Haaveesta tuli totta, kun Sane muutti entiseen mummolaansa – hattivatilta näyttävä takka yllättää olohuoneessa!
Mikä esine sopisi parhaiten mihinkin paikkaan? Sane Keskiaho ei mieti sellaista. Kodista tulee mielenkiintoinen, kun siellä on asioita, jotka eivät välttämättä sovi yhteen. Parasta ovat lasten jättämät hullut yllätykset.
Kun lapset olivat pieniä, Sane Keskiaho asui maaseudulla Lahden läheisyydessä. Siinä vaiheessa kun kaksi nuorinta lasta aloitti lukion, oli järkiratkaisu muuttaa kaupunkiin. Sane oli haaveillut pitkään, että saisi joskus asua entisessä mummolassaan eli samassa asunnossa, jossa hänen isänsä sisaruksineen oli varttunut. Haaveesta tuli totta.
Lahden kauppatorin varrella sijaitsevan asunnon huoneet ovat avaria ja täynnä muistoja, jopa työmuistoja. Kun Sanen mummi oli jäänyt leskeksi ja muuttanut pois, paikallislehti Uusi Lahti vuokrasi huoneiston toimitukselleen. Sane aloitti siellä viestintäalan uransa 17-vuotiaana lehden nuorisotoimittajana.
Koska toimistovuodet olivat jättäneet jälkensä pintoihin, epäesteettiset äänieristelevyt ja pistokelistat saivat kyytiä ja tilat remontoitiin lattiasta kattoon. Lisäksi neliöistä lohkaistiin erillinen yksiö.
Lähes viikoittain Lahteen saapuu joku Sanen aikuisista lapsista, heidän tyttö- ja poikaystävistään tai yhdeksänvuotias tyttärentytär. Usein jälkikasvu sopii yhteisistä viikonlopunvietoista, jolloin koti on kuin kommuuni. Silloin neliöitä ei ole yhtään liikaa.
Asukkaat Viestintäalan yrittäjä, tietokirjailija Sane Keskiaho, 55, ja rescuekoira Timi.
Koti 167 neliön kerrostaloasunto Lahdessa. Talon vanhin osa, jossa Sane asuu, on vuodelta 1908. Sen arkkitehdit ovat Valter Jung, Emil Fabritius ja Uuno Alanko.
Millainen oli ensimmäinen aamusi omassa kodissa?
Muistan, kun ulkoilutin silloista koiraani viereisessä Kirkkopuistossa. Olin palannut lapsuuteni ja nuoruuteni maisemiin ja tuntui, etten olisi muualla asunutkaan. Oli luksusta, että kerrostalokodin olohuoneessa saattoi nauttia takkatulesta ja nähdä ikkunasta torille. Olohuoneen avotakka on rumankaunis ja näyttää hattivatilta.
Sane on löytänyt monet aarteensa ullakolta tai ystävänsä antiikkiliikkeestä.
Miten olet sisustanut näitä huoneita?
Sisustus on syntynyt hiljalleen. Se on sekoitus designia ja muistoja. Minulla on paljon perittyjä huonekaluja, joista osa on entisöity. Osaan en ole raaskinut koskea, vaikka ne kaipaisivat hoivaa. Nojatuolitkin odottavat, että sisustussuunnittelijaystäväni Ilse Juola löytää täydellisen verhoilukankaan, jolla päällystää puhki kuluneet osat. Usein oikea valaisin, matto tai muu asia löytyy, kun sitä ei etsi. Moni aarre on tullut vastaan ullakolla tai ystäväni antiikkiliikkeessä.
Miten käytät värejä?
Pidän väreistä ja vierastan ajatusta valkoisesta kodista, vaikka ensimmäinen kotini parikymppisenä oli täynnä valkoista, kromia ja lasia, ainoana väriläikkänä pianoni. Sekoitan värejä miettimättä, miten ne sopivat yhteen. Esimerkiksi ruokapöytää ympäröivien tuolien väri ei sovi kirkkaanpunaiseen liinaan. Myös ruokapöydän takana oleva samettisohva on eri sävyä, mutta kaikki näyttää kauniilta yhdessä. Samettisohvani on täydellinen sinistä seinää vasten. Rakastuin sohvaan alun perin kodissa, jossa olin teininä lastenhoitajana.
Mikä on lempipaikkasi?
Lempipaikaksi muodostui isovanhempieni ruokapöytä, koska sen ympärillä tapahtuu koko elämä. Pöydän ääreen mahtuvat lapseni, ystäviä sekä laajennettua perhepiiriä. Toivon, että ruokapöytä tuoleineen jatkaa elämäänsä jonkun lapseni kodissa. Silloin kalustoon on tullut nykyisten naarmujen ja kolhujen lisäksi lisää elämän jälkiä, jotka kertovat yhdessä eletyistä hetkistä.
Miten persoonasi näkyy täällä?
Ystäväni kuvailee minua juurten kasvattajaksi. Lähes kaikilla tavaroilla, tauluilla ja huonekaluilla on tarina. Muuttaessamme maalta kaupunkiin kävin läpi kirjastoni ja päätin säilyttää tärkeimmät kirjat. Kävi niin, että kaikki ovat tärkeitä, koska kaikki kertovat jostain elämänvaiheesta. Ensimmäiset kirjakerhosta tilaamani kirjat ovat hyllyssä sulassa sovussa klassikkojen ja dekkareiden sekä lapsuuteni Viisikkojen, tyttökirjojen ja omien lasteni kirjojen kanssa.
Mitä taide merkitsee sinulle?
Ei ole kotia ilman taidetta. Myös lapsuudenkodissa ja mummolassa oli paljon taidetta. Ensimmäisen taidehankinnan tein 19-vuotiaana, kun ostin parhaan ystäväni isäpuolen, keramiikkataiteilija Heikki Rahikaisen keramiikkateoksen. Siitä lähtien olen kartuttanut taidekokoelmaani teos kerrallaan. Olen myös Lahden taidelainaamon uskollinen asiakas. Minulla on melkein koko ajan sieltä lainassa teos, jota maksan pikkuhiljaa. Se on mahtava tapa hankkia taidetta!
Sane miettii, että vuoden päästä ei ehkä pidä enää sinisestä, mutta onneksi värin saa maalattua piiloon helposti.
Minkä sisustusprojektin aloitat seuraavaksi?
Jos jaksaisin, maalaisin makuuhuoneeni vaaleanpunaiseksi, mutta koska kaikki taulut ja tavarat ovat löytäneet paikkansa, projekti jäänee aikomukseksi.
Mitä kotisi paljastaa asukkaastaan?
Täällä rakastetaan lukemista ja ruoanlaittoa. Parasta ovat lasten jättämät yllätykset, kuten jouluna toiseen vessaan ilmestynyt taulu, jossa rescuekoirani on tarpeillaan, tai ulko-oveen ilmestynyt tarra, jossa ihmetellään, miksi Lahti on perustettu. En koskaan siivoa niitä pois, ovat ne kuinka hulluja tahansa.
Mitä olet oivaltanut asumisesta?
Sitä ei kannata ottaa liian vakavasti. Saattaa olla, että vuoden päästä en pidä enää sinisestä, mutta onneksi värin saa maalattua piiloon helposti. Ystäväni maalasi makuuhuoneensa kattoa myöten burgundinpunaiseksi, vaikka sisustussuunnittelija oli eri mieltä. Onneksi maalasi, koska huoneesta tuli törkeän hieno!
Mikä on unelmahuonekalusi?
Se on Lundian kirjahylly, koska kaikki lempiesineeni eli kirjani ovat siellä. Koti ilman kirjahyllyä, onko se edes koti?
Päivitys 8.5.: Kuvatekstiin korjattu taiteilijan nimi, joka on Essi Peltonen, ei Enni.
