Talo on täynnä lapsia ja väriä. Eri-ikäistä porukkaa lappaa sisään ja ulos. Meillä on juuri sopivan eriskummallinen talo, oma huvikumpu.
Kotimme on Lohjan vaneritehtaan työnjohtajan rakennuttama. Ajasta muistuttaa olohuoneen komea vanerikatto, jollaista emme ole nähneet muualla. Kellarissa oli aikoinaan mankelointihuone, jonne kylän naiset tulivat mankeloimaan liinavaatteitaan.
Kun hankimme talon silloisen mieheni kanssa, se oli todella nuhjuisessa kunnossa. Joka paikassa oli kaameita 1980-luvun boordeja, ja yläkerrassa oli erillinen vuokra-asunto keittiöineen. Purimme sen ja aloimme tuoda taloon värejä ja kuoseja.
Vanhassa puutalossa on ihana tunnelma, ja sitä on voinut tehdä vähitellen omannäköiseksi. Parasta ovat korkeat, valoisat huoneet.
Vanhassa talossa joutuu kuitenkin välillä tinkimään käytännöllisistä ratkaisuista. Meillä ei ole esimerkiksi kuraeteistä. Sen sijaan eteisen vaatesyvennyksessä on pakastin, sillä se ei mahdu keittiöön. Kodinhoitohuoneen puute näkyy olkkarissa, kun kymmenet pestyt vaatteet on levitelty sinne kuivumaan.
Keittiö on remontoitu edellisen asukkaan, yhden ihmisen tarpeisiin. Nyt kokkaamme siellä usein seitsemän hengen ateriat. Jos olisimme itse remontoineet keittiön, olisimme hyödyntäneet huoneen korkeuden ja laittaneet keittiökaapit kattoon asti.
Arkihässäkästä huolimatta meille on tärkeää syödä yhdessä joka ilta. Pyrimme siihen, vaikka nuoriso välillä valittaa. Kun ruoka on valmis, alamme huudella lapsia alakertaan syömään. Yleensä ensin ei tapahdu mitään, mutta sitten Ville töräyttää pari kertaa kirpparilta hankkimaansa tuubaan ja ylhäältä alkaa kuulua askeleita.
Viikonloppuiltojen rennot ruokailut isän tekemän pitkän pirtinpöydän ääressä ovat parasta, mitä tiedän. Nuorten juttuja on ihana kuunnella.
Ville ja minä olemme intohimoisia ruoanlaittajia, ja olen ottanut kaikki lapseni pienestä pitäen mukaan keittiöön. Sotkua tulee usein tuplasti, mutta tulos on aina sen arvoista.
Pienet ovat tyytyväisiä saadessaan osallistua. Teinit taas välillä marisevat. Tosin hekin ovat lopulta tyytyväisiä, kun ovat itse osanneet valmistaa koko porukalle illallisen ja saavat kehuja.
Isommat lapset saavat jäädä usein aamuisin nukkumaan, kun lähdemme töihin. Heidän huoneensa ovat yläkerrassa. Kun sisustin huoneita, kuuntelin lasten ideoita ja valitsimme yhdessä tapetteja.
Vanhan talon tapaan sokkeloisessa yläkerrassa on paljon tilaa, mutta epätavallisesti. Inkerillä on suuri huone ja erillinen makuusoppi. Matiaksen huoneeseen taas kuljetaan Inkerin huoneen läpi, ja Onnin huoneen alkuperäinen lattia on koottu pienistä laudanpätkistä.
Onni haluaisi minimalistisen mustavalkoisen olohuoneen, jossa kaikki olisi kiiltävää, mutta lasten kanssa runsas ja elämää nähnyt sisustus on helpompi. Meillä saa maalata ja sotkea, siivotaan sitten myöhemmin.
Ville on maltillisempi ja avarakatseisempi sisustaja kuin minä. Minä innostun teatterijutuista, mystiikasta ja huumorista. Draamaa saa olla.
Värit ovat minulle hurjan tärkeitä. Niiden vaikutus tunnelmaan on uskomaton. Käytän vahvoja värejä ja rakastan kukkia ja kynttilöitä. Jouluvaloja meillä on melkein aina. Pidän hurjasti myös kuoseista, tapeteista, kankaista, tauluista sekä kuvioiden ja värien herkullisista yhdistelmistä.
Ville suhtautuu ehdotuksiini enimmäkseen suopeasti. Välillä hän sanoo ei. Hän ei lämmennyt esimerkiksi idealleni tapetoida olohuoneen seinät samalla suurikuvioisella kukkakuosilla, josta verhot on tehty.
Tulisin hulluksi, jos vain pitäisin huushollia pystyssä ja tekisin ruokaa. Välillä pitää päästä tekemään omia juttuja. Ideoita saan sisustuslehdistä ja Pinterestistä.
Suurin osa huonekaluista on jotenkin ajautunut kotiimme. Meillä on vain muutama uutena ostettu kaluste.
Viimeksi saimme sijoitukseen hoitokotiin muuttaneen isomummini kauniita kalusteita, kuten olohuoneen komean divaanin ja koristeellisen nojatuolin.
Pidämme vanhoista kalusteista ja olemme tehneet myös kirpputoreilta mahtavia löytöjä. Silti välillä haaveilen, että voisin raivata kaiken pois. Olisi helpompi siivota.
Kesällä maalataan talo. Villen mielestä kaiken vapaa-ajan saisi kulutettua talon kunnossapitoon. Ikkunoiden maalejakin saisi rapsutella vaikka joka päivä. Mutta ei ikkunoita kannata vaihtaa uusiin. Vanhoista vaihtuu ilma hyvin.
Minusta kaikki vaiva on sen arvoista. On etuoikeus asua persoonallisessa kodissa. Vanhassa talossa asumisessa on oma juttunsa.
