Yksinäinen haavanlehti tipahtaa puusta ja tuuli tarttuu siihen. Ilmojen herra kieputtaa lehteä holtittomasti suunnasta toiseen, eikä keltainen lehti voi muuta kuin taipua ilmavirran mukana. Tätä näytelmää katsellessa elämä tuntuu kovin lopulliselta. Taas on yksi kesä ja ihmisvuosi ohi.
Syksy saa ihmisessä aikaan luopumisen tunteen – on annettava auringon, valon ja lämmön mennä. Tilalle tulevat lyhyet päivät, pimeys ja kylmyys, emmekä me voi asialle mitään. On hyväksyttävä luonnon kiertokulku ja taivuttava sen tahtoon.
Onneksi ihmismieli on viisas. Vaikka ruumis värisee kylmästä niin kuin tuo yksinäinen haavanlehti, ajatukset karkaavat kesään ja sen parhaisiin hetkiin. Tuttu mökkiranta, saunan jälkeinen euforia ja grillattu makkara sinapin kera. Ei tuota hetkeä onneksi voi kukaan tai mikään luonnonvoima minulta viedä.
"Onneksi ihmismieli on viisas, eikä kukaan voi viedä tuota hetkeä minulta."
Satunnaisesti mieleenjuolahtava muisto voi pelastaa harmaimmankin päivän. Sitä juuri on mökkielämä: akkujen lataamista talven varalle, parhaiden muistojen säilömistä sekä ilon ja onnen varastojen kartuttamista – ja tulevien suunnitelmien tekemistä.
Olen usein sanonut, että me mökkiläiset olemme etuoikeutettuja, kun voimme karata pois arjen ympyröistä luonnon helmaan ja toiseen maailmaan. Mökkeily on mielentila, se aiheuttaa levollisen tunteen ja asettaa asiat oikeaan järjestykseen.
Nyt olen saanut kulkea kanssanne mökkielämän poluilla reilut viisi vuotta. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikista kirjeistä, postikorteista ja palautteista, joita olette lähettäneet. Ne ovat tämän työn suola, ja rinnassani läikähtää joka kerta, kun saan lukea vilpittömän kiitoksen.
Nyt minun on aika siirtyä eteenpäin, ja seuraavasta numerosta alkaen Meidän Mökki -lehteä luotsaa Kari-Otso Nevaluoma.
Kiitos seurastanne – toivon teille paljon ihania, antoisia mökkihetkiä jatkossakin!
