Arkkitehti Ann-Charlott Hästöllä on tapana käydä juoksulenkeillä ja silmäillä matkan varrella sijaitsevia rakennuksia. Illat ovat parasta lenkkeilyaikaa, sillä valaistuihin asuntoihin on silloin hyvät näkymät.

Yksitoista vuotta sitten Ann-Charlottin katse nauliutui monella lenkillä tummanruskeaan, yksitasoiseen oma­kotitaloon, jonka vehreä piha rajautui metsään. 1960-luvun puhdaslinjaiset talot miellyttävät hänen silmäänsä.

– Arkkitehtuuri muuttui tuolloin kokeilevaksi. Arkkitehdit testasivat muotoja ja huonekorkeuksia. Ikkunat ja tilat avartuivat, ja luonnonläheisyys tuli tärkeäksi, Ann-Charlott kertoo.

Talo jäi mieleen, sillä muutto omakotitaloon oli alkanut houkutella viisihenkistä lapsiperhettä. Kerros­talokodista puuttui oma piha ja rauha. Lopulta anoppi teki tavallaan muuttopäätöksen perheen puolesta.

– Hän soitti ja kertoi, että talon asukas on muutto­aikeissa. Ostimme talon ennen kuin se ehti edes mennä julkiseen myyntiin, Ann-Charlott kertoo.

Häntä ei pelottanut, vaikka 1960- ja 70-luvun rakennuksista löytyy usein kosteusvaurioita. Ostohetkellä oli tärkeintä, että talon katto ja ulkopaneelit olivat ehjät.

Kodin sisätiloissa on Ann-Charlottin ihailemia alkuperäisiä sisustusratkaisuja. Linjakkailla kalusteilla sisustetussa olohuoneessa on viisto paneelikatto ja suuret neliönmuotoiset ikkunat. Valkoiseksi maalattujen kattopaneelien raoista pilkistää puuta.

Näyttää aivan siltä kuin katto olisi ollut alun perin tummanruskea, mutta näin ei ole.

– Katto on alkuperäinen. Siinä on käytetty suorareunaisia paneeleja, eikä pontin rakoja ole maalattu, Ann-Charlott sanoo.

Seinät ovat arkkitehdin silmäterä. Ne on levytetty 1960-luvun kovareunaisella lastulevyllä siten, että levyjen väliin jää rako. Ann-Charlott ihailee, miten taitavasti levyt on sommiteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.

– Rytmikäs seinä on tavallaan jo itsessään taideteos.

Lastulevyllä on Ann-Charlottin mielestä turhan huono maine.

– Totta kai seinälevyt homehtuvat, jos ne kastuvat, mutta vanhaa taloa pitää ylläpitää niin, että sellaista ei pääse tapahtumaan.

Tammiparketti on uusi. Ann-Charlott on mieltynyt erityisesti integroituihin jalkalistoihin, jotka on toteutettu alkuperäisen idean mukaisesti viemällä parketti runkoon asti ja kiinnittämällä listat parketin ja seinälevyjen väliin.

– Kannattaa aina hyödyntää ja päivittää vanhan talon alkuperäisiä sisustusratkaisuja. Jos uusii kaiken, kukaan ei enää tiedä, miltä vuosikymmeneltä talo on.

Mikään aikakone koti ei kuitenkaan ole: talotekniikka, putket, kylpytilat ja keittiö on uusittu. Kosteusvaurioiltakaan ei ole vältytty. Niitä oli talon uudisosassa, joka on rakennettu 1970-luvulla. Kahdessa erässä tehdyt korjaustyöt veivät perheen välillä myös evakkoon. Takaiskuista huolimatta talo saatiin kuntoon.

– En pelästy pienistä. Olen työssäni tottunut siihen, että yllätyksiä tulee.

1960-luvun arkkitehtuurin lisäksi Ann-Charlott rakastaa saman aikakauden huonekaluja. Ne on tehty hyvistä materiaaleista ja ovat tyyliltään ajattomia. Kotiin on ostettu uutena vain sohva ja säilytyskalusteet. Ann-Charlott on taitava tekemään löytöjä milloin mistäkin. Olohuoneen pitkä moderni penkki on Kruunupyyn vanhasta seurakuntatalosta. Eteisen tiikkisenkki puolestaan löytyi Tukholmasta, Ann-Charlottin ja puoliso Kristian Forsmanin entisestä kotikaupungista. Lenkkipolun varrelta, kuinkas muutenkaan.

– Huomasin kadulle hylätyn senkin. Raahasin sen yksin kotiin jalat mustelmilla, Ann-Charlott kertoo ja nauraa päälle.