Ujo, hento, hajamielinen ja Suomen suurimpia alallaan – Rut Bryk muutti saven taiteeksi, josta tunnetuimpia ovat koristeelliset seinälaatat
Rut Bryk oli nykyaikainen kuvataiteilija, yksi suurimmista. Keramiikka oli hänen omin materiaalinsa läpi koko uran, yli 50 vuotta. Arabian taideosastolla Bryk loi savesta pieniä paloja, jotka kasvoivat hänen käsissään kokonaisiksi kuvamaailmoiksi.
Muistan hetken, jona menetin sydämeni Rut Brykin taiteelle. Kun eräänä valoisana iltapäivänä astuin Helsingin kaupungintalon aulaan, jäin tuijottamaan melkein kokovalkoista, pienistä keramiikkapaloista koottua teosta Kaupunki auringossa (1975). Koin jotain samaa kuin ranskalainen kirjailija Stendhal Firenzessä 1800-luvun alussa. Ylisuuri annos kauneutta aiheutti hänelle sydämentykytystä, heikotusta ja huimausta. Hän oli kertakaikkisen haltioitunut näkemästään, niin myös minä.
Kaupunki auringossa edustaa Rut Brykin 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun valkoista kautta, johon hän palasi viimeisessä suurtyössään, tasavallan presidentin virka-asunnon Mäntyniemen aulaan toteuttamassaan Jäävirta-reliefissä (1987–1991).
Linnea Rut Bryk syntyi Tukholmassa 18. lokakuuta vuonna 1916 kosmopoliittiperheen kolmanneksi lapseksi. Itävaltalainen isä Felix Bryk opiskeli taidetta Firenzessä, missä hän tutustui suomalaiseen Aino Mäkiseen. Aino oli matkustanut kaupunkiin sisarensa Maijan ja tämän puolison, taidemaalari Pekka Halosen kanssa. Felix ja Aino vihittiin Kööpenhaminassa, ja he perustivat kotinsa Tukholmaan.
Kesät Linnea Rut vietti äitinsä ja sisarustensa kanssa Sortavalan mummolassa. Karjalan kunnaista tuli sielunmaisema, joka kulki myöhemmin mukana eri aikojen teoksissa ja niiden tunnelmissa.
Vanhempien avioliitto päättyi eroon, minkä jälkeen Aino Bryk muutti lapsineen Helsinkiin. Linneaksi lapsuutensa ajan kutsuttu nainen alkoi parikymppisenä käyttää toista etunimeään Rutia. Se oli tapa irtautua perheestä ja aikuistua. Isä oli ihaillut Carl von Linnétä ja oli siksi antanut Linnea-nimen tyttärelleen.
Aluksi Rut Bryk haaveili arkkitehdin ammatista. Hän oli hento, ujo ja myöhästelyyn taipuvainen, joten vanhemmat veljet – jotka kouluttautuivat insinööreiksi – saivat hänet luopumaan ajatuksesta ryhtyä miehisenä pidettyyn ammattiin. Bryk aloitti sen sijaan graafikon opinnot Ateneumissa.
Äärettömän ihana Kaipiainen auttaa alkuun
Valmistuttuaan vuonna 1939 hän sai työnhaussa apua koulun rehtorilta Arttu Brummerilta ja pääsi piirtämään kuvituksia ja tekstiilimalleja. Huima ura käynnistyi varsinaisesti vuonna 1942, kun Arabian taideosaston johtaja Kurt Ekholm näki Brykin töitä näyttelyssä ja pyysi hänet harjoittelijaksi.
”En ollut koskaan tehnyt keramiikkaa. En ollut edes koskenut saveen sitten lapsuuden, jolloin väistämättä juoksin lätäköissä paljain jaloin Karjalassa”, Rut Bryk kirjoitti päiväkirjaansa. Hän oli kuitenkin ihaillut Arabian taiteilijoiden töitä ja piti yhdeksännen kerroksen taideosastoa mielikuvituksessaan satumaisena paikkana.
Sellainen siitä hänelle muodostuikin, ja sen suojissa hän loi satumaisimmat teoksensa. Samalla Bryk tuli näyttäneeksi suuntaa modernille suomalaiselle ja kansainväliselle keramiikkataiteelle. Hän ei oikeastaan ollut keramiikkataiteilija vaan nykyaikainen kuvataiteilija, jonka päämateriaali läpi yli viisikymmenvuotisen uran oli keramiikka.
Ensimmäinen ohjaaja Arabian taideosastolla oli kollega Birger Kaipiainen, ja tästä Brykin tavoin herkkävaistoisesta taiteilijasta tuli paitsi tärkeä esikuva myös läheinen ystävä. Brykin sanojen mukaan äärettömän ihana Kaipiainen opetti kehittämänsä tekniikan, jota Bryk käyttikin ensimmäisissä maalauksellisissa keramiikkalaatoissaan. Varsin pian taiteilijanalku alkoi luoda laattatekniikkaa, joka soveltui parhaiten hänen omalle muoto- ja värikielelleen.
Teokset muuttavat muotoaan
Rut Brykille oli ominaista pienistä osasista suuriksi kokonaisuuksiksi kasvava tekeminen, joka muutti muotoaan ja kehittyi vuosien saatossa yhä kolmiulotteisemmaksi. Se näkyy parhaiten arkkitehtonisissa aiheissa, jotka vaihtuivat pikkuhiljaa rakennusten hahmon saaneista laatoista matemaattisen huolellisesti sommitelluiksi abstrakteiksi reliefeiksi.
Henkilökohtaisesti tärkeät aiheet, kuten naiset, lapset, kasvit ja kukat sekä linnut, hävisivät vähitellen.
Värien osalta muutos oli yhtä voimakas: 1940-luvun tummahkoista ja utuisista sävyistä Bryk siirtyi 1960-luvulla kirkkaisiin ja iloisiin väreihin, niistä postmodernin mustavalkoisiin tunnelmiin ja lopulta lähes puhtaaseen valkoiseen, jonka sävyt tulkitsivat valoa ja varjoja.
Taiteilija pysyi koko uransa Arabian taideosastolla mutta ei suunnitellut siellä sarjatuotantoon tarkoitettua keramiikkaa.
Sen sijaan Bryk suunnitteli käyttötekstiilejä Vaasan Puuvillan vientimallistoon. Ne olivat alun perin myynnissä vuosina 1960–63 ja siirtyivät sitten Finlayson-Forssan mallistoon. Seita oli kuosiin kudottu kangassarja, johon kuului sisustus- ja vaatetuskankaita ja niistä valmistettuja tuotteita. Kokoelmaa tutkineen Greta Muurin mukaan Bryk suunnitteli sarjan pääosin Lemmensuun tilalla, Paadarjärven rannalla lähellä Inaria. Paikka oli taiteilijalle tärkeä, ja aivan erityisen tärkeä hänen puolisolleen Tapio Wirkkalalle.
Liitto Tapion kanssa kestää yli 40 vuotta
Avioliitto muotoilija Tapio Wirkkalan kanssa alkoi vuonna 1945 ja kesti yli 40 vuotta. Pariskunnan esitteli toisilleen Birger Kaipiainen. Pian ensi tapaamisen jälkeen Tapiosta ja Rutista muodostui erottamaton kaksikko. Parilla on kaksi lasta, sisustusarkkitehti Sami Wirkkala ja kuvataiteilija Maaria Wirkkala.
Tiiviiden keskustelujen kautta pari vaikutti toistensa ajatteluun ja sitä kautta työhön. Yhteiset projektit jäivät vähäisiksi, mutta ne olivat sitä kauniimpia. Erityisen herkkä on Tapio Wirkkalan Rosenthalille suunnittelema Winterreise-posliiniastiasto, johon puoliso piirsi talvisen koristelun.
Jos joku kysyi, mitä Rut Bryk haluaa sanoa jollakin teoksellaan, taiteilija mieluiten vaikeni. Hän ei halunnut selittää vaan antaa ihmisille mahdollisuuden tulkita teoksia itse ja nähdä ne omista lähtökohdistaan.
Espoon modernin taiteen museoon EMMAan on talletettu Tapio Wirkkala Rut Bryk Säätiön kokoelma. Sen katseluvarastossa voi tutustua perusteellisesti myös Rut Brykin tuotantoon. Katseluvarasto on säilytystilan, näyttelyn ja työskentelytilan yhdistelmä, jossa on nähtävillä noin 2 500 esinettä. Loput ovat laatikoissa ja lavahyllyillä samassa tilassa varastoituina. Näyttelyvaraston yhteydessä on myös museon henkilökunnan työtiloja. Katseluvarasto on avoinna pysyvästi ja samaan aikaan kuin museon muut näyttelytilat.
