Sain sisustusarkkitehtiystävältäni lyömättömän ulkokalustevinkin – nikottelin, sillä hinta pompsahti aika kovaksi
Kirjailija Saila-Mari Kohtala tykästyi oliivinvärisiin ulkokalusteisiin, jotka toivat hänen kesänviettoonsa yllättävän käänteen: ”Joskus jään istumaan tuoleille muuten vain ja ihastelen unelmaelämää, jonka olen rakentanut itselleni”, hän kirjoittaa.
Tänä kesänä havahduin siihen, että minulla ei vieläkään ollut kunnollista pöytää ja tuoleja ulkoruokailua varten – tai hienommin ilmaistuna al fresco -tilanteisiin.
Mielikuvissani olin toki jo pitkään nautiskellut jotain kulinaristisen luovuuden huipentumaa omalla pihallani leppoisassa tuulenvireessä, täydellisessä miellyttävässä lämpötilassa, ilman minkään sortin inisijöitä tai purijoita. Näinhän harvoin Suomessa on, mutta tämän kesän alku oli viileä ja tuulinen (lue: hämmentävän paarma- ja hyttysvapaa), joten heittäydyin täysin rinnoin optimismin laineille.
Vieraita kyllä välillä käy, vaikka talon ostaisikin Torvenkylältä, jumalan selän takaa.
Aloitin siis mielipuuhani, vimmaisen nettikauppagooglailun. Reunaehtoina olivat kauneus sekä se, että tuolit ja pöydän saisi talvisäilytystä varten kasaan.
Ensin tarkastelin raudasta taottuja, romanttisia vaihtoehtoja, mutta hylkäsin ne nopeasti hivenen liian korkean hinnan sekä painavuuden vuoksi. Niitä ei myöskään saa kasaan. Sitten siirryin puisten vaihtoehtojen pariin, mutta jotenkin ne eivät vain puhutelleet kepeää al fresco -sieluani. Lopulta katsoin läpi klassiset kahvilatyyppiset pöydät ja tuolit ja yhtäkkiä tykästyin kohtuuhintaiseen, oliivinväriseen, metalliseen settiin.
Esittelin lopullisen valintani sisustusarkkitehtiystävälleni, joka ilokseni hyväksyi valintani mutta pakotti minut ostamaan settejä heti kaksi – neljä tuolia ja kaksi pöytää siis. Nikottelin, sillä hinta pompsahti taas aika kovaksi. Mutta ystäväni totesi vain ykskantaan ”älä vingu”, ja niin ostaa täräytin ne kaksi settiä saman tien.
Jos nyt jonkin neuvon haluan lukijoilleni antaa, niin se on juuri tämä – osta heti kaksi settiä, sillä yksi setti harmittaa välittömästi. Kaksi pöytää ja neljä tuolia näyttävät pihalla paremmalta. Isommalla pöydällä mahtuu ihan oikeasti syömäänkin, ja ylipäätään on tilaa usealle nälkäiselle, sillä vieraita kyllä välillä käy, vaikka talon ostaisikin Torvenkylältä, jumalan selän takaa.
Ilokseni löysin taloni kätköistä upean, ison pellavaliinan, joka sopii pöydälle täydellisesti.
Valkoiset istuintyynyt ostin samalla, mutta ilokseni löysin taloni kätköistä upean, ison pellavaliinan, joka sopii pöydälle täydellisesti. Nyt tämä vihreä-valkoinen kokonaisuus on koko pihan uusi vetonaula, kaunis ja käytännöllinen. Ja mikä parasta, sitä voi siirrellä auringon ja tuulien mukaan juuri sinne, minne haluaa.
Hämmentävän navakat kesätuulet ovat jatkuneet. Viileinä päivinä tuulet harmillisesti hyydyttävät ulkoruokailun, mutta lämpiminä päivinä ne pitävät kaikki öttiäiset poissa. Olen oikeasti nautiskellut tämän kauniin pöydän ääressä jo useita ihania ruokia ja iltapäiväkahveja.
Hankintani upein ulottuvuus on kuitenkin yllättävä. Yhtäkkiä katselen taloani ja koko pihapiiriäni täysin uusista näkökulmista. Joskus jään istumaan tuoleille muuten vain ja ihastelen unelmaelämää, jonka olen rakentanut itselleni. Aasinsilta Jyskin kahvilasetistä elämänfilosofiaan seuraa nyt tässä: muista aina aika ajoin katsoa elämääsi täysin uudesta näkökulmasta. Takaan, että siitä seuraan vain kaikkea hyvää.
Lisätty 21.8.25 klo 13.45 kuva puutarhakalusteryhmästä.
