Savitorpan kullanhohtoiset astiat lumoavat yhä – tanssijan ja laulajan perustama keramiikkapaja nousi suosikiksi

Graalin maljoja? Savitorpan esineet olivat aikansa ylellisyystuotteita, joissa oli kaikuja jopa muinaisista aikakausista.

Keramiikkavalmistaja Savitorpan taustalla oli kaksi miestä, Saul Nordqvist (1911–2003) ja Holger ”Bubi” Granbäck (1927–1985). Kummallakaan ei ollut keramiikka-alan koulutusta, vaan Nordqvist oli 1930-luvulla opiskellut näyttelemistä ja tehnyt uraa tanssijana ja Granbäck tähdännyt laulajan uralle. Yrityksen, erehdyksen ja jopa parin konkurssin kautta he opettelivat keramiikan valmistamista ja kasvattivat Savitorpasta maankuulun keramiikkafirman.

Savitorpan juuret ulottuvat 1940-luvun lopulle, jolloin Nordqvist alkoi sotavuosien jälkeen kokeilla siipiään keramiikka-astioiden koristelijana. Hän hankki esineitä Arabialta ja maalasi niihin koristekuvioita. Myynnistä huolehti hänen sisarensa Kaarina Rinne.

Savitorpan esineet olivat suosittuja lahja- ja sisustusesineitä. Niitä esiteltiin ja lahjoitettiin myös ulkomaisille arvovieraille.

Kysynnän kasvaessa apuvoimaksi palkattiin nuori Holger Granbäck, joka tuli alkujaan töihin hankkiakseen lisätienestejä lauluopintojaan varten. Hän ei tuolloin aavistanut, että väliaikaiseksi suunniteltu pesti veisi mukanaan ja savesta tulisi musiikkia tärkeämpi ilmaisuväline.

1950-luvun alussa Atelier Nordqvist muutti uuteen osoitteeseen Nurmijärvelle. Kaksikko vuokrasi sieltä, peltojen keskeltä, työtilakseen vanhan ”kukkopillitehtaan”. Paikka houkutteli, vaikka se oli pahoin rappeutunut, sillä siellä oli keramiikan valmistamiseen sopivat tilat sekä laitteita ja uuneja.

Nordqvist ja Granbäck saattoivat aloittaa oman keramiikkatuotannon ja valmistaa esineensä alusta loppuun itse. Alkuvuosina syntyi paljon sekundaakin, kun kaksikko opetteli kantapään kautta vaativia valmistustekniikoita.

Keramiikkapaja juurtui entistä tiukemmin Nurmijärven maalaismaisemiin, kun Granbäck hankki vuonna 1967 kiinteistön omistukseensa. Samassa yhteydessä yrityksen nimi vaihdettiin Savitorpaksi.

Kaupan jälkeen Granbäck ja Nordqvist kunnostuttivat vetoiset rakennukset ja panostivat paikan viihtyisyyteen. Heidän käsissään siitä kuoriutui tunnelmallinen vierailukohde, joka houkutteli väkeä bussilasteittain ja autokunnittain aina ulkomaisia diplomaattivieraita myöten.

Myös naistenlehdet ihastuivat maalaismaisemien keskellä työskenteleviin käsityöläisiin ja kirjoittivat heistä ahkerasti artikkeleita. Jutut kasvattivat entisestään Savitorpan mainetta.

Kaikki Savitorpan tuotteet eivät olleet kullanhohtoisia. Tässä Saul Nordqvistin signeeraamassa mukissa on hedelmäkoriste koboltinsinisellä lasitteella.

Suurimpia menestysvuosia olivat 1970- ja 1980-luvut. Mallisto koostui pääasiassa dreijatuista astioista ja sisustustuotteista, jotka oli koristeltu rehevin kukka- ja hedelmäaihein ja kultauksin. Ne erosivat radikaalisti ajan muusta, varsin niukkalinjaisesta tarjonnasta.

Tunnetuimpia tuotteita olivat kauttaaltaan kultapatinoidut astiat, jotka hohtelivat ulkopuolelta himmeän mattapintaisina ja sisäpuolelta säteilevän kirkkaina. Tekniikan omaperäiseen kultaukseen keksi Holger Granbäck sattumien ja kokeilujen kautta.

Menestysvuosina Savitorpassa työskenteli perustajien lisäksi iso joukko ammattidreijareita ja -koristelijoita kuten Åke Kjellberg, Eira Savolainen, Garizim Hansen, Kauko ”Kage” Forsvik ja Erkki Stenius. Kukin toi yritykseen ammattitaitonsa lisäksi omia esinemallejaan.

Savitorpan tarina sai surullisen käänteen 1985, kun Holger Granbäck sai sairauskohtauksen ja menehtyi 58-vuotiaana. Savitorppa jatkoi tämän jälkeen vain vuoden 75-vuotiaan Saul Nordqvistin johdolla. Savitorppa yritti vielä kertaalleen käynnistää toimintaansa vuonna 1996, mutta kokeilu jäi lyhytikäiseksi.

Aidon Savitorpan tunnistaa pohjassa olevasta signeerauksesta.