Vanhoissa taloissa kasvaneet Cyrila Cibulka ja Janne Vahvaselkä halusivat kodin, jolla on historiaa. Elämä kerrostalossa keskustan tuntumassa vaihtui pientaloalueen rauhaan, jossa ketut juoksentelevat pihoilla ja fasaanien huuto kuuluu sisälle asti.
Cyrila, millainen historia teidän talollanne on?
Talon on rakentanut rakennusmestari Aarne Saukkonen perheelleen vuonna 1958. Toissa kesänä istuin pihalla keinussa, kun kuulin nuoren miehen juttelevan talon edessä tyttöystävälleen. Nuorukainen oli Aarnen lapsenlapsenlapsi. Pyysin heidät sisälle ja sain kuulla, että Aarne eli talossa lähes 50 vuotta. Vuonna 2005 Aarne alkoi olla niin huonossa kunnossa, ettei hän pärjännyt enää kotona. Muutaman viikon päästä hän menehtyi. Talossa asui välissä yksi perhe vuokralla, me olemme toiset talossa asuvat omistajat.
Koti: Vuonna 1958 rakennettu omakotitalo Helsingissä, 4h + k + kellaritilat, 140 m².
Täällä asuvat: Cyrila Cibulka ja Janne Vahvaselkä sekä pojat Vincent, 17, ja Edvin, 13, Vahvaselkä sekä villakoira Veijo.
Seuraa somessa: @cyrila.cecilia
Cyrila tuottaa mainosfilmejä ja Janne on luova johtaja mainostoimistossa. Edvin on yläasteella, Vincent suorittaa kaksoistutkintoa ja opiskelee lentokonemekaanikoksi. Keittiön komerot tuovat valtavasti säilytystilaa. Talon alkuperäiset kiinteät kaapit ja väliovet ovat onneksi säilyneet. Suurin osa väliovista otettiin pois, mutta ne ovat säilössä.
Artekin pöydän ja tuolit Cyrila osti vuosia sitten pilkkahintaan Torista.
Keittiökaapistot ovat Ideal Keittiöltä. Cyrila haaveili Tikkurilan Linnan sävyisestä keittiöstä, ja sattumalta mallistosta löytyi juuri sopivan väriset kaapistot. Keittiön maton Cyrila löysi Facebook-kirppikseltä. Perheen miesväki ei pidä matosta ja toivoo, että se tahriintuu niin pahasti, että siitä täytyy luopua.
Keittiön seinälaattojen inspiraationa toimivat Alvar Aallon suunnitteleman Seinäjoen kirjaston ulkoseinän koboltinsiniset pystylaatat. ”Haaveilin koboltinsinisistä laatoista, mutta sitten jänistin. Näin jossain sisustuslehdessä terrakotan väriset laatat ja ihastuin niihin. Väri on pehmeä ja sopii keittiön kaapistoihin. Kun joskus remontoimme kellarin kylpyhuoneen, haluan sinne ehdottomasti saman väriset lattialaatat ja seiniin sinistä jossain muodossa.” Vanhassa hedelmälaatikossa säilytetään lehtiä. Artekin hyllyllä on esillä Cyrilan keräämiä kannuja ja sokerikkoja.
Terrakotan väristen laattojen sävy on Cyrilan mielestä pehmeä ja sopii keittiön kaapistoihin.
Mikä kierrätyskalusteissa viehättää?
Ajattelen, että tavaroilla ja kalusteilla täytyy olla tarina. Vanhoissa esineissä minua miellyttää niiden patina, niissä saa näkyä historia ja elämän jäljet. En voisi ostaa kaikkea uutena kaupasta. Ainoat uutena ostetut kalusteemme ovat muutamat Aalto-jakkarat sekä runkopatjat. Taustalla on kestävän kehityksen ajatus. En mielelläni osta uutena vaatteita tai huonekaluja, koska maailma on jo täynnä tavaraa. Toki kierrätyskalusteet olivat minulle normi jo lapsuudenkodissani. Jatkan mielelläni tätä perinnettä.
Olohuoneen ja ruokailutilan välistä purettiin seinä perheen asuttua talossa 10 vuotta. “Yleensä olen nopea liikkeissäni mitä remontteihin tulee, mutta seinän purkua pohdimme pitkään.”
”Meillä ei ole nurkkaa, jota en olisi sisustanut silmää miellyttäväksi.”
Ison taulun on maalannut Cyrilan tsekkiläisen muusikkoisän ystävä, kitaristi Štépán Rak. Siinä on kuvattuna heidän kummankin soittimet. Cyrilan isä tuli 1960-luvulla keikkakiertueelle Suomeen, tapasi Cyrilan äidin ja jäi. Teos on Cyrilalle yksi rakkaimmista kodin esineistä. Vihreä väri seinässä Tikkurilan Verholehti.
Kulmahuoneeksi kutsuttu ruokailutila on kodin sydän. Suuren ruokapöydän ympärillä vietetään kenties kaikista eniten aikaa. Pöydän ääressä juhlitaan ja kestitään ystäviä mutta vietetään myös tavallista arkea. Ikkunan edessä olevan sohvan Cyrilan vanhemmat löysivät 70-luvulla VR:n kirpputorilta 15 markalla.
Vanha astiakaappi on Tori-löytö ja kätkee sisäänsä juhla-astioita sekä Cyrilan muumimukikokoelman, jonka Cyrila kertoo nauraen olevan poikien ainoa perintö. Kärpässieni-jakkara on Jannen lapsuudenkodista. Marokkolainen lattiatyyny on Facebook-kirppikseltä ja kelimmatto Torista.
Kerro sisustusfilosofiastasi!
Kodin täytyy olla lämmin ja kutsuva ja näyttää siltä, että siellä asutaan. Pidän siitä, että kotimme sisustus elää ja muuttuu eikä tule koskaan valmiiksi. Tavarat ja niiden paikat vaihtuvat tiuhaan. Tykkään tehdä asetelmia eri puolille kotia. Meillä ei ole nurkkaa, jota en olisi sisustanut silmää miellyttäväksi. Asetelma voi lähteä rakentumaan esimerkiksi kirpparilta löytämäni patsaan ympärille. Kaivelen kaappien kätköistä sopivia esineitä. Asetelma ei kuitenkaan saa olla liian mietitty, vaan siinä pitää aina olla jotain sattumanvaraista.
Kodin lähes jokaisella seinällä on taulukollaaseja. Niistä löytyy muun muassa lasten piirustuksia, Cyrilan isän taiteilijaystävien teoksia sekä Jannen papan tekemiä töitä. Nahkasohva on Torista. Sohvapöytä löytyi Facebook-kirppikseltä ja Cyrila maalasi sen huonokuntoisen pinnan. Senkki on Fidasta.
“Pappani oli tapiseeraaja ja opetti taidon tyttärelleen ja äiti minulle. Tapetoin välillä kavereidenkin luona, se on mukavaa puuhaa. Ehkä opetan taidon pojillekin joku päivä.” Tapetti on Pihlgren ja Ritolan Helsinki. Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelemat Tanssi-keramiikkataulut on ostettu ale-laareista, kun ne poistuivat valikoimista. Arabian Taistelevat metsot -lautanen löytyi Kierrätyskeskuksesta ja tuulikellon Cyrila osti Vietnamista.
Cyrila maalasi ja vaihtoi tapetit kellaritiloihin toissa keväänä. Sohva ostettiin tähän tilaan jo vuosia sitten Huuto.netistä. Rottinkipöytä on ainoa asia, josta Janne ei kodissa pidä. Se ei saanut tulla olohuoneeseen, vilpolaan se sai jäädä. Marjukka Rautavirran Kuurre-ryijy on 25 euron kirppislöytö. Tapetti on Alvar Aallon suunnittelema M.I.T. Samaa tapettia on eri sävyssä muualla kellarissa, aulatilassa ja Cyrilan työnurkkauksessa.
Kapea portaikkoon johtava väylä on oiva paikka kirjahyllylle. Tapetti on Pihlgren ja Ritolan Ken kiuruista kaunein. Tuoli on ostettu entiseltä työkaverilta ja peili kirpputorilta.
Olohuoneen daybed on perheen lempipaikkoja. Cyrila osti vanhan laverin Torista ja teetti siihen futonpatjan Mulperipuussa. 50-luvun sarjapöytä on mikkeliläisestä vanhan tavaran liikkeestä. Edvin ryömi vauvana pöydän alla, ja sen jaloissa on vieläkin näkyvissä Edvinin hampaanjäljet. ”Kolhut ja naarmut saavat näkyä kalusteissa, en halua hioa niistä pois historiaa”, Cyrila sanoo.
Pojilla on iso yhteinen huone ja lisäksi omat pikkuhuoneet. Seinällä on julisteita poikien vanhoista suosikkielokuvista. Tapetti on Ferm Livingin. Lipaston Cyrilan isä pelasti 1970-luvulla Jyväskylän Konservatorion muutosta. Tuolin Cyrilan vanhemmat ovat ostaneet huutokaupasta, matto on Torista.
Mitä värit merkitsevät sinulle?
Tarvitsen ympärilleni värejä. Ne tekevät tilasta lämpimän ja kotoisan ja tuovat turvaa. Välillä minua hämmentää, kun ihmiset miettivät, uskaltaisivatko he maalata seinän jollain värillä. He pohtivat, että värikkääseen seinään on helppo kyllästyä. Minä taas kyllästyn valkoiseen. On paljon kauniita valkoisia koteja, mutta minulle ei tule valkoisten seinien sisällä sellaista lämmintä tunnetta, mikä kodissa pitää minusta olla.
Makuuhuoneen seinien sävy on Teknoksen Forest. Nojatuoli ja sen pari on ostettu vanhan tavaran liikkeestä. Silloin Cyrila ja Janne asuivat vielä Punavuoressa, ja Cyrila kantoi tuolit kotiin veljensä kanssa. Nahkapalli on Torista ja jakkara Facebook-kirppikseltä. Maton Cyrilan äiti on teettänyt 1970-luvulla kokolattiamatosta. Lamppu on aikoinaan ollut tavaratalossa Jyväskylässä, jossa Cyrilan äiti työskenteli.
”On paljon kauniita valkoisia koteja, mutta minulle ei tule valkoisten seinien sisällä sellaista lämmintä tunnetta, mikä kodissa pitää minusta olla.”
Kielotapetti on Sandbergin. Peilipöytä on löytö Torista. Myyjän äiti oli saanut sen aikoinaan työnantajaltaan paperitehtaasta. Vaaleanpunainen tuoli on Facebook-kirppikseltä.
Häklin liinavaatekaapin Cyrila osti entiseltä työkaveriltaan. Katolilaisessa kirkossa olleet patsaat Cyrilan äiti on saanut sukulaisilta Tsekistä. Cyrila on keksinyt teettää vanhojen kaappien päälle lasilevyt mittojen mukaan – ne peittävät kätevästi usein huonokuntoiset kaappien päälliset.
Yläkerran portaiden tasanteella oleva lipasto ja kaikki tavarat on ostettu käytettynä. Tauluista ylimmät, tsekkiläiset lyijykynäpiirrokset, ovat vuodelta 1917. Keskimmäiset julisteet Cyrila osti Pariisista ja alimpana olevat vanhat grafiikat katukirppikseltä New Yorkista. Lasikupuinen pöytälamppu on kirpputori Metkasta, lampetti kotkalaiselta kirpputorilta ja peili kirpputorilta Karjaalta.
Alakerran vessa on somistettu suloisesti. Seinässä on Pihlgren ja Ritolan Ken kiuruista kaunein -tapetti. Vanha hylly on Facebook-kirppikseltä.
Onko sinulla vielä asumishaaveita?
Tämä on unelmakotini. Minun on vaikea nähdä itseni asumassa jossain muualla. Toki jos voittaisin lotossa, voisin ajatella asuvani meren rannalla kartanossa, mutta jos näin ei käy, olen täällä erittäin onnellinen. Tämä talo on sopivan kokoinen. Se ei ole liian iso, eikä meidän ole pakko muuttaa täältä pois siinä vaiheessa, kun pojat muuttavat kotoa. Joskus mietin pitäisikö minusta tulla Töölön mummo. Sitten tajuan, että ei, asun mieluummin täällä hiljaisuudessa, missä ketut juoksentelevat kaduilla.
Perhe viihtyy hyvin Tapaninkylässä. Cyrila ja Janne päivittävät taloa tarpeen mukaan. Seuraavaksi on vuorossa talon ulkoseinien maalaus. ”Tuntuisi todella vieraalta asua uudessa talossa”, Cyrila sanoo.
