Löysimme kotimme vahingossa. Kolme vuotta sitten ihastuin silloisen kotimme naapuriin rakentuviin taloihin. Emme kuitenkaan päätyneet ostamaan yhtäkään niistä vaan hankimme niiden vierestä paritalon puolikkaan, joka oli valmistunut muutama kuukausi aiemmin. Emme päässeet vaikuttamaan asunnon materiaalivalintoihin mutta ihastuimme alueeseen ja uudiskohteen helppouteen.

Oikeasti haaveilin vanhasta talosta. Päivää aiemmin olin vienyt puolisoni katsomaan remonttikuntoista rintamamiestaloa, joten hän todennäköisesti halusi iskeä kaupat kiinni täysin uudesta kohteesta sen kummempia jahkailematta.

Minä kun näin vanhassa rintamamiestalossa lukuisia mahdollisuuksia ja hän päättymättömän työleirin.

Vaikka asunto oli uusi, oli selvää, että kiinteille ratkaisuille oli tehtävä jotain. Grynderikohteissa, eli sellaisissa, joissa rakennuttaja on itse tehnyt materiaalivalinnat mahdollisimman edullisesti, oli paljon ratkaisuja, joista emme pitäneet.

Toisaalta pääsin, ja pääsen yhä, toteuttamaan loputonta uudistusvimmaani sopivassa suhteessa tässä kodissa.

En jäänyt haikailemaan vanhan talon perään, sillä jos totta puhutaan, ei meillä olisi ollut kahden aktiivisen koululaisen vanhempina aikaa vanhan talon kunnostustöihin ja ylläpitoon. Etenkään kun toista meistä aikuisista ei kiinnosta sellainen lainkaan.

Ensi töiksemme maalasimme seiniä ja remontoimme keittiön. Päätimme tehdä muokkauksen taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla ja kierrätimme eteenpäin ne kiintokalusteet, jotka eivät meitä miellyttäneet.

Keittiöstä riisuimme yläkaapistoja, lisäsimme aamiaiskaapin ja vaihdoimme tason sekä altaan. Lisäksi vaihdoimme keittiön vanhoihin runkoihin uudet laatikostojen etulevyt ja vetimet. Laatoitin itse keittiön välitilan valkoisilla 10 × 10 -kokoisilla laatoilla, jotka löysin rakennusliikkeen poistomyynnistä erittäin edullisesti.

Koti on minulle leikkikenttä. En sisusta sitä kovinkaan vakavasti. Työni sisustussuunnittelijana on toki luovaa mutta myös hyvin pikkutarkkaa ja todella suunnitelmallista. Toisinaan tuntuu siltä, että luovuus on kaukana, kun istun päivän koneella mittaillen millintarkasti kylpyhuoneen kalusteita.

Omassa kodissani olen päässyt fiilistelemään intuitiivisesti. Kotisisustelu on täysin erilaista kuin työni suunnittelijana. Ihailen eniten koteja, jotka näyttävät ihanasti siltä, että tavarat ja asiat olisivat vahingossa tupsahtaneet paikoilleen.

En halua hankkia kotiin mitään sellaista, jota en tarvitse. Mielestäni meillä on tavaraa melko maltillisesti. Toisinaan ihmettelen somesisustamista, jossa ostetaan vitriinikaappi ja sen jälkeen vasta mietitään, mitä siihen laitetaan.

Asumisessa olisi hyvä miettiä tarkkaan todellisia tarpeita myös laajemmin.

Ajattelin alun perin oikeasti, että tästä kodista tulisi maanläheisillä sävyillä sisustettu ja vähemmän värikäs. Aika pian kuitenkin huomasin, että kaipaan värien keskelle. Oma koti tuntuu tyhjältä, jos sitä ei ole täytetty väreillä. Keltaisen sohvaostoksen myötä homma oli sinetöity.

Minulta on aina silloin tällöin kysytty, miten perheemme miehet viihtyvät pastellisessa kodissamme. Itselle ajatus, että värit olisi määritelty sukupuolen mukaan, on todella vieras ja vanhanaikainen. Värit ja niiden vivahteet kuuluvat kaikille!