Riitta jäi yksin nauttimaan yhdessä rakennetusta huvimajasta: ”Se on nyt täynnä muistoja miehestäni”
Riitta Viljakainen rakensi unelmiensa huvimajan yhdessä miehensä Jarnon kanssa. Nyt pariskunnasta vain Riitta nauttii ajastaan siellä, mutta huvimajasta on tullut tärkeä paikka myös Riitan lapsenlapsille.
”Huvimajani on minulle hyvän mielen paikka. Vaikka se sijaitsee kodin ulko-oven edessä, sinne astuessa tuntuu kuin olisi retkellä. Ei tarvitse montaa askelta ottaa kotoa päästäkseen ihan toiseen maailmaan rauhoittumaan.
Kasvatan huvimajassani kirsikkatomaatteja, chiliä ja viinirypäleitä, joiden köynnöksiä on katto täynnä. Satoa tulee joskus enemmän kuin ehtii käyttää, mutta kasvit tekevät tilasta tunnelmallisen. Jos minulla on huono päivä, saatan tulla huvimajaan vain loikoilemaan ja katselemaan viinirypäleköynnöksiä.
Huvimajassani on sellaista maalaisromantiikkaa, jota olen aina rakastanut. Aikoinaan selasin puutarhalehtiä, ja siitä syntyi haave omasta kasvihuoneesta. Pikkuhiljaa keräilin kirpputoreilta ikkunoita, joita ajattelin käyttäväni joskus tuota haavetta varten.
Kun muutimme mieheni Jarnon kanssa omakotitaloomme ja saimme sen myötä ison pihan, alkoi haaveeni tuntua mahdolliselta. Osallistuin paikallisen sanomalehden puutarhakuvakilpailuun ja voitin lahjakortin rautakauppaan. Jarno keksi, että lahjakortin voisi hyödyntää huvimajan rakentamiseen.
Ajattelin alun perin, että siitä tulisi pieni kasvihuone, mutta mieheni ehdotti, että tekisimme siitä kerralla vähän isomman. Nyt huvimajassa on toisessa päädyssä kasvihuone ja toisessa päädyssä tilaa vaikka kahvitella.
Huvimajan toteutuksessa hyödynsimme kierrätysmateriaaleja mahdollisimman paljon. Esimerkiksi lattia tehtiin naapurin pihakivetyksestä ylijääneistä laatoista. Ne olivat kaikki eri muotoisia ja sen vuoksi työläitä asentaa, mutta lopputulos on samasta syystä näyttävä. Alun perin keräilemäni ikkunat päätyivät käyttöön muualla kodissamme, mutta Jarnon kanssa löysimme huvimajaan paremmin sopivat.
Minulla oli aika tarkka mielikuva haaveilemastani huvimajasta. Onneksi mieheni osasi lukea rivienkin välistä ja lopputuloksesta tuli juuri sellaisen, jonka halusin.
Huvimaja on minulle tärkeä monesta syystä. Se on konkreettinen unelman täyttymys, mutta ennen kaikkea tärkeän siitä tekee se, kuinka rakensimme sen yhdessä mieheni kanssa. Yhdessä puuhastelu talon ja huvimajan kanssa oli meille yhteistä tekemistä, josta molemmat nautimme.
Mieheni menehtyi neljä vuotta sitten, ja paikka on nyt täynnä yhteisiä muistoja. Aina sinne ei ole niin kiva mennä yksin, kun ennen sai aina toisesta seuraa iltakahville. Toisaalta vaikka sitä toista sinne kaipaakin, on Unelmasta myös lohtua.
Paikka on tärkeä myös lapsenlapsilleni. Minulla on ihania muistoja siitä, kun he kesäisin löytävät aina ensimmäiset vadelmat. Sitten he keräävät ne pienillä sormillaan purkkeihin, ja heille on todella tärkeää, että ne syödään juuri Unelmassa. Lasten ilo on niin välitöntä.
”Vaikka sitä toista sinne kaipaakin, on Unelmasta myös lohtua.”
Ikimuistoisia hetkiä huvimajassa on ollut myös mieheni kanssa. Joskus sytytimme siellä kynttilöitä ilman varsinaista juhlan aihetta ja istuimme yhdessä aamuyöhön asti parantamassa maailmaa.
Aluksi mietin, että haluanko jäädä yhteiseen kotiimme asumaan yksin. Sitten minulle onneksi kirkastui, että tämä koti ja kaikki täällä on rakkaudella rakennettua ja täällä on hyvä olla.”
Paras ratkaisu huvimajassani: Oli hyvä, että mietimme tarkkaan, mitä huvimajalla haluamme tehdä. Jos olisin toteuttanut alkuperäisen suunnitelmani pelkästä kasvihuoneesta, olisi huvimaja jäänyt todella pieneksi.
