Meidän Mökki

Retrosuosikki palaa! Maanläheisyys ja konstailemattomuus tekevät Ruska-astiastosta jälleen ajankohtaisen

7


Retrosuosikki palaa! Maanläheisyys ja konstailemattomuus tekevät Ruska-astiastosta jälleen ajankohtaisen

Arabian maanläheinen Ruska-astiasto hurmasi yksinkertaisuudellaan 60-luvulla. Monikäyttöisistä astioista tuli suosittuja myös mökeillä. Muutaman vuosikymmenen jälkeen astiasto on jälleen trendikäs.
Teksti Anna-Kaisa Huusko
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Ruska-astioista tulee ensimmäisenä mieleen niiden paino. Kun Ruska-teekupin kaataa täyteen lämmintä teevettä, nostamiseen tarvitaan kaksi kättä.

Toinen Ruskalle tyypillinen ominaisuus on kirskahtava ääni, kun metallinen veitsi tai teelusikka hipaisee Ruska-astian pintaa. Syynä on mattapintainen lasite, joka antoi esineille eläväpintaisen, käsityömäisen ilmeen. Vuonna 1961 tuotantoon tullut Ruska-astiasarja oli ensimmäinen Arabian valmistama astiasto, jossa tuota pintaa käytettiin.

Arabian tehtaan kuukausipalkkainen muotoilija Ulla Procopé (1921–1968) piirsi sarjan ensimmäiset osat vuonna 1960. Ne olivat jo samana vuonna esillä kansainvälisessä designin suurtapahtumassa Milanon triennaalissa ja herättivät paljon kiinnostusta.

Tuotanto aloitettiin pikaisesti heti seuraavan vuoden alussa. Ensimmäisenä myyntiin tuli kymmenen osaa: erikokoisia lautasia, tarjoiluvateja sekä ruoanvalmistukseen sopivia astioita.

Sarjan myynti oli lupaavaa, ja Tanskan myyntikonttorista kyseltiin kärkkäästi sarjalle jatkoa, joten suunnittelija sai tehtäväkseen jatkaa. Seuraavaksi Ulla Procopé suunnitteli sokerikon, kermakon ja teekannun. Sarja täydentyi koko 1960–70-luvun niin, että lopulta sarjassa oli nelisenkymmentä esinettä.

Ulla Procopé oli sarjan suunnitellessaan jo kokenut muotoilija. Hän oli tullut Arabian palvelukseen vuonna 1948 ja työskenteli sarjatuotannosta vastaavassa muotoilijatiimissä, jota johti muotoilijalegenda Kaj Franck.

Procopé oli opiskellut keramiikkaa Taideteollisessa keskuskoulussa. Jo opiskeluaikana hän kiinnostui käyttöesineistä ja perinteisestä keramiikan valmistustekniikasta, dreijaamisesta.

Taitavalle muotoilijalle avautuivat ovet Arabian palvelukseen heti opintojen päätyttyä. Kolme ensimmäistä vuotta hän työskenteli taideteollisuusosastolla, jossa valmistettiin esineitä pienissä sarjoissa. Kun hän sairastui keramiikkatehtaan työntekijöiden ammattitautiin kivipölykeuhkoon, hänen oli siirryttävä piirustuspöydän taakse.

Rakkaus dreijaamiseen näkyi Ulla Procopén muotoilemissa tuotteissa. Niissä oli käsityölle tyypillistä pehmeyttä ja pyöreyttä, mikä näkyi suosituissa Liekki-padoissa (1957), Tutti Frutti- ja Pomona-purkeissa (1959 ja 1962) sekä kauniisti käsin koristelluissa Valencia-astioissa (1960).

Ulla Procopé joutui luopumaan työstään pahenevan sairautensa vuoksi 45-vuotiaana. Oltuaan pari vuotta eläkkeellä, hän kuoli vain 47-vuotiaana vuonna 1968. Muotoilija ei ehtinyt nähdä suunnittelemiensa Ruska-astioiden menestystä. Ruska-sarja säilyi tuotannossa aina 1990-luvun lopulle asti ja Valencia 2000-luvun alkuvuosiin.

Ruska-astiastossa on käsityölle tyypillistä pehmeyttä ja pyöreyttä. Suunnittelija ei ehtinyt nähdä luomustensa menestystä.

Suosionsa huipulla Ruska-sarja oli 1970-luvulla, jolloin sen maanläheinen ja käsityömäinen ilme istui ajan henkeen. Sarjasta pidettiin myös siksi, että Ruska-astioita saattoi käyttää niin ruoanvalmistuksessa, ruokailussa kuin tarjoilemisessakin. Se oli hyvä ominaisuus myös mökeillä.

Ruskan hohde himmentyi 80-luvulla kepeämpien ja värikkäämpien astioiden tieltä. 2000-luvulla Ruskaa on näkynyt lähinnä kirpputorien hyllyillä muutaman euron hintaan. Mutta viime vuosina sarja on alkanut jälleen kiinnostaa. Tämän hetken uutuuksissa kun on paljon Ruska-sarjan kaltaista eläväpintaista ja jäyhän yksinkertaista tyyliä.

Korjaus 12.11.2018: Jutusta poistettu virheellinen kuva, jossa oli Ruska-astioiden sijaan Kesti-astioita.

Julkaistu: 9.11.2018