
Tässä taitavat olla Suomen tunnetuimmat kukkaruukut, mutta kuka oli mies niiden takana, eli Richard Lindh?
Richard Lindh työskenteli yli 35 vuotta Arabian palveluksessa, ja hän suunnitteli paljon muutakin kuin kukkaruukkuja: nalleja, säilytyspurkkeja, teekannuja ja astioita.
Richard Lindh (1929–2006) kävi Vapaan taidekoulun 1950–51, Taideteollisen oppilaitoksen 1951–54 ja piti omaa keramiikkaverstasta vuosina 1953–55. Pisimpään hän toimi Arabialla, eli vuodet 1955–1989: aluksi taideosastolla ja myöhemmin taideteollisuusosaston ja tuotesuunnitteluosaston johtajana, taiteellisena johtajana, lahjatavaraosaston johtajana ja suoramarkkinoinnin johtajana.
Vastuullisten tehtävien vuoksi Lindhin oma muotoilutyö jäi vähemmälle, mutta aika ajoin hän suunnitteli myös muille yrityksille, kuten Solifer Export -mopon Soliferille. Mopojen markkinoissa työskennellyt Per-Erik Lindholm on kuvaillut miestä näin: ”Ihmisenä Dick oli luotettava, sitkeä ja vaatimaton. Hänen rakkaimmat harrastuksensa olivat purjehdus, valokuvaus ja koirat.”
Lindhin ensimmäinen puoliso vuosina 1953–1976 oli keramiikkataiteilija Francesca Mascitti. Vuodesta 1978 lähtien hän oli naimisissa keramiikkataiteilija Inkeri Leivon kanssa.
Tyylin kulmakivet
Richard Lindhin tuotanto käsittää muutamia astiastoja ja yksittäisiä astioita, koriste-esineitä, kuten eläinfiguriineja, ja kukkaruukkuja. Tunnetuimpia ovat nimenomaan kukkaruukut, joista ensimmäiset hän luonnosteli jo 1950-luvun lopulla vielä melko perinteiseen tyyliin. Selkeästi moderneja ja edelleen ajattoman eleettömiä ja tyylikkäitä ovat SL-sarjojen pyöreät ja LB-sarjojen neliskulmaiset ruukut.
Richard Lindhin halutuimmat

Richard Lindhin muuta tuotantoa





