Antaisitko roposi Roope-sedän haltuun? Säästölippaiden historia ulottuu tuhansien vuosien taakse

Säästöpossuille oli tarvetta ennen nykyisen pankkijärjestelmän syntyä, sillä ihmiset tarvitsivat säilytyspaikan säästöilleen. Vanhin säilynyt säästölipas on peräisin antiikin Kreikasta. Noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua valmistettu temppelin muotoinen keramiikkalipas löytyi arkeologisilta kaivauksilta Prienen kaupungissa nykyisen Turkin alueella.

Eurooppalaiset eivät olleet ainoita, jotka keksivät säästölippaat. Kiinassa keraamiset rahalippaat olivat viranomaisten käytössä 200-luvulta lähtien. Niissä ei tosin ollut pohjassa tyhjennysreikää, vaan lippaat piti murskata, jotta rahat saatiin ulos.

Ensimmäiset porsaan muotoiset säästölippaat, säästöpossut, kehitettiin 1200-luvun lopulla Jaavan saarella Majapahitin kuningaskunnan aikaan. Tuolloin kuparirahat yleistyivät kansan käytössä, joten rahan säilyttämiselle ja säästämiselle oli tarvetta. Muhkean muotoinen villisika päätyi rahasäilön malliksi, koska eläintä pidettiin hyvän onnen ja vaurauden symbolina.

Britanniassa vanhimmat porsaan muotoiset säästölippaat ovat 1300-luvulta. Niiden keksimistä on selitetty kahden sanan samankaltai- suudella. Edullisia punasaviruukkuja, joita käytettiin kodeissa myös rahasäilöinä, kutsuttiin nimellä Pygg pots, joka kuulosti lähes samalta kuin pig pots. Suositun teorian mukaan savenvalajat innostuivat sanojen samankaltaisuudesta ja alkoivat tehdä rahasäilöistä possun muotoisia.

Suomessa pankit alkoivat tuottaa omia säästölippaita 1900-luvun alussa. Ensimmäisen oman säästölippaan asiakkailleen toi viipurilainen Pohjoismaiden Osakepankki vuonna 1902. Pronssinen, talon muotoinen lipas oli maksullinen, mutta siihen liittyi loistava pankkipalvelu – vahtimestari kävi kerran kuukaudessa tyhjentämässä lippaan asiakkaan kotona.

1900-luvun alkupuoliskolla kotimaisten pankkien säästölippaat valmistettiin yleensä metallista, mutta Suomessa saattoi hankkia myös keraamisia, bakeliittisia, puisia ja jopa hopeisia säästölippaita. Suosituin oli 1900-luvun alku- puolella jäyhä ”silitysrautamainen” metallisäilö tai kirjaa muistuttava säästölipas.

Säästöpankki valmisti myös yksinkertaisia, raha-aukollisia metallilieriöitä, joiden kylkeen oli painettu iloisia kuvioita ja säästäväisyyteen innostavia iskulauseita.

Toisen maailmansodan jälkeisellä pulakaudella metallia ei riittänyt säästölippaiden valmistamiseen, joten ne tehtiin pahvista ja paperista.

Kun muovit yleistyivät arkikäytössä 1950-luvun lopulta lähtien, säästöpossutkin muuttuivat muovisiksi. Uuden materiaalin ansiosta niitä pystyttiin monistamaan tehokkaasti ja edullisesti. Samalla säästölippaiden ilme muuttui, sillä muovimassaa pystyttiin värjäämään kirkkailla värisävyillä.

Suomalaiset pankit alkoivat lahjoittaa muovisia säästölippaita etenkin nuorille asiakkailleen, jotta näistä kasvaisi ajan kuluessa säästäväisiä aikuisia.

Suurimman osan pankkien säästöpossuista teki vuonna 1959 perustettu MK-tuote (myöh. MK-Tresmer, Plastep). Ensimmäinen malli oli Yhdyspankille tehty maapallon muotoinen säästöpossu, mutta sen jälkeen yritys on esitellyt yli sata säästölipasmallia. Niitä vietiin myös suuri määrä maailmalle; 1960-luvun lopulla MK-tuotteen tuotannosta meni vientiin jo 60 prosenttia.

Muovisissa säästölippaissa suosittiin etenkin eläin- ja sarjakuvahahmoja. Postipankin säästöpossun lisäksi Osuuspankilla oli Hippo-niminen virtahepo ja Nordealla nallehahmo.

Niin ikään monet suositut sarjakuvahahmot sekä populaarikulttuurin ilmiöt päätyivät säästöpossujen muotoihin. Säästöpankilla oli 1970-luvulla kotimaisia Fauni-peikkoja ja Kansallis-Osake-Pankilla ikoninen Roope Ankka raha-arkkuineen. 1990-luvulla muumibuumi toi myös muumit säästölippaisiin.

Koska käteisen käyttö on vähentynyt koko 2000-luvun ajan, säästöpossut ovat menettäneet asemansa suomalaisten elämässä. Säästämisen sijaan niistä on tullut hauskoja koristekuriositeetteja, ja jotkut niitä keräilevätkin – ehkä arvonnousu mielessään.