Sisustussuunnittelija remontoi 50-luvun omakotitalon kodikseen – ”Vanhassa talossa kaiken ei tarvitse hohtaa uutuuttaan”
Sisustussuunnittelija Virpi Illmanin 1950-luvun remontissa alkuperäinen tunnelma säilyi, vaikka uusi on reilusti uutta ja vanha on vanhaa.
Matka kerrostalojen valtaamalta Kauklahden asemalta somien pientalojen Näkinkylään on kuin astuisi viisikymmentä vuotta taaksepäin. Ympäristö on pysynyt jotakuinkin samanlaisena.
Sisustussuunnittelija Virpi Illman tulee vanhan rintamamiestalon tyylisen omakotitalon portaille vastaan Venni-koiran kanssa. Sisään astuttaessa tunnelma ei juurikaan muutu. Voimme hyvin kuvitella, että tällaista talossa on aina ollut.
– Edellinen asukas oli tullut taloon 16-vuotiaana miniänä ja pois muuttaessaan hän oli 80- vuotias. Talo oli jotakuinkin alkuperäisessä kunnossa, Virpi kertoo.
Virpin Lasten lähdettyä opiskelemaan hän halusi tehdä muutoksia myös omaan elämäänsä. Lähes 25 vuotta yksityisyrittäjänä Jyväskylässä toiminut Virpi sai houkuttelevan työtarjouksen pääkaupunkiseudulta, ja elämä Keski-Suomessa vaihtui Helsingin vilinään vuonna 2016.
– Olin yrittäjävuosinani käynyt Helsingissä töiden takia useita kertoja vuodessa ja ajatellut, että jos tänne muutan, haluan asua keskustassa. Reilun vuoden asuinkin, Virpi kertaa.
Virpin manaillessa korkeaa vuokraa ja ruuhkaista työmatkaa Espoon Muuralaan tytär ehdotti talon ostoa keskustan ulkopuolelta. Sisustussuunnittelijana Virpillä oli ollut useita peruskorjausasiakkaita, joten vanhan talon kunnostus ei ollut aivan vieras asia. Kauklahden pientaloalue oli tullut tutuksi jo vuonna 2006, jolloin Virpi sisusti siellä yhden asuntomessujen näyttelytaloista. Myös hyvä ystävä asui alueella.
Näkinkylän talotarjontaan tutustuessa löytyi soma punainen talo puutarhoineen ja vanhoine omenapuineen. Ostopäätöstä vauhditti myös kahdeksan minuutin automatka työpaikalle ja 1 500 neliön tontti, jossa oli reilusti rakennusoikeutta jäljellä.
Vuonna 1951 rakennettu talo oli pääosin siisti ja vähäiset remontit tehty vanhaa säästäen eli asumaan pääsi heti. Pohjapiirros on tyypillinen tuon ajan taloille – keittiö, ruokailutila ja olohuone kiertyvät keskusmuurin ympärillä ja yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta. Pohjakerroksessa on suihku- ja saunatilat.
Virpi teki sisätiloissa remonttia itse huone kerrallaan. Vaativin projekti oli alakerran puulattioiden kaivaminen esiin ja niiden kunnostaminen. Vuosien saatossa puulattioiden päälle oli asennettu jos jonkinlaista pinnoitetta, mutta alkuperäiset lattialaudat olivat kuitenkin hyvässä kunnossa ruokasalia lukuun ottamatta.
– Ruokasalin lattian uusiminen harmitti. Nurkassa olleiden komeroiden alla olevat lankut olivat huonossa kunnossa. Komerot olivat jättäneet jäljet myös valkoiseen levykattoon, jolloin sekin jouduttiin uusimaan.
Ruokasaliin asennettiin uusi valkoinen paneelikatto ja lattia päällystettiin lankkuparketilla. Vanhat lattiat hiottiin ja maalattiin huone kerrallaan. Huonekaluja siirreltiin edes takaisin tilasta toiseen. Hionnasta ei haluttu liian sileää, vaan vanhojen lankkujen epätasaisuus sai jäädä näkyviin.
Vanhalle lankkulattialle olikin yllättävän vaikea löytää sopiva pari uusista materiaaleista.
– Halusin ehdottomasti ruokailutilaankin puulattian. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin Timberwisen valkoöljyttyyn ja harjattuun lehtikuusiparkettiin. Sen leveät lankut ovat hyvä pari vanhan lattian kapeille laudoille. Uusi on reilusti uutta ja vanha on vanhaa, Virpi sanoo.
”Raskainta asumisen yhteydessä toteutettavassa remontissa on se, ettei missään pääse levähtämään.”
Putket ja ikkunat oli uusittu jo edellisen asukkaan toimesta, mutta Virpi halusi lisätä valoa ja avaruutta huoneisiin. Olohuoneen ja ruokailutilan oviaukkoja suurennettiin, ja nyt valo pääsee virtaamaan läpi asunnon eteiseen asti. Myös sähköt uusittiin samalla kun kaikki pinnat.
– Suunnittelijana olen oppinut paljon vanhojen talojen remontoinnista. Raskainta asumisen yhteydessä toteutettavassa remontissa on se, ettei missään pääse levähtämään. Kaikki paikat ovat sotkussa ja tavarat hukassa. Lisäksi projekti kestää kauan, kun sen tekee töiden ohessa. Tähän on kulunut nyt jo neljä vuotta, eikä kaikki ole vieläkään valmista.
Ammattilaisten apua tarvittiin vaativissa sähkö- ja putkitöissä. Lisäksi silloinen miesystävä auttoi muun muassa isojen levyjen asennuksissa.
– Kun seiniä levytettiin, ikkunat jäivät yllättäen syvennykseen ja niin saatiin luontevasti tila ikkunalaudoille. Se oli hyvä idea silloiselta miesystävältäni.
Keittiön Virpi rakensi työpaikalta poistetun vanhan mallikeittiön alakaapeista ja Ikean yläkaapeista. Altaan ja lieden ympärillä työtasoksi tuli tietenkin oman työnantajan Tulikiven luonnonkivi. Ikkunaseinällä kaapiston päällä on massiivitammitaso. Keittiöön mahtui myös isoisän isän 1800-luvun lopulla rakentama sivustavedettävä sohva, jolta Venni-koira seuraa kylänraitin elämää välillä äänekkäästi kommentoimalla.
Olohuoneeseen Virpi halusi takan. Vanhat tulisijat oli valitettavasti purettu jo edellisen asukkaan toimesta, mutta hormit olivat kunnossa. Työpaikan valikoimista paikalle asennettiin Kerman saven takka, joka riittää lämmittämään lähes koko alakerran. Muu lämmitys hoidetaan sähköpattereiden avulla.
Nyt keskikerros on pientä viilausta vaille valmis. Vain eteisen seinät odottavat vielä pohjakerroksen saunatilojen ja sähkötöiden valmistumista. Yläkerran makuuhuoneet ovat edelleen alkuperäisessä kunnossa, mutta niiden vanhahtava tunnelma on alkanut viehättää Virpiä.
– Kaiken ei tarvitse olla uutuuttaan hohtavaa vanhassa talossa, tietty keskeneräisyys kuuluu asiaan. Jopa oman makuuhuoneeni ruskea seinäpaneeli alkaa näyttää ihan kotoisalta. Jossain vaiheessa tulee remonttiväsymys ja silloin täytyy pitää taukoa.
Työn myötä Virpi seuraa ahkerasti sisustustrendejä ja kiertää alan messuja ympäri Eurooppaa. Ammattisisustajalle materiaalit ja valmistajat ovat tuttuja työn kautta, mikä helpottaa remontoimista.
– Vuosien mittaan olen päivittänyt toivelistaa eri materiaaleista omia remontteja silmällä pitäen, Virpi kertoo.
Esimerkiksi Kauklahden taloon asennettu Timberwisen lehtikuusilattia on ollut pitkään Virpin suosikki.
– Tiesin, että haluan sen kotiini, mutta pitkään epäröin sen sopivuutta vanhan lankkulattian parina. Olen tyytyväinen, että uskalsin valita sen, sillä pidän nyt niiden vastakohtaisuudesta.
Vaikka punaisessa tuvassa remonttipöly on jo pääosin laskeutunut, on Virpillä jo seuraava projekti hyvässä vauhdissa. Suurelle tontille rakentuu jossain vaiheessa paritalo, johon piirustukset ovat jo kutakuinkin valmiina. Pihapiiri tulee muuttumaan, mutta vanha omenapuu säilyy.
