Mon Amie, Adam, Eva ja muut – tunnetko nämä ruotsalaisten rakastamat keramiikan klassikot?

Ruotsalaisilla on omat keramiikkasuosikkinsa aivan kuten suomalaisilla omansa. Ruotsissa keräily­listojen kärkipäähän nousevat aina Wilhelm Kåge (1889–1960), Stig Lindberg (1916–1982) ja Berndt Friberg (1899–1981) sekä Lisa Larson (s. 1931) ja Karin Björquist (1927–2018). Taide­keramiikassa loistaa myös Hans Hedberg (1917–2007) veistoksellisilla hedelmillään.

Ruotsalaisen keramiikkateollisuuden merkittävimpiä toimijoita ovat olleet Gustavsberg ja Rörstrand. Vaikka molemmat ovat sulkeneet omat tehtaansa, niiden vanha tuotanto elää vahvasti kuluttajien ja keräilijöiden mielissä.

Rörstrand on sikäli tuttu Suomessakin, että se oli perustamassa Arabiaa ja nykyisin molemmat brändit kuuluvat Fiskars Groupiin.

Gustavsberg, Rörstrand ja Arabia toipuivat toisen maailmansodan vaiheista hieman eri tavoin. Siinä missä ruotsalaiset laitokset kärsivät tuotanto-ongelmista, Suomessa tilanne oli vielä huonompi. Koristetaiteilija Raija Uosikkinen (1923–2004) on kuvannut, kuinka opiskelujen loppuvaiheessa oli pulaa lähes kaikesta, jopa väreistä.

Suuri keramiikkateollisuuden kriisi, eli 1970-luvun muuttuvat markkinat, näkyi jo samanlaisena lahden molemmin puolin. Itä-Euroopasta ja Aasiasta alkoi tuolloin rantautua suuria määriä edullista posliinia ja kaikki joutuivat rajulle säästökuurille.

Ruotsalaisen keramiikkateollisuuden tekijöistä Wilhelm Kåge on eittämättä tunnustetuin. Hän teki Gustavsbergin esineisiin noin 200 koristeaihetta. Tunnetuimpia ovat tyylitellyt kukka-aiheet Tussilago ja Pyro.

Gustavsbergin toinen tähtimuotoilija Stig Lindberg toimi tehtaan taiteellisena johtajana pitkään ja samalla useissa muissa rooleissa kuten Konstfackin pääopettajana ja alan luottamustehtävissä. Tehtaalle Lindberg tuli aluksi opettelemaan alaa Kågen johdolla.

Stig Lindbergin liki ehtymätön luovuus ylsi posliinin lisäksi kankaisiin ja emaliin, ja myös muovituotteiden suunnittelu luonnistui. Hän suunnitteli noin 150 koristetta arkitarpeisiin ja teki myös taide­keramiikkaa. Ruotsalainen arjen visuaalisuus olisi aivan toisenlaista ilman Lindbergin panosta.

Pitkäikäisimpiä koristeita ovat vihreiden lehtien muodostelmasta syntynyt Berså ja pallokuvioihin perustuneet Adam (sininen) ja Eva (punainen).

Berså oli tuotannossa vuodet 1960–1974, ja Adam ja Eva tulivat markkinoille vuonna 1959. Valkoruskeaan viivoitukseen nojaava Spisa Ribb oli tuotannossa vuosina 1955–1974. Turhaan Lindbergia ei ole nimetty ruotsalaisen kansankodin värien taiteilijaksi. Tyyli on aina kevyttä ja iloista.

Mielenkiintoinen linkki Stig Lindbergin tuotannossa Arabiaan on liki kaikkien ruotsalaisten tuntema ”sairaalakuppi” Medicinalväxter. Samanhenkinen on Raija Uosikkisen Polaris, jossa samalla tavoin kupin yläreunaa kulkee kukkaraita.

Toinen vertailukohde on ruskeat Terma-astiat, joiden avulla onnistui sekä ruoan valmistaminen että säilyttäminen. Tällainen käyttötarkoituksen yhdistäminen oli pienoinen vallankumous ruoanlaitossa. Samalla idealla ja värillä toimii Arabian Ulla Procopén (1921–1968) Liekki.

Muista Gustavsbergin piirissä toimineista keraamikoista nimekkäin on eläinveistosten luoja Lisa Larson. Karin Björquist taas muistetaan Nobel-juhlien astiastosta ja kuningatar Silvian 50-vuotisjuhlakupista.

Muita arkisen muotoilun taitajia ovat Margareta Hennix (s. 1941) ja Bibi Breger (1927–2014).

Ruotsissa, esimerkiksi Stig Lindbergin töissä 1950- ja 1960-luvun tuntumassa, leikitään kirkkailla perusväreillä, kuten koristeissa Berså, Adam ja Eva, Pynta, Festong, Ranka ja Prunus. Näissä kaikissa keveys ja ilmavuus tulevat esiin esimerkiksi siten, että kirkkaanväriset kuviot on sommiteltu valkoiselle pohjalle. Muodon sijasta huomio kiinnittyy väriyhdistelmiin.

Samanaikaisessa Arabian käyttökeramiikassa vannotaan hillitymmän koristelun ja taideteollisuuden nimeen. Tämä piirre lienee yksi syy siihen, että ruotsalaiset ovat kiinnostuneita suomalaisesta käyttökeramiikasta. Sen sijaan ruotsalaista arkikeramiikkaa, kuten kahvikuppeja ja ruokalautasia, näkee suomalaisissa alan liikkeissä marginaalisesti.

Netissä toimiva Astiataivas myy jonkin verran Rörstrandia, muun muassa Grön Annaa, jonka suunnittelija on Carl-Harry Stålhane (1920–1990). Helsinkiläinen Astialiisa on rajannut ruotsalaisen tarjonnan kokonaan valikoimansa ulkopuolelle.

Kirpputoreillakin ruotsalaisia esineitä näkee harvakseltaan. Toisaalta juuri tämän ansiosta hyvien löytöjen tekeminen on mahdollista, ja hinnat ovat suomalaisia verrokkeja huokeampia.

Suomessa ruotsalaista käyttökeramiikkaa löytää parhaiten netin kauppapaikoilta kuten Huuto.netistä ja Torista. Esimerkiksi Huuto.netin yhden päivän tarjonnassa oli jokin aika sitten yli 300 Rörstrandin esinettä.

Perinteistä Rörstrandia ovat Grön Annan lisäksi ennen kaikkea Marianne Westmanin Mon Amie (1928–2017) ja Louise Adelborgin (1885–1971) Swedish Grace. Gustavsbergia on tarjolla hieman vähemmän, mutta tuttuja esimerkkejä löytyy: Medicinalväxter, Spisa Ribb ja Lisa Larsonin keramiikkaeläimet.

Tori.fi myy esimerkiksi Rörstrandin Mon Amieta, ja myös Gustavsbergia löytyy: Wilhelm Kågen 1950-luvun puoliväliin saakka tuotannossa ollut Pyro, Stig Lindbergin Berså ja Lisa Larsonin eläimet.

Vastaavasti Ruotsin suurin kauppapaikka Tradera esittelee yhden päivän tarjontana yli 4 000 Arabian esinettä. Valikoima on keskittynyt 1960–80-lukuihin.

Taidekeramiikan osalta tilanne on hieman toinen. Ruotsin huutokaupoissa suomalaiset tekijät Birger Kaipiaisen johdolla ovat todella vahvoilla, ja luetteloista löytyy hänen lisäkseen Oiva Toikan, Rut Brykin, Kyllikki Salmenhaaran ja Toini Muonan uniikkituotantoa. Varsinkin Brykin teokset ovat olleet viime vuosina hintavia lahden molemmin puolin.

Ruotsissa keramiikan ostajakunta on myös vauraampaa kuin Suomessa, ja vanhaa taidekeramiikkaa liikkuu runsaasti markkinoilla. Runsaus johtuu osin siitä, että siellä suunnittelijoilla oli käytössään paljon aputyövoimaa.

Vastaavasti Suomessa liikkuu ruotsalaista taidekeramiikkaa ani harvoin, arvioi muotoilun ja taidekäsityön asiantuntija Dan von Koskull Stockholms Auktionsverkin Helsingin toimistosta.

Ruotsalaisesta keramiikasta ei voi kirjoittaa kertomatta suomalaisten muotoilun huippunimien uravaiheista Ruotsissa. Birger Kaipiainen (1915–1988) jätti Arabian neljäksi vuodeksi ja työskenteli Rörstrandin tehtaassa 1954–58. Ajanjakso oli merkityksellinen Kaipiaisen uralle. Harri Kalha kuvaa teoksessaan Birger Kaipiainen, kuinka se muovasi hänestä surrealistisen kokeilijan ja hän löysi oman tapansa tehdä työtä. Kaipiainen jopa edusti menestyksekkäästi Rörstrandia vuoden 1954 Milanon triennaalissa.

Kaipiaisella oli toki edeltäjänsä ja esikuvansa: elegantti Tyra Lundgren (1897–1979). Tämä ruotsalaistaiteilija työskenteli muutamaan otteeseen Arabiassakin ja oli aikansa tähti, tunnettu myös Keski-Euroopan taidepiireissä. Suomi oli provinssia ja Lundgren suuri taiteilija – ja sellaiseksi Kaipiainen halusi.

Kolmas esimerkki vilkkaasta kanssakäymisestä Suomen ja Ruotsin välillä on Oiva Toikka (1931–2019), joka suunnitteli 1980-luvulla Rörstrandille keramiikkaa ja toimi lasi- ja keramiikkaosaston professorina taideteollisuuden opinahjossa Konstfackissa 1990–93. Toikka oli suuri persoona, ja oppilaat ottivat hänet lämpimästi omakseen. Tämän lisäksi Toikka töineen loistaa ruotsalaisissa huutokaupoissa. Eniten tarjolla on uniikkilasia.

Suomalaista taustaa on myös Gunnar Nylundilla (1904–97), sillä hänen isänsä oli suomenruotsalainen kuvanveistäjä Felix Nylund, joka vuorostaan tunnetaan Kolmen sepän patsaasta Mannerheimintien ja Stockmannin kulmassa. Pariisissa syntynyt ja pitkään Kööpenhaminassa asunut Gunnar Nylund oli aikansa kosmopoliitti, joka toimi Rörstrandilla 1931–55 ja myöhemmin freelancerina. Hänet tunnetaan hienosti lasitetuista veistoksista.

Jos ruotsalainen keramiikka kiinnostaa, lähde liikkeelle keramiikka-asiantuntija Hannele Nymanin neuvoin: