Kesäaamussa uinuu punainen mökki, jonka pihamaalla marjapensaat ja nurmi on nätiksi leikattu. Kivien ympärille on luotu kukkaistutuksia, ja pihan keskellä kasvaa suuri kuusi.

– Tämä miljöö tekee minut onnelliseksi, sanoo Seija Forsman, joka oli aina haaveillut omasta mummonmökistä. Lähes satavuotias talo oli hänelle rakkautta ensi silmäyksellä.

– Sydän sanoi, että tämä paikka on minulle tarkoitettu.

Myyjä oli yli 80-vuotias mies, joka oli syntynyt ja kasvanut tilalla. Hänen lapsuudessaan 44 neliön suuruisessa talossa asuivat hänen vanhempansa ja viisi lasta. Perheellä oli muutama lehmä ja mökin takana pieni pelto, jossa oli viljelyksiä.

Seija ymmärsi, kuinka paljon elettyä elämää paikassa oli ja halusi sen myös jatkuvan. Rakennuksen kunto oli kuitenkin sitä luokkaa, että se vaati välitöntä remonttia.

– Puolisoni olisi mieluummin tuikannut talon tuleen, mutta minä päätin, että se kunnostetaan.

Kauppojen jälkeen remontti alkoikin heti. Seija tyhjensi Leppävirralla sijaitsevaa mökkiä ja purki pintoja. Työn edetessä koko kauheus paljastui. Ensimmäisenä löytyivät hevosmuurahaiset, jotka olivat syöneet mökin alahirret rei’ille. Tuvasta ja kamarista löytyi lahoja hirsiä.

– Oli otettava aikalisä, koska vauriot olivat niin laajat, Seija kertoo.

Vanhanisännän kanssa sovittiin kauppahinnan alennuksesta, ja remontti pääsi vauhtiin. Työmiehet purkivat alaosan hirret ja alapohjan sekä kamarin puolen hirret kokonaan. Lopulta koko huone oli purettu pois, ja se, mitä mökin ylärungosta oli vielä jäljellä, oli nostettu tunkeilla ylös.

– Tuntui epätoivoiselta. Mietin, tuleeko tästä mitään, Seija muistaa.

Vaikka uuden mökin rakentaminen olisi ehkä ollut helpompaa, Seija ei antanut periksi. Seinät, joista löytyi vahvaa hirttä, tuettiin, ja alaosa korvattiin puurakenteella. Pian mökissä oli terveen rungon lisäksi uusi ulkovuoraus, tuulensuojalevyt sekä sisä- ja väliseinät. Kamarikin rakennettiin uudelleen.

Kun runko oli valmis, Seija aloitti vintin tyhjennyksen. Se oli täynnä eristeitä: olkia, hiekkaa, mattoja ja alimpana jopa vanhoja kenkiä. Tyhjennystä varten tilattiin imuauto, mutta monesta yrityksestä huolimatta imu ei onnistunut. Seija tyhjensi loput moskasta hartiavoimin.

Seija konttasi vintillä ja tunki pölyistä olkea ikkunasta ulos niin, että henki kulki juuri ja juuri. Lopulta olkikasa ylettyi ulkona vintin ikkunan korkeudelle. Oljet Seija raahasi läheiseen louhikkoon. Vintillä olleen hiekan hän lapioi sankoon, laski sanko kerrallaan ikkunasta alas ja kantoi samaan louhikkoon. Matot ja kengät lähtivät kaatopaikalle.

– Vietin tuossa työssä monta raskasta ja likaista päivää. Kaikki paikat olivat viikon työn jälkeen kipeinä. Sain kuitenkin ihanan vintin ja louhikkoon hyvän perustan perennapenkille, Seija nauraa.

Kun vintti oli lähes tyhjä, kaiken alta paljastuivat kauniit, tummuneet lankut. Ne irrotettiin varoen ja otettiin talteen. Seija puhdisti lankut ja nakutteli ne myöhemmin koristeeksi eteisen seinään. Vinttiin hän teetti uuden lattian.

Mökin remontti valmistui muutama vuosi sitten. Päärakennuksen lisäksi Seija remontoi myös aitan, jossa on sauna. Aina töiden jälkeen hän lähti intoa puhkuen mökille, josta tulikin pienessä ajassa tärkeä paikka.

– Olin ollut jo jonkin aikaa työuupunut. Kun hankin mökin, siitä tuli työpäivän jälkeinen stressinpurkupaikka. Purin, siivosin ja opettelin porankäyttöä. Saunoimme puolisoni kanssa tai kuuntelin hiljaisuutta ja katselin luontoa.

Kun mökki oli melkein valmis, Seija jäi vuorotteluvapaalle ja melkein muutti puoleksi vuodeksi mökille.

– Tuntui kuin siellä olisi ollut jokin puhdistava, hyvä henki. Kun palasin töihin, oli niin ikävä mökille, että ahdisti.

Seija sanoo, että ilman tätä mökillä vietettyä aikaa hän ei olisi myöskään uskaltanut tehdä uranvaihdosta, jossa raskas työ vaihtui kevyempään eri alalla.

Hyvien asioiden ohessa tapahtui kuitenkin myös ikävää: Seijan puoliso halusi yllättäen erota. Siksi mökistä tuli entistäkin tärkeämpi paikka Seijalle, jolla on sinne vain vartin matka kotoaan.

– Kun puuhastelin, en miettinyt surkeita ajatuksia. Jos ahdistus iski, sain huutaa sen pois mökin metsään tai pihan kuusen alle.

Mökistä tuli hänelle pakopaikka ja voimanlähde. Edelleen Seija viettää mökillä kaiken mahdollisen vapaa-ajan ja tapaa usein perhettään, lapsenlapsiaan ja ystäviään.

– Kun tulen mökille, tulen kokonaiseksi. Täällä olen täysin toisessa maailmassa. Kuin eri vuosisadalla ja luonnonrauhassa.

Muutama vuosi sitten mökin entinen omistaja pistäytyi kotipaikallaan.

– Hän istui liikuttuneena kyyneleet silmäkulmissa tuvan kiikkustuolissa, niin merkittävä muutos oli tapahtunut. Hän oli onnellinen, että juuri minä olin hankkinut ja kunnostanut tämän paikan.

Muokattu 4.7.2022 klo 10.45: Korjattu virheellinen nimi.