Suvi ihastui pönttöuuneihin ja hirsiseiniin, Kari etsi uutta remppaprojektia – Ruopan talo toteutti molempien toiveet
Suvi ja Kari Elo halusivat perheelleen tilaa, rauhaa ja tekemistä. Toiveita vastaava hirsitalo löytyi Yläneeltä, ja sen kunnostaminen on osoittautunut mieluisaksi projektiksi.
Kun Suvi ja Kari Elo saapuivat viitisen vuotta sitten heinäkuussa ensimmäisen kerran katsomaan Yläneellä sijaitsevaa Ruopan taloa, he tiesivät löytäneensä etsimänsä. Siitä huolimatta, että viljapeltojen keskellä seisovan, lähes 90-vuotiaan hirsitalon korjauslista oli suurehko.
1980-luvulla asennettu peltikatto oli tullut käyttöikänsä päähän, julkisivun laudoitus kaipasi uutta maalipintaa, ikkunat kunnostusta, sisäpinnat päivitystä, kesäkeittiö uusimista sekä pihasauna ja piharakennukset mittavaa remonttia. Se kaikki oli nähtävissä ja kuntokartoitus saattaisi paljastaa vielä lisää korjattavaa. Mutta vanha talo ja suuri työmäärä eivät pelottaneet pariskuntaa.
– Rakastuimme molemmat taloon heti ensi käynnillä, mutta ainakin minä katsoin sitä vaaleanpunaisin lasein. Olin innostunut vanhoista hirsitaloista, ja tässä kodissa ihastuin niin kovasti hirsiseiniin, pönttöuuneihin, kuistiin, ja näkymään keittiön ikkunoista, etten nähnyt mitään syytä olla muuttamatta, Suvi muistelee.
Kari oli yhtä innoissaan. Hän oli jo pitkään kaivannut enemmän tilaa ja taloa, jossa riittäisi tekemistä. Hän kaipasi uutta projektia, sillä perheen paritalon remontti alkoi olla valmis.
– Talo vei mukanaan, vaikka se ei ollut viimeisen päälle kunnostettu. Kiinnitin huomiota tilaan. Seinät olivat kaukana toisistaan ja katto korkealla. Olin myyty ajatuksesta, että talo on se, jota alan laittaa kuntoon, Kari sanoo.
Vaikka talo tuntui pariskunnasta heti oikealta, kauppoja ei tehty hätiköiden. He kävivät katsomassa taloa toisen ja vielä kolmannenkin kerran. Mukana tarkastuskäynnillä olivat molempien rakennusalalla vuosia työskennelleet isät. Lisäksi taloon teetettiin laaja kuntokartoitus.
– Isämme kertoivat, mitä kannattaa ottaa huomioon ja kuntokartoitus kertoi pintapuoliset korjaustarpeet. Niiden turvin uskalsimme ostaa talon. Yllätyksenä on kuitenkin tullut, kuinka paljon hommaa vanhassa talossa on, Kari sanoo.
Elot ovat 1920-luvun lopussa valmistuneen kaksikerroksisen hirsitalon viidennet asukkaat. Edelliset omistajat olivat hankkineet talon 2000-luvun alussa ja tehneet siihen vuosien varrella remontteja. Heidän aikanaan talon lattiat oli muun muassa kaivettu auki ja asennettu lattialämmitys ja maalämpö. Lisäksi he olivat remontoineet keittiön ja kunnostaneet pintoja.
Talo oli kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta isoihin remontteihin oli ryhdyttävä viipymättä. Heti kun talokaupat oli tehty, Elot tilasivat kattoremontin. Kari pääsi ensitöikseen huoltomaalaamaan talon julkisivun. Samalla osa päärakennuksen huonokuntoisesta lautaverhoilusta uusittiin.
Koska kuntokartoitus ei mennyt pintaa syvemmälle, Kari on avannut seiniä ikkunoiden alta ja ympäriltä varmistuakseen, ettei talon rakenteisiin ole päässyt kosteutta. Kaksi kertaa seinärakenteita on jouduttu purkamaan yläkerran ikkunoiden ympäriltä muusta syystä. Kovan myrskyn vuoksi yläkerran ikkunakarmin ja rungon välisestä tiivistämättömästä tilasta tuli vesi sisään. Yläkerran aulan päätyseinä taas jouduttiin remontoimaan peltikaton asennuksessa sattuneen virheen vuoksi.
– Kaikki ikkunat ovat vanhoja, joten ne kaipaavat huoltoa vuosittain. Kolme ensimmäistä oli opettelua, nyt työ sujuu jo rutiinilla, Kari sanoo.
Kaikki mitä talossa on kunnostettu ennen meitä, on tehty vanhaa kunnioittaen.
Viiden vuoden aikana Kari on lisäksi huoltomaalannut kaikki piharakennukset punamullalla, kunnostanut pihasaunan, saunatuvan ja remontoinut isänsä kanssa talon sisäpintoja.
Kaikki huoneet on käyty yksitellen läpi. Osa seinistä on maalattu, osa tapetoitu, joistakin on poistettu vanhoja tapettikerrostumia ja kaivettu hirsiseinä esiin. Yläkerrassa on purettu pari seinää ja rakennettu vaatehuoneet sekä vanhempien makuuhuoneeseen että aulassa sijaitsevan nuorimman lapsen huoneen yhteyteen.
– Onni on se, että kaikki mitä talossa on tehty ennen meitä, on kunnostettu vanhaa kunnioittaen. Mitään ei ole pilattu esimerkiksi muovimatoilla ja -tapeteilla, Kari kertaa.
Sisustussuunnittelijaksi valmistunut Suvi on vastannut kodin sisustuksesta sekä sisäpintojen tapetti- ja värivalinnoista. Alun perin Suvin mielessä oli räikeämmän värisiä perinnetapetteja, mutta matkan varrella mieli muuttui ja seiniin valittiin luonnonläheisempiä sävyjä.
Tapetoijalle eli Karille vaimon tapettivalinnat ovat olleet haastavia paitsi kuvioiden myös vinojen seinien vuoksi.
– Yksi isoimmista vaikeuksista on ollut se, että vanhassa talossa kaikki on vähän vinossa. Se on aiheuttanut päänvaivaa etenkin tapetoidessa. Kaikki mitat on otettava kolmeen kertaan ja jokaisesta kohdasta, jotta ne ovat varmasti oikein.
Maalle muutto on tuonut mukanaan paitsi paljon työtä myös kokonaan uuden, rauhallisemman elämäntavan.
Vanhassa talossa riittää jatkuvasti huollettavaa ja remontoitavaa. Seuraavaksi vuorossa on mahdollisesti yläkerran huoneiden uudelleenjako, kun kuopus tarvitsee oman huoneen.
– Olemme miettineet, että ullakolle voisi rakentaa yhden lisähuoneen, mutta sitten menettäisimme hyvää säilytystilaa. Helpompi ratkaisu voisi olla vaihtaa ainakin aluksi makuuhuoneiden paikkaa, Suvi suunnittelee.
Jossain vaiheessa edessä on myös keittiöremontti, sillä tilaan kaivataan toiminnallisuutta. Täyspuiset laatikot ovat osoittautuneet raskaiksi käyttää ja osa niistä on jo käyttökelvottomia.
Elot haaveilevat myös olohuoneen seinään puhkaistavasta oviaukosta, jotta pariovien kautta olisi mahdollista päästä puutarhaan ja terassille.
– Tekemistä riittää, mutta kaikkea ei tarvitse saada kerralla valmiiksi. Emme ostaneet taloa, jossa joudumme koko ajan stressaamaan, mitä pitäisi tehdä. Teemme huoltokierron mukaiset työt ajallaan ja kun budjetti antaa myöden, on aika suuremmille remonteille, Kari miettii.
Kunnostaminen on opettanut Eloja arvostamaan vanhaa hirsitaloa ja perinteisiä, aikaa kestäviä menetelmiä ja materiaaleja. He toivovat, että pitämällä talosta hyvää huolta se kestää vähintään toiset sata vuotta.
