Tekstiilisuunnittelija Saimi Parikka uudistaa hylättyjä neuleita: ”Purkamista ei tarvitse pelätä”

Kun Saimi Parikka valmistui viime talvena tekstiilisuunnittelijaksi, Aalto-yliopiston näytöksessä esiteltiin hänen käsin neulomansa vaatemallisto. Yhtä aikaa lopputyön työstämisen kanssa Saimi työskenteli projektissa, jossa hän loi hylätyistä neuleista muotia purkamalla. Menetelmän avulla kittanaan valmisneuleeseen saa rentoutta ja pitsimäisiä pintoja, Saimi vinkkaa.

Miten innostuit vanhojen neuleiden uudistamisesta?

Viime kesänä sain kiinnostavan kesätyön. Pääsin mukaan second hand -kauppa Emmyn ja Aalto-yliopiston Chosen for redesign -yhteistyöprojektiin, jonka tavoitteena on lisätä vaatteiden kierrätystä ja siihen liittyviä taitoja. Aalto-yliopistossa luodaan myös kierrätysjärjestelmää kotitalouksien käytöstä poistetuille tekstiileille. Ne halutaan muuttaa raaka-aineeksi ja uusiksi tuotteiksi.

Minä ja muutama muu muodin ja tekstiilin maisteriopiskelija saimme Emmyn varastoista myymättä jääneitä hyväkuntoisia vaatteita, joista muokkasimme uusia tuotteita. Minä keskityin erityisesti puuvillaneuleisiin. Halusimme hyödyntää hylätyn vaatteen rakenteita ja viimeistelyjä mahdollisimman pitkälle ja tuoda hitaat käsin tekemisen tekniikat näkyviksi.

Vielä muutama vuosikymmen sitten oli normaalia osata korjata vaate. Nyt ei aina kyetä edes ompelemaan irronnutta nappia takaisin, paikkaamisesta puhumattakaan. Paikkahan on vain merkki siitä, että vaate on käyttäjälleen rakas. Omalta osaltani haluan olla mukana edistämässä korjauskulttuuria.

Miten keksit purkaa neuleita osittain?

Kokeilin eri tapoja luoda neuleisiin eläviä pintoja. Kaunein lopputulos – pitsimäinen, hiukan läpinäkyvä ja kiinnostavalla tavalla epäsiisti – syntyi silmukoita purkamalla. Mikä parasta, vaate suurenee, kun osa silmukoista pudotetaan ja jäljelle jääneet löystyvät. Esimerkiksi makkarankuorimekosta voi saada mukavan väljän. XS-vaate muuttuu L-kokoiseksi.

Osan neuleista purin kappaleiksi ennen pinnan työstämistä ja kokosin uudelleen. Osaa käsittelin kokonaisina, jolloin saumat jäivät vähän kireiksi ja antoivat vaatteelle lisäilmettä.

Purkamista ei kannata pelätä, sillä teolliset neuleet ovat melko jämäköitä. Puuvilla ei lähde purkautumaan itsestään, mutta liukkaiden ja sileiden lankojen ja löyhästi neulottujen vaatteiden kanssa kannattaa olla varovainen.

Haastavinta hommassa on tuntea neuleen rakenne eli se, miten silmukat muodostuvat. Purkamistekniikka sopii erityisen hyvin neuleharrastajille, koska heillä on jo käsitys neuleen rakenteesta. Sitten vain ratkoja tai sakset käteen ja menoksi. Ompelukone tarvitaan vaatteen huolitteluun ja kokoamiseen.

Katso tästä Saimin muokkausohje neuleelle

Kotona-sivustolla julkaistussa Saimi Parikan ohjeessa puretaan neuleen pintaa ilman, että saumoja tarvitsee purkaa. Esimerkkityönä oli hylätty ohut silkkineule. Katso ohje!

Miten muuten neuleita voi uudistaa?

Värjäys on oivallinen tapa vaihtaa vaatteen väri ajankohtaiseksi tai häivyttää tahrat. Pesukoneella se on helppoa, mutta käytän mieluiten kattilaa. Siinä voin kontrolloida, miten värjäys etenee.

Olen innostunut kasvivärjäyksestä. Suunnittelemme ystäväni kanssa kasviväri- ja ekoprint-kurssia. Keräämme kasveja, värjäämme niillä kankaita ja teemme niistä lopulta uudet tuotteet.

Oletko aina tehnyt käsitöitä?

Olen tehnyt erilaisia käsitöitä ihan pienestä. Kotikaupungissani Tampereella kävin kouluikäisenä Taitoliiton Näpsä-käsityökerhossa. Siellä sain kokeilla kaikkea: savea, huovutusta, lankatöitä, ompelua, nikkarointia, jopa tiffanytekniikkaa.

Kokeilunhalu on yhä jäljellä. Tuorein kiinnostuksen kohteeni ovat tuohityöt. Siinä seuraan ukkini jalanjälkiä. Neuleet ovat kuitenkin ykkösjuttu.

Haluaisin yhdistää käsityö- ja designmaailmojen hyvät puolet. Käsityömaailma tuntuu lämpimältä, maadoittavalta ja yhteisölliseltä, mutta estetiikka on usein vähän jumahtanut. Design- ja muotimaailma on puolestaan inspiroiva ja ajankohtainen, mutta toisinaan vähän kylmä ja raju.

Mitä neulominen antaa sinulle?

En voisi kuvitella elämää ilman käsitöitä. Ne tuovat yhteisöllisyyttä ja maadoittavat minua. Purkaminen kuten neulominenkin on toistuvaa liikettä, joka voi tuntua jopa meditatiiviselta, kun tekniikan oppii. Aivot tykkäävät ennakoitavasta liikkeestä. Se toimii vastapainona ajatustyölle, päätetyöskentelylle ja hektiselle arjelle.

Suunnittelet myös omia neuleita, millaisia ne ovat?

Aalto-yliopiston lopputyössäni tutkin, millainen suhde vaatteeseen syntyy, kun se tehdään kokonaan tai osittain omin käsin. Puolet työstäni koostui teoriaosuudesta ja puolet toteuttamastani viiden asun vaatemallistosta, joka sai nimekseen Ultra-Slow Fashion. Menin työssäni käsillä tekemisen alkulähteille: kehräsin lankaa enoni lampaista keritystä villasta ja värjäsin kankaita kasveilla, jotka olin osin kerännyt pelloilta ja niityiltä. Vaatteet ovat pääasiassa itse käsin virkattuja ja neulottuja.

Mallisto on nyt minulla työhuoneella. Asuja on ollut muutamassa näyttelyssä, ja olen vuokrannut niitä myös erilaisiin kuvauksiin.

Minulla on Helsingin Merihaassa työhuone, jonka jaan ystäväni kanssa. Oma tila helpottaa keskittymistä ja auttaa pitämään työn ja vapaa-ajan erillään. Vaatisi hirmuista mielenlujuutta työskennellä kotona.

Nyt etsin palkkatyötä ja työstän omia projekteja. Ihanne olisi löytää työ, jossa on hyvät arvot ja kiva työyhteisö ja jossa pääsisin toteuttamaan kädentaitoja ja luovuutta.