Saara Hopean (1925–1982) elämän tärkeimpiin paikkoihin kuului isän, Ossian Hopean, kultasepänliike Porvoossa. Sen palveluksessa tytärkin lopulta työskenteli.

Hopea opiskeli aluksi sisustusarkkitehtuuria Taideteollisessa oppilaitoksessa 1943–46, ja toimi sota-aikoina aktiivisesti myös Lotta Svärd -järjestössä. Valmistumisen jälkeen työpaikan tarjosi Majanderin huonekalutehdas, jolle Hopea suunnitteli muun muassa uuden keinutuolin. Tämän jälkeen hän hankki oppia piirtäjänä Paavo Tynellin johtaman Taito Oy:n palveluksessa, kunnes vuosina 1952–59 loi tunnetuimman tuotantonsa Nuutajärven lasitehtaan suunnittelijana.

Vuonna 1954 Hopea tapasi yhdysvaltalaisen Oppi Untrachtin Helsingissä. Pari asui myöhemmin sekä USA:ssa että useita vuosia Nepalissa ja Intiassa, missä Hopea erikoistui tekstiilisuunnitteluun. Kun pariskunta muutti Porvooseen, Hopea suunnitteli koruja sukunsa kultasepänliikkeessä 1980-luvun alkuun saakka.

Saara Hopean tuotanto jakautuu selkeästi lasiin sekä koruihin ja Yhdysvalloissa syntyneisiin emalitöihin. Keskeisimpään lasituotantoon kuuluvat monet juoma- ja mehulasit kannuineen, Nyppylä-kulho ja Pantteri-maljakot. Näissä kaikissa korostuvat funktionalismin ihanteet, tarkka värisilmä sekä kyky hyödyntää geometrisia muotoja. Korujen suunnittelijana Hopea piti puolijalokivistä ja modernista muotokielestä mutta myös etnisistä vaikutteista.

Erikokoiset Pantteri-maljakot pysyvät vuodesta toiseen taidelasia keräävien suosikkeina. Käyttöesineistä suosittuja ovat mehulasisetit sekä jäätelömaljat, jotka ovat nyt yhtä käyttökelpoisia kuin aikoinaan uusina. Myös korkeajalkaiset Traviata-viinilasit pitävät pintansa aterioiden juhlistajana.