Meidän Mökki

Saksalaisen Monikan kesäparatiisi on ollut rantamökillä Savossa 30 vuoden ajan – ”Suomalaiset ovat opettaneet minulle kaiken, mitä mökillä tehdään”

Saksalaisen Monikan kesäparatiisi on ollut rantamökillä Savossa 30 vuoden ajan – ”Suomalaiset ovat opettaneet minulle kaiken, mitä mökillä tehdään”
Saksalainen Monika Königsdorf ikävöi kotonaan savolaista mökkiään, jonka portailla stressi katoaa. Monimuotoisen luonnon, vaihtuvien vuodenaikojen ja hiljaisuuden lisäksi hän arvostaa suomalaisten kanssa syntyneitä yhteyksiä.
Julkaistu: 9.8.2021

Kadonnut kaulakoru. Niin pienestä alkoi saksalaisen Königsdorfin perheen jo yli 50 vuotta kestänyt side Suomeen. Monika Königsdorfin aviomies pyöritti aikoinaan mainostoimistoa Stuttgartissa. Kerran erääseen palaveriin saapunut suomalaisnainen kadotti epäonnisesti kaulakorunsa kokouspaikalle. Riipus löytyi, ja nainen ilahtui niin, että kutsui johtajan perheineen vastavierailulle pohjoiseen kotimaahansa. Se oli rakkautta maan kauniiseen luontoon ja hiljaisuuteen ensi kerrasta.

– Mieheni totesi sittemmin joka kesä, että meidän on päästävä taas Suomeen. Hän myös kuului pitkän aikaa DFG:hen eli saksalais-suomalaiseen ystävyysseuraan. Viimeisiin päiviinsä saakka hänellä oli pöydällään pieni Suomen lippu, Monika Königsdorf muistelee.

Mökille opastaa nimikyltti, jonka on tehnyt Monikan puuseppänä työskentelevä Markus-poika.
Monika on viettänyt Suomessa kesiä 1960-luvun lopulta asti. Oma mökki hänellä on ollut 30 vuotta.

Nelihenkisen perheen isän Suomi-innostus tarttui vaivihkaa myös äitiin ja kahteen poikaan. Vuosien saatossa pariskunta päätyi elämään omaa elämäänsä ja pojat varttuivat aikuisiksi, mutta Monika ei unohtanut Suomea. Lähes 30 vuotta sitten hän yllätti poikansa ostamalla Anttolasta hirsimökin.

Kun Königsdorfit alkoivat viettää Suomen-lomia 1960-luvun lopulta lähtien, he asuivat pienessä, sähköttömässä vuokramökissä Savitaipaleella. Perheen esikoinen oli muutaman vuoden ikäinen ja kuopus vasta pieni vauva, joten äidiltä jäi niukasti aikaa nauttia ympäristöstä. Sen sijaan hän näki vaaran paikkoja vähän joka puolella silloin vielä vieraalta tuntuvassa luonnossa.

Kun pojille tuli lisää ikää, vauhti kasvoi entisestään ja äiti rienteli sinne tänne vilkkaan jälkikasvunsa perässä. Ei ihme, että ensimmäiset lomat muistuvat mieleen työläinä.

– Se mahtoi tuntua sinusta katastrofaaliselta ajalta, naurahtaa Steffen, toinen Monikan pojista, äitinsä muisteluille.

Silti Monika muistelee erityisen lämpimästi vuosia, joina pojat olivat pieniä. Silloin nelikko ajoi veneellä lähisaarille ja kalasti.

– Muistan hyvin myös sen kerran, kun istuimme ahtaasti pienessä veneessä hiljaisessa järvimaisemassa ja minun piti keskittyä väistelemään ympäriinsä heiluvia vapoja, Monika naurahtaa.

Suomalaiset ovat vakuuttaneet, että kaikki asiat ratkeavat saunan lauteilla.

Olohuoneen sisustuksessa näkyy vahvasti Monikan puuseppäpojan kädenjälki, mikä tekee mökistä äidille entistä tärkeämmän.
Linnut ovat lähellä Monikan sydäntä.

Kaikki oli ensin uutta, niin kauppareissut kuin itikat. Onneksi he oppivat tuntemaan heti alkuvuosina Karhulan perheen, joka tutustutti suomalaisen kesämökkeilyn saloihin. Ystävyyssuhde on säilynyt vuosikymmenet.

– Suomalaiset ovat opettaneet minulle kaiken, mitä mökillä tehdään, Monika toteaa.

Sienestäminen on ehkä parasta ajanvietettä, mitä hän tietää, marjastaminen ei ehkä niinkään. Ja olohuoneen leivinuunissa valmistuu suomalaisrouvien oppien mukaan pitkään hauduttamalla leipää, riisipuuroa ja lihapatoja. Saunomisestakin hän on innostunut maan tapaan: mökillä on sisäsaunan lisäksi rantasauna. Suomalaiset ovat vakuuttaneet, että kaikki asiat ratkeavat lauteilla.

Mökkiportaiden lisäksi Monika istuu mielellään olohuoneen sohvalla ikkunan äärellä katselemassa järveä ja tarkkailemassa pihapiirissä vierailevia lintuja.
Kesäpaikassa on niin hiljaista, että se saattaa hämmästyttää Monikan saksalaisia mökkivieraita.
Guten Tag, hyvää päivää! Monika kuljettaa aina mukanaan sanakirjaa.
Yhteyksiä syntyy ilman yhteistä kieltä. Kun Monika lähtee kyläilemään, mukana on suomi-saksa-suomi-sanakirja. Hyvin on pärjätty tähän asti.

Nykyisen mökin etsinnässä 1990-luvun alussa Monikaa auttoi Suomessa asuva saksalainen ystävätär. Koska Etelä-Savon seutu oli tullut takavuosina tutuksi, Monika ei harkinnut mitään muuta aluetta kesälaitumikseen. Yhtä paikkaa ehdittiin käydä katsomassakin, mutta se ei vain tuntunut omalta. Eräänä yönä Monika näki unta mökistä, jonka huussin ovessa on sydän.

– Kun tulimme tänne ja näin ulkovessan ovessa sydämen, tiesin tämän olevan juuri oikea paikka minulle.

Mökki oli ostettaessa vastavalmistunut, vain pieniä viimeistelyjä vailla. Entinen omistaja oli rakentanut sitä kahden vuoden ajan, mutta ilmeisesti lamavuodet olivat aiheuttaneet hänelle taloushuolia, sillä myyjätahona toimi paikallinen pankki.

Ensi töikseen Monika rakennutti porakaivon. Myöhemmin yläkertaan lisättiin väliseinä, jotta sinne saatiin kaksi makuuhuonetta.

Kauniisti ja kodikkaasti sisustetun mökin alakerrassa on keittiön ja olohuoneen lisäksi vierashuone ja sauna sekä wc-tilat.

Mökkiä etsiessään Monika näki unen kesämökistä, jonka huussin ovessa on sydän.

Monikan toinen poika Markus asuu Vihdin Nummelassa ja pitää siellä puusepänverstasta. Hänen kädenjälkensä näkyy monessa kohtaa. Se tekee paikasta äidille entistäkin rakkaamman. Monika toteaakin liikuttuneena ja ylpeänä poikansa valmistavan maailman kauneimpia puuhuonekaluja.

Suomalaiset esittävät jatkuvasti yhden kysymyksen Monikalle: miksi ihmeessä halusit ostaa mökin juuri täältä?

– Katso nyt tätä kauneutta: puhdasta luontoa, kallioita, järveä ja värejä, jotka vaihtuvat vuodenajoittain. Tällaista hiljaisuutta ei löydy helposti mistään muualta.

Monika kehuu myös sitä, että hänet on otettu vastaan tavattoman hyvin. Suomalaiset ovat ystävällisiä vaikka alkuun hieman varautuneita. Kun heihin tutustuu, moni osoittautuu yllättävän puheliaaksi.

– Menin kerran naapuriin soittamaan taksia. Kun joku totesi, että soittakaa vieraalle taksi, naapurin rouva huudahti nopeasti takaisin, että eihän Monika ole mikään vieras, hän nauraa.

Yhteyksiä on syntynyt jopa ilman yhteistä kieltä. Kun Monika lähtee kyläilemään erään lähellä asuvan iäkkään rouvan luokse, valkoiseen kangaskassiin sujahtaa suomi–saksa–suomi-sanakirja. Hyvin on pärjätty tähän asti.

– Osaan suomeksi ainoastaan joitakin tervehdyksiä. Harmittaa, etten ole oppinut kieltä kunnolla. Viimeksi, kun lomailin Balilla ja aloin puhua englantia, sanat muistuivat ensin mieleen suomeksi.

Kauniissa supisuomalaisessa järvimaisemassa unohtuu hektisempikin keskieurooppalainen syke. Uimaan ja kalastamaan pääsee helposti omasta rannasta.

Keittiön ikkunalaudalla asuu Oiva Toikan lasilintu, ja Monika paljastuukin innokkaaksi lintubongailijaksi. Hän katselee ja ruokkii pihapiirin lintuja ja myös juttelee niille mielellään.

– Kerran oli niin pimeää, että päätin illalla jättää valot päälle yöksi, mutta se ei tainnut ilahduttaa lähistöllä viipyilevää pöllöä. Lintu alkoi tuijottaa ikkunan takaa niin intensiivisesti, että minua alkoi pelottaa ja sammutin valot.

Monika on mökkeilyn ohella reissannut ympäri maata, mutta parhaiten hän viihtyy juuri täällä Etelä-Savossa. Hän tuntee seudulla olonsa kotoisaksi, ja elämä tuntuu hyvällä tavalla yksinkertaiselta.

Talvet Monika asuu Lounais-Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa mutta muuttaa usein keväällä Suomeen. Hänen poissaollessaan paikasta huolehtii Markus-poika.

Usein Monika ja pojat saavat mökkiseuraksi saksalaisia vieraita. Metsän siimeksessä on niin hiljaista, että moni keskieurooppalainen voi säikähtää. Saksassa riittää hälinää ja elämisen rytmi on hektisempi.

– Jos olen kotona ja stressaantunut, ikävöin mökin portaille, missä juon kahvia ja katselen järvimaisemaa. Jos mökkiä ei olisi, olisin jäänyt monesta ilosta paitsi eikä minulla olisi paikkaa, jossa stressi poistuu.

Haastattelu on tehty ennen koronapandemian alkamista.

Muokattu 26.9.2021 klo 14.20: Poistettu kuvatekstistä virheellinen viittaus Oiva Toikan lasilintuihin.

6 kommenttia