Kun Henna Lempiäinen muutti yhteen miehensä Pyry Kuivasen kanssa, sisustuksessa yritettiin aluksi yhdistellä molempien mieltymyksiä.
– Kompromisseista seurasi sellaista, mitä kumpikaan ei halunnut. Sanoin, että jompikumpi sisustaa, ja mieluummin minä, Henna muistelee.
Siitä lähtien hän on sisustanut, nyt jo kolmannen kodin. Pyry on esittänyt joitakin toivomuksia, kuten että olohuone ei olisi tumma ja televisiota katsellessa voisi nostaa jalat ylös rahille. Muuten Henna on saanut sisustaa miehen etätyöhuoneenkin.
Ensimmäinen yhteinen koti oli yksiö Helsingin Kalevankadulla. Kun esikoinen ilmoitti tulostaan, pariskunta muutti kolmioon Espooseen, ja toisen lapsen synnyttyä matka jatkui paritaloon Klaukkalaan.
– Päädyimme tänne etsiessämme asuntoa, jossa neliöt, hinta ja sijainti kohtaisivat. Halusimme oman pihan, kun oli kaksi rattaissa kulkevaa lasta ja koira. Täällä koiralle saa oven auki niin, ettei tarvitse lähteä kaikkien kanssa.
Muutosta on kolme vuotta, ja paritalon sisätilat ovat käyneet läpi suuren muutoksen. Hennalla on Instagram-tili @henna.kotona, ja hän kertoo, että moni kodin sisäkuvia nähnyt yllättyy siitä, miten tavallinen talo on ulkoa.
– 1990-luvun puolivälin tiilitalo on koruton. Olen halunnut rikkoa karua arkkitehtuuria ja tehdä tästä pehmeän ja kutsuvan. Isoja remontteja ei ole tehty, mutta sisustuksella ja tekstiileillä saa aikaan paljon, Henna kuvailee.
Esimerkiksi olohuone tuntui muuttaessa hämärältä, sillä se on nykyarkkitehtuuriin verrattuna matala ja ikkunat ovat pienet.
– Sain huoneeseen paljon lisää valoa, kun maalasin kellastuneen parketin vaaleaksi.
Edelliset asukkaat olivat uusineet keittiön vuonna 2016, ja silloin asennettu Puustellin valkoharmaa keittiö on säilytetty, vaikkei se ihan Hennan tyyliä olekaan. Se on kuitenkin hyvä ja toimiva, ja tuntuisi epäekologiselta ryhtyä vaihtamaan niin uutta.
Sen sijaan suunnitelmissa on alkuperäisasussa olevan kylpyhuoneen remontti.
– Asunnon estetiikka oli tullessamme 2000-luvun alun tapaan valkoista ja harmaata, Henna kertoo.
Hän alkoi pehmentää tilaa, ensin kuitenkin eri tavalla kuin miltä huoneissa näyttää nyt. Aluksi tuli vaaleaa, boheemia ja luonnonläheistä. Sitten söpöily alkoi tuntua vieraalta.
– Tuntui, että saisi olla graafisempaa ja jyrkempää, etten asuisi miehen ja kahden pojan kanssa prinsessahörhelöissä. Perhe on ollut avoin kaikille vaihtoehdoille. Lapsetkin ovat oppineet sisustusintoilijoiksi, jotka innostuvat jokaisesta maljakosta.
Vintagekalusteet ovat viehättäneet Hennaa pitkään. Edellisen asunnon aikaan niitä kertyi jo liikaakin erilaisia, ja täällä Henna ryhtyi karsimaan ja yhtenäistämään sisustusta.
– Olen ääni- ja ärsykeherkkä, ja työni kampaajana on sosiaalista. Halusin rauhoittaa kodin niin, että silmä saisi vaeltaa kiinnittymättä liikaa mihinkään.
Henna sanoo ihailevansa myös rohkeita, värikkäitä koteja, mutta hänelle sopii seesteisyys. Lempimaljakoihin asetellut kukat ovat hänen tyylisensä väri-ilo. Esineissä hän pitää pehmeistä, epäsäännöllisistä muodoista, joissa on jotain kiinnostavaa.
– Haluaisin olla minimalisti, mutta maailmassa on paljon kaunista, jota ei voi vastustaa, hän sanoo ja naurahtaa.
Vintagea on yhä paljon, mutta Henna on tullut hankinnoissaan valikoivammaksi. Parhaisiin löytöihin kuuluvat pyöreä puinen ruokapöytä ja sen ympärillä olevat Wishbone-tuolit, Hans J. Wegnerin suunnittelemat klassikot.
Samoin kuin ruokailuryhmässä, Henna yhdistelee muuallakin mielellään tummaa ja vaaleaa puuta.
Särmää pehmeyteen tuovat kulmikkaat valinnat, kuten Madam Stoltzin rottinkituoli olohuoneessa. Sen takana seisoo terävähuippuinen Paavo Tynellin lattiavalaisin 9602, joka on Gubin uustuotannossa.
– Mies kysyi kerran, että pitäisikö tuostakin luopua. Sanoin että ei, sehän on lempilamppuni!
Isompia muutoksia Henna ei parhaillaan mieti. Valmista ei kuitenkaan ole koskaan, ja usein syksy on tuonut inspiraation.
– Aiempina vuosina messinki ja kulta ovat olleet yleensä valintojani, mutta nyt yhtäkkiä kromi, hopea ja teräs ovat alkaneet viehättää. Ne sopivat ruskean kanssa, ja uskon, että sellaisia elementtejä alkaa tulla sisustukseen.
