Olohuoneessa hehkuvat jäänsiniseksi maalatut seinät, makuuhuoneessa rauhoittaa kalkkimaalilla aikaansaatu lempeän utuinen pinta, ja keittiötä hallitsee smaragdinvihreä. Nämä värielämykset ovat vasta alkua. Sini Salminen sisustaa kotiaan enemmän väreillä kuin yksittäisillä esineillä, koska ne puhuttelevat häntä ja tuovat paremmin esille ympäröivän maailman ja sen loputtomat muodot ja yksityiskohdat.
Yli satavuotiaan kööpenhaminalaistalon klassinen arkkitehtuuri, boheemi roso ja esineiden niukkamuotoisuus yhdistyvät mutkattomasti sävyjen runsauteen.
– Tavoittelen luomallani tunnelmalla mukavaa oloa, vaikka mikään ei olekaan sattumanvaraista. Monet työni perustuvat matemaattisen tarkkoihin malleihin ja sitä kautta geometri. Erityisesti minua kiehtoo geometria ja sen vaikutus eri aisteihin, Sini kertoo.
Sini kehottaa vierastakin ottamaan rennosti, kuten nostamaan jalat pöydälle ja sillä tavoin tuntemaan olonsa heti kotoisammaksi.
– Kavahdan pelkkää ajatustakin siitä, että kodin pitäisi olla jollain tapaa täydellinen tai hieno tai varsinkaan trendikäs.
Aivan varmaa on myös, että mikään ei ole tässä kodissa pysyvää.
– Kotini on leikkikenttä, jossa on tilaa riemulle ja kaikenlaisille värikokeiluille. Täällä minulla on vapaus testailla yhdistelmiä ja olla pelkäämättä epäonnistumista, koska kyse on omasta kodistani. Joskus erehdyn, joskus taas yllätyn myönteisesti kokeilujen tuloksista. Ajan myötä kaikki muuttuu, Sini kertoo.
On sentään jotain sellaista, mikä ei muutu. Suomalaisista juurista muistuttaa ruokailuhuoneen lattiaa peittävä matto, jonka hänen isoäitinsä on kutonut. Se on rakas aarre, josta Sini ei luovu.
Sini on nähnyt paljon maailmaa ja rakastaa edelleen matkustamista ja uusien elämyksien löytämistä. Sinin äiti muutti aikoinaan Suomesta Tanskaan jo parikymppisenä, ja vastaavasti Sini muutti 21-vuotiaana Tanskasta rakastamansa miehen perässä Alaskaan. Siellä hän meni naimisiin ja asui kymmenen vuotta. Suhteesta syntyi tytär Anouk, jonka kanssa hän jakaa nykyisen kotinsa.
– Olemme jatkaneet kahdestaan maailman koluamista: vaeltaneet jäätiköillä, purjehtineet merikajakeilla ja ajaneet koiravaljakoilla.
Viime kädessä luonto pistää Sinin liikkeelle.
– Niin kuin minä ja tämä koti, luontokin on alituisessa muutoksessa, ja se pursuaa inspiraatiota.
Ehkä siksi Sini viihtyy mainiosti Nørrebron kaupunginosassa, koska alue on monikulttuurinen ja tulvii elämää ja tapahtumia niin katujen varsilla kuin seutua täplittävillä viheralueilla.
Alun perin Sini Salminen opiskeli kuvataiteilijaksi. Nykyään hän työskentelee monipuolisesti brändien rakentamisen ja uudistamisen, graafisen suunnittelun, tilasuunnittelun sekä taiteellisten installaatioiden parissa. Uutena ja innoittavana työnä kuvaan on astunut aloittelevien suunnittelijoiden mentorointi.
– Värien ja muotojen yhteys on kiehtonut minua aina. Jo koulussa ollessani tiesin intuitiivisesti, miten värit toimivat ja vaikuttavat. Kaikki niihin liittyvä tuntui luonnolliselta. Myöhemmät opinnot ovat vahvistaneet käsitystä siitä, että valitsin oikean polun.
Jossain vaiheessa Sini kyllä epäili omaa osaamistaan ja jopa koko uransa suuntaa.
– Itseluottamus on pääoma, josta kannattaa pitää kiinni ja kehittää. Nuorempana saatoin hävetä valtavasti sitä, mitä teen ja pelkäsin muiden suunnittelijoiden kommentteja. Nyttemmin olen sinut sen kanssa, että kaikki eivät jaa samoja esteettisiä arvoja ja näkemyksiä kanssani.
Siniä ovat puskeneet eteenpäin omat taideprojektit ja kaiken näkeminen jatkuvana prosessina. Valmiiden ratkaisujen tavoittelemisen sijasta hän pyrkii ottamaan asiat opin kannalta.
– Juuri tästä syystä kodinkaan ei tarvitse tulla valmiiksi. Silti sen voi nähdä täydellisenä, niin täydellisenä kuin se voi siinä elämäntilanteessa olla. Tyytymättömyys tappaa sekä hyvän olon että luovuuden.
Kaikkeen, mitä Sini tekee, liittyvät yllättävät yhdistelmät ja kiehtovat materiaalit. Hän pitää kaikesta, mikä ei yritä olla jotakin muuta. Puu saa olla puuta, lasi lasia ja villa villaa.
– Siitä huolimatta haluan yllättyä vaikka siitä, että käteen ottamani esine onkin odotettua painavampi tai että siinä on totutusta poikkeava pintarakenne, joka tuntuu sormenpäissä.
Sinin suosikkipaikka kodissa on ruokailutilan erkkeri-ikkunan yhteyteen nikkaroitu ja pehmustettu penkki. Hän saattaa tuijottaa ikkunasta tähtitaivasta vaikka kuinka pitkään siinä missä talon edessä avautuvaan puistoon kokoontuvia ihmisiäkin.
– Olen niin visuaalinen ihminen, että en voisi elää ilman jatkuvia elämyksiä, joita löydän vaikkapa arkkitehtuurista, taiteesta tai luonnosta.
Sinin huomio voi kiinnittyä jopa kukkien terälehtiin tai tietyn kasvin yksittäisiin osiin.
– Luonnossa mikään ei ole yksiväristä vaan täynnä uskomattomia sävyjä, joita voi olla mahdoton toistaa maalina ilman, että siitä tulee outo tai tylsä.
Kotona häntä kiehtoo nähdä, miten päivänvalo muuntaa sisustusvärejä mieleisekseen. Yksittäiset esineetkin näyttävät usein erilaisilta riippuen siitä, missä valossa niitä tarkastelee.
– Siinä kaikessa on selittämätöntä taikaa. On ihanaa, että voin vangita sen edes hetkeksi omaan kotiini.
