Sotien jälkeen kaivosyhtiö Outokumpu Oy rakennutti työntekijöilleen asuntoja. Apteekinkadulla asuikin värikästä työläisporukkaa – oli porareita ja kirvesmiehiä eri puolelta Suomea. Kadun päässä asui omassa talossaan kansanedustaja ja muurari Kalle Kauhanen.

Yhtenä juhannuksena saimme läheiseltä Viininjärveltä varsinaisen Pietarin kalansaaliin, kun rysiin oli jäänyt vajaat 20 lahnaa. Niistä riitti koko kadulle juhannusruoaksi. Elämä oli muutenkin yhteisöllistä. Brittiläisessä Coronation Street -sarjassa kaikki tuntevat toisensa ja kadulla vallitsee tietty hierarkia. Apteekinkadulla oli hyvin samantyylistä.

Saimme isoveljen kanssa aina kesäasunnoksi komeroiksi kutsutut tilat harjakaton alta. Myös autotalli työkaluineen, puuliiterit ja niiden varastot kiinnostivat kovasti. Aina oli joku projekti käynnissä, rakenneltiin jotain mäkiautoa tai jousipyssyä.

Hiihdimme ja höntsäsimme kadulla. Lapsia oli paljon, ja kun yksi meni lyömään kiekkoa, muut seurasivat perässä. Kalastusta ja metsästystä harrastimme ympäri vuoden. Outokummulta sai vuokrata veneitä, ja oli meillä omakin. Isä opetti minut kalastamaan, ja olen vuorostani siirtänyt taitoa omille lapsille. 

Lojaaliutta toisia kohtaan. Jos joku tarvitsi apua, sitä myös annettiin. Kaikki tiesivät toisten asiat niin hyvässä kuin pahassa, mutta kaveria ei jätetty pulaan.

Talot purettiin 1980-luvulla. Kaikki niiden vähänkin kunnossa olleet hirret kierrätettiin muualla aidoissa ja kesämökeissä.