
Elisan 60 saintpauliaa kukkii lähes ympäri vuoden itse sekoitetussa supermullassa – nappaa mullan ohje ja ”santtujen” hoitovinkit!
Kaikki alkoi kirpputorilta löytyneestä kasvista, jonka ruukkuun oli kirjoitettu koukeroisella käsialalla ”vanha santpaulia”. Nyt Elisa Itkosen kokoelmassa on kuusikymmentä erilaista saintpauliaa eli santtua. Lisäksi hän kasvattaa uusia jatkuvasti lehtipistokkaista, mikä on Elisan mukaan ”uskomattoman helppoa”.
Kuinka monta saintpauliaa sinulla on?
Niitä on nyt lähes 60 erilaista, mutta lisää mahtuu aina. Santtujen hankinnassa ”rikoskumppanini” on äitini, jonka kanssa suunnittelen lehtien tilaamista varsinkin keskieurooppalaisilta harrastajilta ja kasvattajilta. Myös Facebookin Saintpaulia harrastajat -ryhmä on hyvä hankintapaikka. Kun kerran tekstailin äidin kanssa lehtipistokkaista, mieheni huomautti, että naamani oli kuin Hangon keksi. Kun santun kasvattaa itse lehdestä saakka, se tuntuu rakkaalta ja tutulta.



Millaista hoitoa kasvisi kaipaavat talvella?
Santut ovat kotoisin Itä-Afrikan kosteista ja vuoristoisista metsiköistä. Ne eivät jaksa kukkia, jos ilmalämpöpumppu ja pakkanen kuivattavat huoneilmaa liikaa. Pieni sumutinlaite on todella hyvä apuri lämmityskaudella. Se tupruttaa vettä parin tunnin ajan ja lopettaa, kun vesisäiliö tyhjenee. Pakkassäällä täytän vesisäiliön muutaman kerran päivässä.
Kasvatan santtuja itään suuntautuvilla ikkunoilla ja olohuoneessa hämärässä paikassa. Olohuoneessa oleville kasveille riittää taimikasvatukseen tarkoitettu led-valo, jota pidän päällä 10 tuntia päivässä. Santut tarvitsevat yön pimeyttä ja lepoaikaa kukkiakseen.
Santut ovat herkkiä ja muistuttavat meitä ihmisiä – niillä menee usein kuukausia sopeutua uuteen ympäristöön.


Saintpaulioille kehotetaan usein antamaan kahvia ja lämmintä vettä aluslautaselle. Teetkö niin?
Jotkut kasvattajat vannovat kahvin nimeen. Itse en ole viime aikoina antanut santuille pannunpohjia: sopiva kastelu, lannoitus ja valo-olot riittävät kukintaan.
Kastelen santtuja ruukkuun lautasen asemasta. Annostelen kädenlämpöistä vettä mullan pinnalle, mutta varon lehtiä. Vesi tekee lehteen ruman rannun.
Santtu sietää paremmin kuivuutta kuin märkyyttä. Se pärjää kesälläkin pari viikkoa ilman kastelua ja lomahoitoa. Kastelen vain tarpeen mukaan, yleensä kerran tai pari viikossa. Aina ennen kastelua kokeilen sormella, että multa tuntuu kuivalta.
Lannoitan helmikuulta syyskuulle kukkivien huonekasvien ravinteella. Kookkaat sortit vaativat miniatyyrilajikkeita enemmän ravinteita. Nuori kasvi kaipaa typpeä vanhaa enemmän, jotta se kasvattaa tuuhean ja terveen vihreän lehtiruusukkeen, joka on välttämätön kukinnalle. Santut kukkivat vähän lomittain. Yleensä paras kukinta alkaa maalis-huhtikuussa ja jatkuu syksyyn.




Minkälainen kasvualusta on paras?
Santut tykkäävät, kun multa on kuohkeaa ja siinä on rahkasammalen tuomaa vedenpidätyskykyä ja happamuutta. Kun kasvualusta tiivistyy, vaihdan uuden mullan.
Olen huomannut santtujen kukkivan paljon paremmin itse tekemässäni seoksessa kuin tavallisessa kukkamullassa. Sekoitan kaksi osaa viherkasvimultaa ja yhden osan perliittiä, vermikuliittia ja orkideoille tarkoitettua rahkasammalta kutakin (2:1:1:1). Sammalen saksin pieneksi ja liotan vedessä ennen multaan sekoittamista.


Miten lisäät santtuja?
Niitä on uskomattoman helppo juurruttaa lehtipistokkaista, ja siksi ne varmaan ovatkin niin suosittuja huonekasveja. Laittelen santtujen katkenneita lehtiä hanakasti juurtumaan omaan multaseokseen tai kasvusammaleen ja perliitin seokseen, sillä en raatsi heittää niitä kompostiin. Taimet kukkivat aikaisintaan puolen vuoden kuluttua.


Mikä sinua kiehtoo saintpauloissa?
Niiden herkkyys ja monimuotoisuus. Kirjavalehtisten lajikkeiden lehdet ovat itsessään niin jännittäviä ja näyttäviä, ettei kasvien edes tarvitsisi kukkia.
Erilaisia santtuja on tuhansittain ja moneen makuun. Niille on tyypillistä kasvattaa geneettisiä mutaatioita eli sportteja, jolloin kasvissa on yhtäkkiä esimerkiksi uusi väriyhdistelmä ja kukan muoto.
Innostuin santuista reilut kuusi vuotta sitten, kun löysin kirpputorilta kasvin, jonka ruukkuun oli kirjoitettu koukeroisella käsialalla ”vanha santpaulia”. Löytö oli ihana! Kun kukinta alkoi, se jatkui lähes puoli vuotta. Sama tummansininen ja yksinkertaiskukkainen kasvi on minulla edelleen.

8 × saintpaulia

1. Mac's Toreador Trophy
Saintpaulia Ionantha-Ryhmä
Elisan lempilajike on kooltaan ns. semimini eli puoliminiatyyri. Kukat mustanpunaiset, joissa valkoiset reunukset. Kasvattaja G. McDonald.
2. N-Podsnezhnik
Miniatyyrilajikkeen kukka on kellomainen, lehdistö valkokirjava. Venäjän- kielinen nimi tarkoittaa lumikelloa. Kasvattaja N. Berdnikova.
3. Blood Shot
Standardi eli tavallisen kokoinen. Upea kirjavalehtinen kasvi, punaiset puolikerrannaiset kukat. Kasvattaja Paul Sorano/Lyon Greenhouses.
4. Le-Miatnaia Prokhlada
Miniatyyrilajikkeen suuria valkoisia kukkia koristaa sininen keskus. Ukrainasta peräisin olevan kasvin nimi tarkoittaa viileää minttua. Kasvattaja Elena Lebetskaya.
5. Rob's Humpty Doo
Kasvutapa on tuuhea, rento ja köynnöstelevän oloinen. Kukkii usein ja runsaasti liilavalkoisin kukin. Kasvattaja R. Robinson.
6. Le-Son-Trava
Semimini, jonka vaaleansinisissä kukissa on häivähdys vihreää. Nimi tarkoittaa ruohon unta. Kasvattaja Elena Lebetskaya.
7. Jolly Frills
Semiminilajike ihastuttaa röyhelöisillä tummanroosilla kukillaan ja kirjavilla lehdillään. Kasvattaja H. Pittman.
8. Mac's Scorching Sun
Semiminilajikkeen juju on lehdistön keltainen keskusta ja korallinkeltaiset kukat. Tekee usein poikasia tyvelleen. Kasvattaja G. McDonald.
Jutussa saintpaulioista käytetään kasvattajien antamia nimiä, joilla Elisa on taimensa hankkinut.