Juulia ja Petteri löysivät unelmiensa rintamamiestalon yllättävästä paikasta – ”Se veti puoleensa kuin magneetti”
Juulia Pätärillä ja Petteri Peltokankaalla oli opiskeluaikoina tapana ajella Harvaluodon sillalle mutta ei koskaan sen yli. Selvisi, että sillan toisella puolella oli koko ajan odottanut heidän tuleva kotitalonsa.
Juulia ja Petteri eivät olleet haaveilleet muuttavansa saaristoon, kunnes yhtenä iltana eteen tuli ilmoitus talosta, joka sijaitsi tutun sillan toisella puolella. Siellä he eivät olleet koskaan käyneet. Viikon päästä kaupat oli tehty, ja aiemmin kaupungissa asuneesta pariskunnasta tuli osa pientä saariyhteisöä.
”Olemme olleet yhdessä jo 17-vuotiaista lähtien. Opiskelimme samaan aikaan Turussa ja asuimme ylioppilaskylässä. Meillä oli tuolloin tapana käydä ajelulla Paimionlahden kupeessa sijaitsevalla Harvaluodon sillalla, mutta emme ikinä tulleet sillan yli, koska emme tienneet silloin, että täällä toisella puolella olisi mitään mielenkiintoista. Alue on kaunis ja rauhallinen. Olimme nuoria emmekä ajatelleet asiaa enempää.

Koti: 1958 rakennettu rintamamiestalo Piikkiön saaristossa, 4h + k + pihasauna, 100 m².
Täällä asuvat: Juulia Pätäri, Petteri Peltokangas, syksyllä syntynyt Eino-vauva sekä kissat Dexter ja Pena.
Seuraa somessa: @paivolassa



Kun aikaa ajeluista oli kulunut kymmenisen vuotta ja olimme jo aikuistuneet, huomasin eräänä iltana mielenkiintoisen talon myynti-ilmoituksen. Se veti puoleensa kuin magneetti.
Jokin talossa puhutteli vahvasti, koska emme olleet Petterin kanssa edes puhuneet omakotitalon hankinnasta emmekä todellakaan olleet käyneet pankissakaan vielä asuntolainalupausta hakemassa. Näytin innoissani myyntikuvia Petterille ja ajattelin hänen järjen äänenä toteavan, että ei kai me nyt saaristoon muuteta. Siinä kävikin päinvastoin, hän innostui tästä myös.



Ajelimme katsomaan taloa jo ennen ensimmäistä virallista näyttöä. Oli jännittävä tunne ajaa ensimmäistä kertaa sillan yli ja ajatella, että sen toisella puolella saattaisi olla meidän tuleva kotimme. Mutkittelevien pikkuteiden päästä nousimme vielä tähän mäkeen, ja jos mahdollista, ihastuin vielä enemmän. Koin vahvasti, että saisimme tämän talon.




”Saaristossa on paljon jännempää ja aktiivisempaa kuin kaupungissa.”
Muutimme tänne kuuman kesän juhannuksena, ja ystävämme olivat muutossa auttamassa. Aurinko paistoi, ja olimme saapuneet saaristokotiimme. Kuka olisi uskonut, että sillan toisella puolella olikin koko ajan ollut unelmiemme talo? Naapuri tuli tervehtimään, ja huomasimme heti, että yhteisöllisyys on täällä aitoa.



Saarella on noin kaksisataa asukasta sekä kausimökkeilijöitä. Lähinaapurimme on kova kalastamaan, kuten Petterikin. Saamme häneltä usein savustettua kalaa. Hän tykkää kalastaa verkoilla ja on luvannut jakaa Petterille kullanarvoisia verkkokalastusvinkkejä.



Nautimme täällä asumisesta suunnattoman paljon. Vaikka kontrasti aiempaan kaupunkiasumiseen on suuri, mielestämme saaristossa on paljon jännempää ja aktiivisempaa kuin kaupungissa. Meri on ihan lähellä, ja sienimetsälle pääsee kymmenen askeleen päästä. Olemme sellaisia puuhastelijoita.
Haluamme kasvattaa lapsemme rauhallisessa ympäristössä. Uskomme, että täällä asuminen opettaa hänelle tärkeitä arvoja ja arvostusta luontoa ja merta kohtaan. Kaupunkiin pääsee aina tarvittaessa, mutta saaristossa asuminen on meille kuin lottovoitto.”



Juulian ja Petterin 3 vinkkiä aloittelevalle tapetoijalle
1. Aloita non-woven-tapeteilla
”Valitsimme kuituvahvisteisia Non-Woven-tapetteja. Niiden asennus on helppoa, koska liima levitetään suoraan seinään eikä listoja tarvitse välttämättä irrottaa. Tapetin oikeassa asettelussa ja kohdistamisessa on myös enemmän pelivaraa kuin esimerkiksi paperitapetissa.”
2. Kuvat auttavat hahmottamisessa
”Kivan tapetin löydyttyä yritän löytää siitä mahdollisimman paljon muita kuin myyntikuvia. Instagramissa löytyy usein kuvia tapeteista tavallisissa kodeissa.”
3. Tartu rohkeasti toimeen
”Katsoimme ohjeet tapetointiin YouTubesta. Paras tapa oppia on silti rohkea kokeileminen. Tekemällä oppii! Ensimmäisellä kerralla kävi muutama pieni saumavirhe. Ne peitettiin lopulta taululla, ja siitä jäi hauska muisto seinälle.”