Lahjakas ja herkkä – sisustusarkkitehti Aulis Leinosen tie kulki sotapakolaisesta Helsingin kahviloiden ykkössisustajaksi ja makeiden kalusteiden muotoilijaksi
Sisustusarkkitehti Aulis Leinonen haki oppia aikansa kärkinimiltä ja loi menestyvän uran baarien ja ravintoloiden suunnittelijana.
Aulis Olavi Leinonen (1932–1994) oli kotoisin Viipurista. Hän joutui jättämään kaupungin sotapakolaisena ja jäi vuosiksi Imatralle isovanhempiensa huostaan, kun puutarha-alalla toimineet vanhemmat Sirkka ja Kalle sekä Auliksen sisarukset muuttivat Ouluun. Sodan jälkeen Aulis kyllä haettiin kotiin Ouluun, mutta hän ei halunnut jäädä sinne pysyvästi, koska oli niin kiintynyt isovanhempiinsa.
Lempinimi Kurre on peräisin vuosilta, jolloin Leinonen opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa: Auliksen saattoi kuulemma tavata istuskelemasta opinahjon portailla mutustelemassa nälissään pähkinöitä. Ateneumiin häntä oli kannustanut taidemaalari Unto Pusa, joka vakuuttui nuorukaisen verrattomasta piirustustaidosta.
Suvussa kulkevan muistikuvan mukaan Leinonen lähti Helsinkiin pääsykokeisiin kylmyydestä huolimatta pelkissä polvihousuissa ja muistamatta edes kunnolla, mihin hänen pitäisi siellä mennä. Nimi Ateneum oli kuitenkin jäänyt jonnekin mielen sopukoihin, ja näin nuorukainen osasi kysyä tien perille. Pääsykokeita vetänyt Tapio Wirkkala kuulemma sanoi Aulikselle, että ”sinä voit mennä aivan mille osastolle tahansa”.
Aulis Leinonen valmistui sisustusarkkitehdiksi vuonna 1956, minkä jälkeen hän sai paikan Artekissa. Pesti jäi lyhyeksi, kun piirustuskonttorissa töitä johtanut Maija Heikinheimo kuulemma sanoi Aulikselle, että ”saat kaksi kertaa enemmän palkkaa, kun soitat tähän numeroon ja sanot, että minä suosittelin”. Kyseessä oli Aarne Ervin arkkitehtitoimisto.
Perhetarinan mukaan Aarne Ervi sanoi aikanaan, että kyllä hän on mukava poika, niin hyvä piirtämään, että elättäisi lyijykynällä perheensä.
Aarne Ervin toimistossa työskennellessään Leinonen sai varsin vapaat kädet Suomen hotelli- ja ravintolakoulun sekä samassa talossa sijaitsevan ravintola Perhon sisustussuunnitteluun. Perhetarinan mukaan Aarne Ervi sanoi aikanaan, että kyllä hän on mukava poika, niin hyvä piirtämään, että elättäisi lyijykynällä perheensä.
Vuonna 1958 Aulis Leinonen muutti Lahteen Askon palvelukseen suunnittelemaan huonekalumallistoa muun muassa vientitarpeisiin, mutta hän viihtyi siellä vain muutaman vuoden. Vuonna 1961 Leinonen perusti oman suunnitteluyrityksen. Se menestyi lukuisten baari- ja ravintolasuunnitelmien ansiosta.
Yksi suurimmista asiakkaista oli Colombia, jolla oli useita ravitsemusliikkeitä Helsingissä. Näissä projekteissa Leinonen nautti suuresti uniikkien ja taiteellisten yksityiskohtien luomisesta. Rinnalla syntyi klassikon aseman saavuttaneita huonekaluja: Ananas-jakkara, nojatuolit Anjuska ja Marketta sekä näppärä tarjoiluvaunu. Niistä paljastuu ennakkoluuloton ja hivenen kokeellinen ote, joka puhutteli aikansa trenditietoista yleisöä.
Luonteeltaan Aulis Leinonen oli omaisten mukaan vaatimaton, eikä aina uskonut omiin kykyihinsä. Hän kärsi aika ajoin masennuksesta ja viihtyi varsin hyvin helsinkiläisen hotelli Tornin baarissa. Alkoholista muodostuikin vuosien mittaan ongelma, joka piinasi Leinosta loppuvuosiin asti.
Vastapainoksi Aulis Leinonen rakasti perheen parissa olemista. Kun Leinoset saivat auton, perhe pakkautui siihen ja matkusti Jäämeren rannalle. Leinonen rakasti myös shakkia sekä piirtämistä ja maalaamista – voi jopa olla, että hän olisi toisissa olosuhteissa ryhtynyt ammattitaiteilijaksi. Leinonen sanoikin monta kertaa ystävilleen, että oli omaa tyhmyyttä, että hän ei ryhtynyt taiteilijaksi.
leinosen kalusteista tunnetuimpia ovat juuri Ananas-jakkara ja sarjaan kuuluva tuoli sekä tarjoiluvaunu, jonka yhden yksityiskohdan ratkaisi Tapio Wirkkala. Kalusteiden hinnat alkavat satasista ja yltävät jo pariin tuhanteen.
Muita Aulis Leinosen muotoilemia kalusteita
