuonna 2014.
Sisääntulokuisti somistuu jouluiseksi havuilla ja kynttilöillä. Vanha rottinkituoli on kierrätyslöytö, samoin vanhat työvälineet seinällä. Puupölkyillä istutaan lämpimillä lampaantaljoilla.

Viime vuosina talvet ovat olleet vaihtelevia. Lunta ei välttämättä ole edes Keski-Suomen korkeudella. Joulun tunnelmaa on vaikea taikoa harmaaseen, paljaaseen maisemaan. Jos lunta on, saatan rakentaa muutaman lumilyhdyn valaisemaan säkkipimeää pihaa. Lisävaloina ja tunnelman tuojina ovat sinne tänne asetetut suuret kynttilälyhdyt ja kuistilla palava viisihaarainen kynttelikkö.

Koristeita ripustan vähitellen, mutta itse tehdyt kranssit löytävät paikkansa ovista jo pari viikkoa ennen aattoa. Myös hyasintit istutan ruukkuihin viimeistään adventtina tuomaan joulun tuoksua.

Olohuoneen kaakeliuunissa palaa tuli joka päivä. Uuni on edellisen asukkaan hankkima. Omatekoisia kransseja on ripustettu sinne tänne. Huonekalut ovat Hannun vanhempien perua. Sohvana toimii tuttavalta saatu laverisänky.

Eikä joulu ole mitään ilman kattoon asti ulottuvaa kuusta! Muutama vuosi sitten kyselin paikallisessa rautakaupassa, mistä asukkaat hankkivat joulukuusensa, kun kylällä ei näkynyt yhtäkään kuusikauppiasta. Vieressä seissyt asiakas lupasi tuoda minulle kuusen omasta metsästään samalla, kun hakee kuusen itselleen. Naapuriapu toimii, ja maalla kun ollaan, jokaisella on omaa metsää ainakin muutaman kuusen verran.

Kuusen koristelemme aatonaattona, glögiä siemaillen. Koristeet ovat vuosia, osa jopa vuosikymmeniä vanhoja. Rakkaimpia niistä ovat 80-luvulla Meksikosta ostamani peltikoristeet. Kuuseen ripustettavat piparit koristelemme erityisen näyttävästi ja niihin teemme siistit ripustusreiät jo leipomisvaiheessa.

"Eikä joulu ole mitään ilman kattoon asti ulottuvaa kuusta!"

Kevään vietimme Salmikalliossa vapaaehtoisessa koronakaranteenissa etätöitä tehden. Voiko parempaa paikkaa kuvitellakaan? Oli hienoa päästä kerrankin kunnolla seuraamaan kevään etenemistä ja joutsenten soidinta.

Harrastan Helsingin-kodissa leipomista vain satunnaisesti, mutta kevään aikana tuli kokeiltua kaikenlaista, muun muassa suosittua pataleipää. Viime kesän Ilomantsin-matkan jälkeen leivoin pitkin syksyä vatruskoita, pohjoiskarjalaisia peruna-riisipiiraita. Niitä saattaa ilmestyä myös joulupöytäämme.

Varsinaiset joululeivonnaiset valmistan hyvissä ajoin pakastimeen. Perinteisen viskillä terästetyn englantilaisen hedelmäkakun teen aina itsenäisyyspäivänä, kuten edesmennyt äitinikin teki, jotta kakku ehtii muhia kunnolla aatoksi. Muita perinneleivonnaisia ovat ”kirsipullit” eli kirsikka-luumutäytteiset briossit, valkosuklaa-pähkinäleivät ja tietenkin perinteiset piparit, joiden koristeluun myös Hannu osallistuu.

Piparien koristelu on yhteistä joulupuuhaa.

Joulumme ruokaperinteet ovat pitkälti peräisin omasta lapsuudenkodistani mutta pienemmässä mittakaavassa. Itse olen kasvissyöjä, joten kinkkuja ja pateita ei meillä pöydässä näy. Aattolounaalla syömme kookos- tai mantelimaitoon keitettyä riisipuuroa kanelin ja itse tehdyn omenahillon kanssa. Uutta jujua saaneet joululaatikot, kuten kookos-porkkanalaatikko tai taateli-punajuuripaistos, ja monet kalaruuat ovat jouluisen ruokalistamme pohjana. Jälkiruokana nautimme konjakilla maustettua suklaamoussea, kotikielellämme mussutusta.

Aaton lounaaksi on mantelimaitoon keitettyä riisipuuroa, omatekoista omenahilloa ja murusteltuja piparkakkuja. Lautaset ovat Maija-Riitan edesmenneen isän peruja. Hillo tarjoillaan vanhasta kristallilasista, piparimurut hopeisesta 1930-luvun kermanekasta.
Salmikallion keittiö on moderni ja toimiva. Kalusteet on Topi-keittiön mallistosta ja muistuttavat 1950-luvun keittiökaappeja. VM Carpetin räsymatto tuo tupatunnelmaa avaraan ja valoisaan tilaan.

Koska emme ole ostaneet Salmikallioon oikeastaan mitään tavaraa aivan uutena, ovat myös astiat, lasit ja ruokailuvälineet vanhemmilta perittyjä. Vanhoilla kristallilaseilla ja koristeellisilla astioilla saa kattaukseen tarvittavaa juhlavuutta.

Keittiön tapetti on Arne Jacobsenin suunnittelema malli talon rakennusvuodelta 1959. Vanhat kahvipurkit ovat kierrätyslöytöjä, ja ylähyllyllä olevat peltilaatikot ovat Hannun isoisän piipputupakkarasioita. Niiden vieressä on ukrainalainen pakkasukko, lasinen joulukoriste.

Tänä jouluna syömme myös itse kasvatettuja perunoita. Koronakevään puhdetöinä kaivoin pihamaalle perunapellon, jonka runsasta satoa säilytämme talon perinteisessä perunakellarissa. Aloittelevana perunaviljelijänä hiukan jännittää, miten perunat siellä säilyvät. Käyn vilkuilemassa niiden vointia joka kerta, kun tulemme mökille.

"Tekeminen ei Salmikalliossa lopu, ja osa joululomasta saattaakin vierähtää maalaushommissa."

Pari vuotta sitten Salmikalliossa tapahtui vesivahinko. Emme olleet paikalla, kun kunnalta tuli puhelinsoitto putkistossa havaitusta vauriosta. Onneksi vuoto oli talon ulkopuolella ja selvisimme säikähdyksellä.

Itse taloon ei tullut vaurioita, mutta pihasta piti kaivaa ylös iso omenapuu ja vanha vuorimänty, jotta haljennut putki saatiin kuntoon. Nyt tilalle on istutettu kaksi uutta omenapuuta. Menee kuitenkin muutama vuosi, ennen kuin pääsemme nauttimaan niiden sadosta.

Glögi katetaan työhuoneeseen, jonka kalustus on kuulunut Hannun isoisälle, Hankasalmen kirkkoherralle.

Joulunpyhät kuluvat mökillä rauhallisesti oman perheen kesken, sekä ulkoillen että sisällä kirjoja lukien ja herkkuja syöden.

Hiihto on yksi talvisista lempipuuhistamme. Kylältä lähtee hyvin hoidettu hiihtolatuverkosto, mikäli lunta on riittävästi. Hiihtolenkin jälkeen saunomme pitkään ja kieriskelemme valkoisella hangella, jos sellaista on.

Tapaninpäivänä veljeni perhe tulee usein vierailulle, ja uutta vuotta vastaanotamme muutaman helsinkiläisen ystäväpariskunnan kanssa. Helsinkiin palaamme vasta loppiaisen jälkeen, mikäli työt antavat siihen mahdollisuuden.

Saunan pukuhuoneessa on tunnelmaa. Istuinpenkki on tehty yli jääneistä laudelaidoista.
Löylyhuoneen lauteet on tehty paksusta kuusilankusta ja seinät ovat sormipaneelia.
"Hiihtolenkin jälkeen saunomme pitkään ja kieriskelemme valkoisella hangella."

Remontista on kulunut kuusi vuotta, joten etenkin lautalattiat kaipaavat jo uusintakäsittelyä. Pientä viimeistelyä, kuten ovilistojen ja kynnysten maalausta, emme ole vieläkään saaneet tehtyä.

Ulkovarasto on alkanut täyttyä kirpputoreilta löydetyistä huonekaluista, jotka odottavat kunnostusta. Tekeminen ei Salmikalliossa lopu, ja osa joululomasta saattaakin vierähtää maalaushommissa."

Kommentoi »