Kotivinkki

Kymmenen pistettä ja sisupussimerkki! Tina ja Juha remontoivat homeen mustaamasta rötisköstä unelmiensa huvikummun Loviisan idylliin


Tina ja Juha Karvonen eivät uskoneet varoittelijoita, vaan remontoivat kahdesta hometalosta oman huvikumpunsa. He eivät ole ensimmäiset sisukkaat asukkaat talossa.
Kuvat Maria Kalmi

Tina ja Juha Karvoselta tivattiin monta kertaa: Ymmärrättehän, mitä olette ostamassa? Kyllä he ymmärsivät, vaikka keuhkoissa pisteli ja homesienet kasvoivat sisäkatoissa. He olivat ostamassa homeista taloa Loviisan torin laidalta.

Pariskunta katseli taloa haltioituneena. Tina näki kaiken valmiina ja tiesi, että tässä olisi elämänkokoinen mahdollisuus. Omille vanhemmillekaan ei voinut kertoa ostoksesta etukäteen. He saivat lukea uutisen paikallislehdestä, sillä Loviisassa oltiin kiinnostuneita uusista asukkaista ja talon pelastajista.

Tekstiilitaiteilija Tina Karvosen ja it-alalla työskentelevän Juha Karvosen sekä Jonatanin, 18, Rosan, 12, ja Rudolfin, 10, kodissa riittää säpinää. Yasmine, 20, on jo muuttanut omilleen. Perheeseen kuuluu myös neljä kissaa, kani ja koira. Juha käy töissä Helsingissä, Tina toimii yrittäjänä, opiskelee merkonomiksi ja opettaa kädentaitoja ja lapset käyvät Porvoossa koulussa.
Karvosten koti koostuu kahden talon kiinteistöstä, jonka vanhimmat osat ovat 1700-luvulta. Neliöitä on 220 sekä asuinhuoneita viisi, keittiöitä kaksi ja kylpyhuoneita kaksi. Kuvan terassi on tehty vanhoista lattialankuista. Pihakalusteina ovat Pantonen tuolit sekä vanha ompelukonepöytä. Kristallikruunussa poltetaan iltaisin kynttilöitä.

Innokkaat ja jopa hieman hullunrohkeat Tina ja Juha päättivät purkaa talosta niin paljon kuin tarvitsee. He uskoivat lujasti hävittävänsä homeen viimeistä pilkkua myöten. Valtava urakka pelotti hetken, mutta Tina kertoo, miten siitä selvittiin:

”Meidän piti jäädä kiikuttelemaan keinutuoleihin Loviisan Uudessakaupungissa sijaitsevaan rintamamiestaloomme. Emme todellakaan etsineet uutta taloa. Sitten jostain syystä silmäni iskeytyivät lehti-ilmoitukseen, jossa komeili kahden hirsitalon kokonaisuus Loviisan halutuimmalla paikalla. Vieressä olivat tori ja kaupunki, ikkunasta avautui idyllinen maisema merelle.

Sain Juhan mukaani katsomaan taloa. Ihan hirveässä kunnossahan tämä oli: täynnä mustia seiniä ja kattoja. Kaiken tuon läpi näin jotain ainutlaatuista. Kun saimme laina -asiat selviksi, ostimme kiinteistön kaikista varoitteluista huolimatta.

Keittiön kaapistot ovat Ikeasta. Laatoitus on tehty edullisella 15 x 15 -senttisellä, valkoisella kaakelilla, tiililadonnalla ja grafiitinharmaalla saumauksella. Kodinkoneet ovat Gigantista ja Ikeasta.
Salissa on Roomagesta ostettu vanha puolalainen keinu. Ikean kaapistot on maalattu liitutaulumaalilla. Yrtit roikkuvat Tinan suunnittelemissa Nest-amppeleissa. Ristikuvioinen matto on Herttaselta ja tapetit Laura Ashleyn.
Tuvan leivinuuni on kunnostettu toimivaksi. Vanhat valurautaiset kierreportaat johtavat parvelle, jossa majoitetaan vieraita. Tila on ollut myös Jonatanin makuusoppena.
Käytinkin rempparahoista heti osan kristallikruunuun ja tapettiin. Minun oli ostettava ne jaksaakseni.
Toisen tuvan sisäkatto on Osb-levyä. Ruokatuoleiksi sopivat vanhat työtuolit. Katosta riippuvat Normann Copenhagenin Bell-valaisimet.

Aloimme purkaa taloa saadaksemme homeen pois. Vanha huopakatto oli kuin tähtitaivas, reikiä täynnä. Juuri sitä kautta kosteus oli tullut. Putsasin seiniä kupariharjaslaikalla ja pesimme sieniä pois. Pintoja käytiin läpi niin moneen kertaan, etten enää viitsinyt laskea.

Olo oli välillä todella uupunut. Remontin aikaan lapsetkin olivat pieniä. Käytinkin rempparahoista heti osan kristallikruunuun ja tapettiin. Minun oli ostettava ne jaksaakseni. Niiden avulla visualisoin valmiin kodin.

Välillä seisoin ikkunan edessä ja katselin merta. Huokasin niin syvään, että lattia narisi allani. Ajattelin kaiken olevan jonain päivänä valmista. Sitten tartuin taas putsausvälineisiin.

Purimme seiniä, avasimme kaikki rakenteet ja vaihdoimme eristeet uusiin. Pesimme ja hioimme kaikki pinnat ja rakenteet. Tuuletimme kunnolla ja pidimme rakenteita auki noin vuoden. Remontoimme kaiken vanhaa kunnioittaen. Emme tietenkään voi koskaan olla täysin varmoja, saimmeko kaiken homeen pois tai tuleeko uutta tilalle. Meillä ei kuitenkaan kenelläkään ole ollut terveysongelmia.

Pari vuotta asuimme toisella puolella taloa ja teimme vauhdilla toista puolta valmiiksi. Lasten kasvaessa tilaa tarvittiin lisää. Nyt kahta valmista asuntoa yhdistää porttikäytävän yllä kulkeva salakäytävä. Teimme molempiin puoliin omat keittiöt. Ajattelimme, että lapset viihtyvät kauemmin kotona, kun on omia tiloja.

Rosa näyttää käynnin salakäytävään. Tätä kautta pääsee talon toiselle puolelle. Käytävää käyttävät etenkin huonolla säällä kaikki perheenjäsenet. Puolapuut ovat löytö Tori.fistä.
Rosan huoneen sininen tapetti on Laura Ashleyn mallistosta. Kaapissa on Rosan askarteluaarteita ja kankaita, joista hän ompelee itselleen esimerkiksi vaatteita.
Rudolfin huoneessa on neljä ulkomailta tilattua Marvel-aiheista seinäkuvaa. Yhdessä ne näyttävät koko seinän tapetilta.
Kokeilen aina uusia juttuja, vaihtelen huoneiden paikkaa ja raaputan tapetteja pois. Se on elämäntapa.
Jonatan purki ja kasasi kevytmoottoripyöränsä yhden talven aikana omassa huoneessaan, suunnitteli uudet katteet ja tilasi kustomoidut vanteet Yhdysvalloista. Nyt kevari on osa sisustusta. Tina on maalannut shakkiruudun suoraan betonilattiaan. Tapetti on Laura Ashleyn.

Olemme asuneet tässä nyt seitsemän vuotta, ja toisen puolen saimme kuntoon kaksi vuotta sitten. Remontti jatkuu edelleen. Kokeilen aina uusia juttuja, vaihtelen huoneiden paikkaa ja raaputan tapetteja pois. Se on elämäntapa.

Teen tekstiilisuunnittelijan työtä kotona. Samalla voin olla lasten kanssa. Aamuisin levitän työkamat esille kahvia hörppien. Sitten keitän puurot lapsille ja herättelen heidät kouluun. Herään usein keskellä yötä tekemään remppaa, töitä ja sisustusprojekteja.

Tinan työtila on toisen puolen sisäänkäynnin vieressä. Penkki ja pöytä on tehty remontissa yli jääneistä materiaaleista. Pöydällä ja ikkunoissa on Tinan grafiikkaa.
Tina suunnittelee ja piirtää verannan pöydän ääressä. Ikkunat on kunnostettu vanhaan tyyliin perinteisillä pellavaöljymaaleilla ja kitillä.
Viimeksi täällä asui opettaja Ester Berlin. Vielä noin 90-vuotiaana hän kiipesi haperolle huopakatolle paikkaamaan sitä. Siinä vasta sisupussi.
Lämmin veranta on Tinan työhuone. Kamiina on vanha, kunnostettu tanskalainen Morsø. Hyllyssä on työtarvikkeita.

Ehkä avaamme kotiimme bed & breakfastin ja kahvilan joskus vuosien päästä lasten muutettua omiin koteihinsa. On huikeaa ajatella, mitä kaikkea tämä talo on jo nähnyt ja keitä täällä on käynyt ja asunut, esimerkiksi sotilaita ja merimiehiä.

Viimeksi täällä asui loviisalainen opettaja Ester Berlin. Hän toimi raittiusliikkeessä, järjesti teatterimatkoja ja joulujuhlia kodittomille. Vielä noin 90-vuotiaana hän kiipesi haperolle huopakatolle paikkaamaan sitä. Hän asui homeen keskellä ilman juoksevaa vettä ja sähköjä. Siinä vasta sisupussi.”

Julkaistu: 19.11.2019