Satavuotias rautalaiva on Mikan ja Reean mökki – jossa voi jopa saunoa! ”Nukun täällä törkeän hyvin!”

Kotisatamassa ohikulkijat ihastelevat usein kaunista rautalaivaa.

Lahden Vesijärven laiturissa on rivissä toinen toistaan komeampia Päijänteen laivureiden rautalaivoja. M/s Tervon kannella näkyy liikettä: Reea Viikinniemi kastelee kukkia ja Mika ”Kanki” Karvinen valmistelee grillissä lounasta. Pariskunta viettää kesäpäivää vanhalla rautalaivalla, jonka he hankkivat perheeseen viisi vuotta sitten.

– Työkaverini oli silloin myymässä tätä laivaa, joka oli ollut hänellä 15 vuotta. Meillä oli yhdeksänmetrinen lasikuituvene, joka kiinnosti häntä. Ehdotin, että vaihdetaan veneitä, Kanki kertoo.

Kaupat syntyivät, ja työkaveri ajoi m/s Tervon Äänekoskelta Padasjoelle.

– Kotiin hän lähti Taika-veneellämme. Toki kohtuullinen välirahakin maksettiin.

Tervo oli alun perin uittoyhdistyksen varppaaja, joka oli nimensä mukaisesti käytössä Tervon vesillä Savossa.

Sadesäällä Reea kuluttaa aikaa leppoisasti esimerkiksi ristikoita täytellen.

M/S Tervo oli alkuaan varppaaja, jota käytettiin tukkilauttojen siirtämiseen vesillä. Vapaa-ajan veneilyyn sitä on käytetty vuodesta 1968 lähtien. Käsistään kätevä Kanki on rempannut laivaa monella tavalla, ja Reea on toiminut hanslankarina. Yhdessä he ovat rakentaneet muun muassa makuusopen keulaan. Tervolla on hyvät makuupaikat neljälle nukkujalle, mutta isokin porukka mahtuu nukkumaan vähän niitä epämukavammissa punkissa.

– Ruorihytissä on 120 sentin levyinen nukkumistila, ja lapset mahtuvat yöpymään salongin sohvillakin, Reea kertoo.

Nykyiset omistajat ovat vaihtaneet salongin lattian tekstiilimatot vinyyliin. Elämää helpottava uudistus oli vesijohdon vetäminen, jonka ansiosta laivalle saatiin vesivessa, saunaan suihku ja tiskipöydälle hana. Tiski- ja pesuvesi otetaan järvestä, ja läpivirtauslämmitin lämmittää veden kaasulla.

– Vävypoika on lvi-ammattilainen ja asensi vesiputket. Minä tein vessaa ja talousvettä varten rosterisen 300 litran septitankin, joka on sänkymme alla. Septi tyhjennetään noin kuukauden välein, Kanki kertoo.

Reea sanoo, että Tervossa on lähes samat mukavuudet kuin kotona, mutta arki laineilla on paljon kivempaa kuin kotona kerrostalossa. Pyykit he pesevät kotona tai satamissa, ja aurinkopaneelit antavat sähköä valoihin ja laitteisiin.

– Voin myös tehdä ruokaa, kun Kanki ajaa. Ja pääsen liikkumaan ulkona samaan aikaan, kun menemme eteenpäin, Reea kertoo.

Sadepäivinä pari katsoo leffoja ja sarjoja tabletilta. Televisiota laivalle ei hankita.

– Täällä on tunnelmallista, ja meillä on oma saunakin. Nukun täällä törkeän hyvin!

Keulahytissä saa laivan omistajien mielestä maailman parhaimmat unet. ”Syöksyportaat” johtavat ruorihyttiin.

Ruoanlaitto on Kankin intohimo. Tässä valmistuu kanavartaita grilliin.

Aluksessa on koko ajan pientä laittamista, mutta isoin homma eli Heinolaan telakalle vienti tapahtuu noin viiden vuoden välein. Silloin pohja tarkistetaan, hiekkapuhalletaan ja maalataan. Kanki sanoo, että yli sata vuotta vanhaan laivaan voi tulla ruostetta, reikiä ja pistesyöpymiä. Mikään ei ole ikuista.

– Tarvittaessa laitan puutikun tai pultin ja kumitiivisteen ensiavuksi. Isompiin vikoihin tarvitaan avuksi sukeltajaa tai telakointia. Eräs työkaverini, joka harrastaa sukeltamista, auttoi minua kerran vedenalaisissa korjauksissa.

Monet veneilijätkin harrastavat sukeltamista, joten puskaradion kautta löytyy aina apua.

– Kerran puolestaan kummipoikani sukelsi järveen tipahtaneet uimaportaamme ylös, Reea muistelee.

Viittoja on syytä tähystellä tarkkaan matkalla seuraavaan satamaan.

Laiva on reilut 13 metriä pitkä ja kolmisen metriä leveä. Tilavalla kannella matkalaiset mahtuvat ruokailemaan ja grillailemaan.

Tervon meno on rauhallista: matka etenee noin kymmenen kilometriä tunnissa. Navigoimisen apuna käytetään Turun meripartiolaisten ylläpitämää navigointiohjelmaa, jota seilorit käyttävät tabletilta. Tervossa on myös vanha kaikuluotain, mutta sitä ei juurikaan käytetä.

– Moottorin alla oleva tankki vetää 350 litraa dieseliä, jota ostamme esimerkiksi Padasjoen, Vääksyn, Heinolan ja Luhangan satamista. Usein käymme satamissa myös syömässä ihan kannatuksen vuoksi, jotta niiden palvelut säilyisivät, Kanki kertoo.

Yhden kesän aikana pariskunta ehtii pysähtyä hyvinkin yli kymmenessä eri satamassa. Kohteisiin kuuluvat muun muassa Salinsaari, Sysmä, Vintturi, Hulkkio ja Pihlajakoski. Jokaisessa Reea ja Kanki viipyvät yleensä pari yötä.

– Jyväskylässä olemme vierailleet Suomipop-festivaalien aikaan. Veneellä pääsee aika lähelle kuuntelemaan, Reea kertoo.

– Luhanka on suosikkimme, sillä se on kiva paikka, jonka ravintola Reetissä on monesti esiintyjiä. Kerran olimme siellä useita öitä ja lopulta tiesimme paljon kylän asioista, hän nauraa.

Kanki teki laivalle itse keulatikkaat, joita pitkin pääsee suoraan rantaan tai matalaan laituriin.

Reea ja Kanki kuuluvat sekä Päijänteen laivureihin että Lahden venekerhoon. Molemmilla yhdistyksillä on saaripaikat: laivurit omistavat Salinsaaren Kuhmoisissa, ja venekerhon tukikohta on Padasjoen Haapasaaressa.

– Salinsaareen on Lahdesta kuuden tunnin matka, joten olemme siellä yleensä vain kesälomalla. Juhlimme siellä tavallisesti juhannusta. Haapasaareen sen sijaan teemme viikonloppureissuja, koska matka sinne kestää neljä tuntia, Kanki kertoo.

Haapasaaressa pariskunta saunoo joka päivä. Siellä on upea lauttasauna, josta on panoraamaikkuna Päijänteelle.

– Puuhastelemme kaikkea yhdessä muiden jäsenten kanssa ja pidämme saarta kunnossa talkoilla. Illalla saatetaan laulaa karaokea. Olemme saaneet veneilyn ansiosta älyttömän paljon uusia ystäviä ja tuttavia, Reea kertoo.

Myös Salinsaaressa pariskunta istuu iltaa muiden laivureiden kanssa. Laulu raikaa nuotion äärellä isossa grillikodassa, ja vanhemmat laivurit kertovat tarinoita menneiltä vuosilta.

Laivureilla ja venekerholla on joka kesä kokoontumisajot jossain satamassa, ja joihinkin laivoihin pääsee myös tutustumaan. Kanki ja Reea ovat useasti yöpyneet myös luonnonsatamissa Päijänteen Kelventeen saarella, jossa on useita rantautumispaikkoja.

– Huonolla ilmalla pysymme satamassa. Kerran kun oli tulossa kova tuuli, rantauduimme Karhunkämmeneen. Se on suojainen laguuni Kelventeellä.

Tervon moottori Volvo D60 sijaitsee ruokapöydän alla. Sen teho on 150 hevosvoimaa.

Tervo on rantautunut Padasjoen satamaan. Edessä on ruokavarastojen täydennystä ja pyykinpesua.

Sateisina päivinä paattia lämmitetään diesellämmittimellä, jotta kosteus hiukan haihtuisi.

– Niin kauan kuin vesi on noin 15-asteista, täällä tarkenee ihan hyvin. Kun vesi kylmenee, rauta alkaa hohkata kylmyyttä. Laivasta puuttuu eristys, mutta makuusoppemme on lämmin, koska sen voi rajata verholla pienemmäksi tilaksi, Kanki kertoo.

Kun m/s Tervo on kotisatamassaan Lahdessa, ohikulkijat ihastelevat kaunista rautalaivaa ja pariskunnan kavereita saattaa piipahdella kylässä. Yleensä ihmiset koputtavat kaiteeseen, joka kaikuu kuin ovikello.

Reealla ja Kankilla on viisi lastenlasta, jotka ovat toistaiseksi olleet heidän kanssaan vesillä aika harvoin.

– 12-vuotias Sisu vietti kanssamme viikonlopun ja tulee varmaan jatkossakin. Hän kehui, että äijien kanssa saunassa kuuli hyviä juttuja, Reea nauraa.

Kapteenina laivalla toimii Kanki. Reeakin ohjaa eli tuntee viitat ja vesillä liikkumisen säännöt mutta ei ole suorittanut laivuritutkintoa.

Reea sanoo, että köysien kiinni laittamiset ja solmut on hyvä muistutella mieleen joka kevät uudestaan.

– Olen myös joutunut opettelemaan kärsivällisyyttä, kun on esimerkiksi pitänyt rantautua hankalalla kelillä. Tiukoissa tilanteissa meinaa molemmilla välillä palaa päre. Meillä on sääntö, että jos tulee sanottua pahasti, niin kaksi minuuttia köysien kiinnittämisen jälkeen täytyy taas olla sopu.

Reea muistelee, että hänen toiveestaan he menivät kerran keskelle järveä saunomaan ja uimaan, mutta ankkuri ei pitänyt Tervoa kunnolla paikallaan. Kanki nosti suurella vaivalla painavan ankkurin ylös ja sanoi, että tämä on viimeinen kerta. Tervossa ei nimittäin ole vinssiä, vaan ankkuri pitää nostaa käsin.

Reea toimii kipparina aina, kun Kanki uistelee. Tervon saa kulkemaan sopivaa uisteluvauhtia, ja saalista on saatu mukavasti.

– Kerran oli ”mies yli laidan” - harjoitus, kun haavi tippui järveen, Reea nauraa ja kertoo todistaneensa uisteluraivoakin, kun Kankilta pääsi valtava kalansaalis karkuun.

Kanki toteaa, että Tervolle on aina mukava tulla. Kaikki kiire loppuu paatilla.

– Täällä ei tarvitse tehdä välttämättä mitään, pelkkä oleminen riittää. Sen lisäksi meidän ”mökillä” ollaan aina järvenrannassa!