Kun Miika huomasi innostuneena myynti-ilmoituksen Villa Bergbosta, Saara epäröi. Talo täytti kyllä parin kriteerit unelmien mansardi­kattoisesta mökistä, mutta Saaraa mietitytti aivan tontin reunaa hipova tie.

Arkkitehtina ja sisustussuunnittelijana työskentelevä Saara tunsi kuitenkin jo mökin pihalla, että kaikki siellä oli oikein. Pariskunta istui pitkän tovin pihalla tunnelmoiden, ja lopulta välittäjä tuli kysymään heiltä, haluaisivatko he tulla katsomaan mökkiä myös sisältä. Ostopäätös oli kuitenkin jo tehty.

Huoli tien läheisyydestä on osoittautunut turhaksi. Sijainti onkin käytännössä aivan loistava, sillä pariskunta viettää myös talvella mökillään paljon aikaa. Tietä aurataan hyvin talvikeleillä, ja mökille saavuttaessa tarvitsee vain muutaman lumikolan työnnön, jotta pääsee perille asti.

Ensi-ihastus paikkaa kohtaan on muuttunut kiintymykseksi. Saara ja Miika ovat oppineet samalla kärsivällisyyttä. Vanha talo puhuu omaa kieltään. Noin sata vuotta paikoillaan seisseen talon kunnostusta täytyy tehdä pikku hiljaa, taloa kuunnellen ja matkasta nauttien.

Talomme on kirjattu rakennetuksi vuonna 1928, mutta paikka saattaa olla huomattavasti vanhempi. Täällä on sijainnut aikoinaan leipomo, ja Karjaan nimismiehen rouva on leiponut koko kylän leipomukset täällä. Naapurimme kertoi, että hänen isovanhempansa ovat taas vastaavasti pyykänneet koko kylän pyykit omassa talossaan, eli jokaisessa torpassa on hoidettu jokin yhteisöllinen toimi.

Talon leivinuuni sijaitsee matalassa maapohjaisessa kellarissa, jossa Miika ei edes mahdu seisomaan, eli ilmeisesti nimismiehen rouva on ollut pikkuruinen nainen. Leipomon jälkeen talo on toiminut kesäpaikkana mutta jäänyt tyhjilleen 1980-luvulla. Ennen meitä ehti olla vielä yksi omistaja muutaman vuoden. Olemme ystävystyneet hänen kanssaan, ja hän käykin mökillä vierailulla ja on auttanut meitä jopa remonttipuuhissa.

Ainakin kärsivällisyyttä. Asiat, joiden kanssa on ajatellut pääsevänsä vähällä, eivät todellakaan aina ole menneet niin. Paikka on ollut meille myös hyvää pariterapiaa. Kumpikaan ei ole aiemmin tehnyt vaikkapa ikkunaremonttia, ja se on tuonut uusia ulottuvuuksia parisuhteelle, kun olemme yhdessä uuden äärellä opettelemassa asiaa alusta loppuun. Vanhan talon ikkunaremontti on aikamoinen ponnistus, siinä saatetaan toisinaan testata parisuhteen dynamiikkaa. Täällä kaikki tehdään kuitenkin rauhassa. Talo on pysynyt jo sata vuotta pystyssä näin.

Parasta ovat viikonlopun aamut, varsinkin talvella. Kovimmilla talvipakkasilla aamulämpötila mökissä saattaa olla vain 10–15 astetta. Nukumme tuplapeittojen alla, koirat lämpöpattereinamme. On ihanaa herätä kahdestaan rauhalliseen viikonloppuun työviikon jälkeen, mutta myös ystävien vierailut ovat mahtavia.

Arkiset askareet vievät täällä osan päivästä. Saunasta saa kuuman veden talvella tiskaamista ja peseytymistä varten. Koska vesi kannetaan mökkiin sisälle, mietimme kokkaamista niin, ettei tule turhaa tiskiä. Onneksi palju oli täällä jo hankittuna, sillä mitä huonompi keli ulkona, sen mahtavampi fiilis on kylpeä lämpimässä.

Sisustus on rakentunut perintöryijyjen ympärille, sillä ensimmäisenä toin tänne mummoni tekemät ryijyt 1930-luvulta. Ne olivat jo vuosia odottaneet isäni huomassa oikeaa paikkaa, mitä ei ollut vielä löytynyt. Täältä ryijyille löytyi täydellinen koti.

Ensimmäisiä löytöjä tänne olivat paikallisesta jätteen­lajittelupisteestä löytyneet wieniläistuolit. Olimme haaveilleet tuoleista ja siinä ne olivat jätteeksi menossa, mikä oli täydellinen sattuma. Mökistämme löytyy kalusteita myös edelliseltä omistajalta, jotka siirtyivät meille kaupan yhteydessä. Leipomoajalta täällä on vielä muun muassa nojatuoli ja leipälapio, jolla hämmennämme paljun vettä.

Haluamme ostaa mahdollisimman paljon käytettynä ja vältämme uusien kalusteiden hankkimista. Täältä löytyy myös paljon molempien isovanhempien vanhoja tavaroita sekä useiden ulkomailla vietettyjen vuosien aikana kertyneitä muistoja, jotka eivät ole enää kaupunkikodissa tuntuneet niin omilta. Usein mökkimatkalla kurvataan sopivasti matkan varrella olevan kierrätyskeskuksen kautta. Aarteita, kuten messinkisiä kynttilänjalkoja, on aina ihana löytää. Täällä ei ole kiire saada kaikesta valmista, vaan palaset loksahtelevat paikoilleen kaikessa rauhassa.

Ensimmäinen uusi vuosi vietettiin myrskyssä paljussa, ja myrskytuuli meinasi viedä saunan oven mukanaan. Toisinaan mökkielämä syksyllä ja talvella vaatii sisua, mutta onneksi isän vanha pilkkihaalari pitää lämpimänä, kunnes mökki lämpenee mukaviin lukemiin.